Viime viikolla erään keskustelun väliin tipahti puolihuolimaton toteamus, jota tehosti varovaisen kysyvä katse. ”Et juuri kirjoita liikunnastasi.” Taisin spontaanisti naurahtaa ja ilmoittaa, ettei siinä ole juuri mitään kirjoitettavaa. Jäin kuitenkin miettimään asiaa ja tajusin, ettei hätäinen vastaukseni ehkä ihan täysin totta ollut. Kai vain olen jotenkin tiedostamatta jättänyt liikunta-aiheet niille, jotka ovat siinä suuremmalla sydämellä mukana, itse kun luokittelen itseni hyvin tavisliikkujaksi, sellaiseksi, jonka motivaatio poukkoilee laidasta laitaan kuin pingispallo – välillä menee lujaa ja toisinaan pelkkä liikunnan ajattelukin tuo hikikarpalot otsalle.

Niinpä liikuntani on kausittaista, säännöllisen satunnaista ja ulkopuolisen silmin varmaan todella tylsää – en aloita joka vuosi uusia liikuntaharrastuksia, tiedä mitään trendilajeista, harrasta kausiurheilua tai tavoittele täydellisen treenattua kroppaa. Kunhan vain liikun jaksaakseni paremmin, pitääkseni itseni perusterveenä ja jotensakin kunnossa. Mutta kai siitäkin voisi kirjoittaa? Myös motivaatiosta voisi. Tai tavoitteista ja ajatuksista ylipäätään? Tai vaikka liikuntavaatteista! Päätinkin jo tarttua härkää sarvista ja esitellä teille liikuntavaatteeni, mutta en ihan vielä, sillä ennen kuin kaivelen jumppakassini sisältöä ihastellaan uutuuksia – niitä kun salivaatteeni eivät ole nähneetkään.

Kävin tänä aamuna pohjoismaisen liikuntavaatemerkki Casallin tilaisuudessa tutustumassa merkkiin paremmin ja myönnettävä on, että treenivaaterekkejä hypistellessäni huokailin yhtenään, että miten sitä tuleekin panostettua arkivaatteisiin paljon, mutta liikuntavermeisiin ei sitten yhtään! Olen haaveillut esimerkiksi uusista jumppahousuista jo ainakin parin vuoden ajan, mutta arvatkaa vain olenko ostanut?

Esimerkiksi nämä Casallin mustat neonraidoilla olisivat täydelliset! Ja vähän modernimmat kuin nykyiseni, heh.

casall housut

Uudet kengät sentään vähän aikaa sitten ostin, mutta ne olivat huti, taisin kiinnittää ihan liikaa (tai oikeastaan pelkästään) huomiota ulkonäköön. Ensi kerralla paremmalla onnella, mutta mikäli vanha sykli pitää paikkansa, se on edessä vasta joskus seitsemän vuoden kuluttua. Että ei tarvitse kauaa enää sinnitellä…

Olisi kyllä paikallaan muistaa, että liikuntamotivaatiota voi kohottaa ainakin hetkellisesti kivoilla treenivaatteilla! Ja mikäs sen mukavampaa kuin liikkuminen hyvin istuvissa vaatteissa, jotka ovat kuin toinen iho. Ihastuin (yllättäen, heh) Casallin pehmeämpään värimaailmaan, vaikka jumppatopeissa kyllä saakin loistaa kirkkaat värit! Ihan kuin syksyn haavelistalla ei olisi jo tarpeeksi kaikkea ihanaa, mutta lisäänpä sinne nyt vielä kivat liikuntavaatteetkin. Olisi jo aika, epäilen.

casall takkicasall 4

Vaatteiden ohella Casallin herkullisesta mallistosta nousi erityisesti esiin ekologinen joogamatto (kelpaisi!) ja treenivaatteiden kanssa yhteen värikoodatut lukot. Pienillä asioilla on merkitystä, niinpä oheistilpehööri noudattaa kulloisenkin malliston värimaailmaa. Sitten voi olla ihan mätch mätch!

casall mattocasall lukko

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Kuten jo ehdin hehkuttaa, poikkesin maanantaina kampaajalla vähän freesaamassa ylikasvanutta tyvikasvua! Olen luottanut vakikampaajaksi muodostuneen Giaun ammattitaitoon nyt kahden ja puolen vuoden ajan ja jos joskus elämässäni lähdin kampaajalta kyyneleet silmissä pettymyksestä, niin tänä aikana tilanne on ollut aivan päinvastainen ihan joka kerta! Olen siis aina ollut enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja luottokampaajani tuntuu ymmärtävän heti mitä ajan takaa, niinpä ei ollut epäilystäkään että kun Giau muutti QHairin tiimiin, siirryin minäkin kyseisen kampaamon asiakkaaksi ja siten tulin ensimmäistä kertaa poikenneeksi QHairin valoisissa tiloissa Uudenmaankadulla.

qhair kampaamo

Mitä siis tehtiin? No itse asiassa todella vähän, mutta vaikutus tuntui sitäkin isommalta! Eli kuten olin blogissa jo vähän suunnitellutkin, tyven päällimmäisiin kerroksiin laitettiin superohuita vaaleita raitoja väljästi. Ne pehmittivät huimasti tyvikasvua, mutta eivät kuitenkaan pilanneet hyvin alkanutta kasvatusurakkaa. Lisäksi latvaa siistittiin ihan kevyesti.

Tässä ehti tosiaan vierähtää päälle puoli vuotta edellisestä kampaajakerrasta ja olikin hauska jutella hiukseni todella hyvin tuntevan kanssa tapahtuneesta kehityksestä! Muistan hyvin kuinka aikoinaan blogin kautta saadun lahjakortin turvin satuin Giaun asiakkaaksi, kampaamokammoisena ja pidennysten runtelemalla tukalla, käytännössä kyyneleet silmissä silloisen tilanteen takia. Siitä ollaan askel kerrallaan tähdätty takaisin pitkään ja hyvinvoivaan tukkaan, ja vaikka itsellä on hetkittäin meinannut usko loppua, on luottokampaajan tsemppi tehnyt todella hyvää! Ja tarvitseeko tuota edes sanoa, hiukset ovat kasvaneet mielettömästi ja olen niihin nykyään todella tyytyväinen!

qhair 8

Sain Giaulta kehuja siitä, että hiusten kunto on sitten viime kerran kohentunut huimasti – kiitos tehonaamiot, vähemmät muotoilutuotteet ja kesähelteillä suojana ollut hattu! Sen lisäksi tuuheus on palannut ja nykyään tukka tuntuu jo ihanan paksulta, sellaiselta kuin se joskus oli. Musta onkin tullut ihan hassu hiusteni suhteen, sillä siinä missä niitä joskus aikoinaan pidin ihan itsestään selvänä juttuna, ovat ne nyt kaikkea muuta. Sivelen ja hivelen hiuksiani yhtenään ja höpötän miehelle (hänen) kyllästymiseen asti kasvusta ja kehityksestä kuin äiti lapsistaan. Edelleenkin hiuksissa on katkenneita seassa, mutta ne katoavat massan sekaan mukavasti! Hiusten kasvatusprojekti etenee siis mainiosti, enkä malta odottaa, millainen mitta sekä väri on ensi kesänä!

Turha kai siis kaiken tämän jälkeen vielä sanoa, että jos satut olemaan kampaajatraumainen tai muuten vain loistokampaajaa etsimässä, niin voin todella lämpimästi suositella QHairin Giauta, en tiedä missä itse olisin ilman! (Eikä muuten ole mitenkään sovittu mainos vaan ihan tyytyväisyydestä tahdon pistää hyvän vinkin eteenpäin!)

qhair uudenmaankatu 2

Kuvissa hiukset on vastapestyt ja kuivatut, mutta muuten vielä mitenkään muotoilemattomat. Hämärässä sisävalossa oli vähän haastava saada vangituksi tyven pehmennyttä sävyä, mutta eiköhän se tule paremmin esiin tulevissa ajantasaisissa ulko- ja asukuvissa!

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Ansku heitti syyshaasteen ja kysyi, miltä minun syyslookini näyttää. Se on ajankohtainen kysymys, jota olen pureksinut parina viime päivänä varmastikin johtuen jo ihan siitä, että näinä koleina päivinä on todella joutunut kohtaamaan oman vaatekaapin perällä kätketyt paksut kerrokset. Syksy tulee, ei auta. Onneksi rakastan syksyä ja syysmuotia, mutta myönnän olevani vielä aika kiinni kesässä. Noh, ehkäpä pikkuhiljaa mielikin saadaan mukaan.

syysmuotiKuvien lähteet: Viininpunainen laukku Coccinelle Roxy / Statement necklace New Look / Puuterinen takki Zara / Oliivinvihreä nahkahame Zara / Harmaa huivi Lindex / Ruutuhame New Look / Pitsitehosteinen toppi DAY Birger & Mikkelsen / Pitsiliivit Aubade / Mustat nilkkurit Zara / Harmaa paita Lindex / Valkoinen pusero Lindex / Käärmekuosiset avokkaat Zara

Mutta mitä tämän syksyn karderobiini kuuluu?

…Paksuja huiveja, erityisesti ihana valaaenharmaa Lindexiltä.

…Puuterisia sävyjä ja villavaatteita, klassisia puseroita sekä superpehmeitä neuleita.

…Napakkaa nahkaa ja haaveissa siintää uusi nahkatakki enkä viel ole löytänyt niitä täydellisiä nahkahousujakaan (klassisista nahkasaappaista puhumattakaan!.

…Korkeakorkoiset ja supernaiselliset mustat nilkkurit.

…Käärmekuosiset avokkaat.

…Ripaus oliivinvihreää ja yönsinistä.

…Viininpunaiset huulet ja burgundit asusteet.

…Musta ja vaalea elegantti pitsi, joka saa vilkkua vaatekerrosten alta.

…Näyttävät korut ja ruutukuosi.

Pinnalla on kova kaipuuni ultrafeminiinisyyteen ripauksella rouheutta. Janoan siroa ja veistoksellista siluettia ja tekstuurien leikkiä, pehmeitä värejä ja kerroksellisuutta.

 

Miltä sitten viime syksy näytti?

Sukelsin vanhojen asuvien maailmaan ja huomasin, että viimenä syksynä väripaletissa oli paljon samoja elementtejä kuin minkä perään nyt haikailen, kuten ruudut, pilkkusukkiset ja burgundinpunainen. Silloin tosin suosin paljon värejä ja pukeutumisessa näkyi sinistä, oranssia ja punaista. Nyt silmäni kaipaa tyyneyttä, haikailen mustan ja puuteristen sävyjen perään, ihailen raikasta vaaleanharmaata ja unelmoin hillityistä yhdistelmistä, joita tehostaa  tumma silmämeikki tai rohkea huulipuna.

syysmuoti 2013

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.