Kahvin kulutukseni on selvästi vähentynyt siitä kun jäin toimistotöistä pois, muttei kuitenkaan kokonaan loppunut, enkä sitä edes kaipaisi. Kahvista on ihan viime vuosina muodostunut itselle pieni hemmotteluhetki ja sellaisena sen haluankin pitää. En halua litkiä kahvia pitkin päivää vaan haluan pysähtyä sen yhden (tai toisinaan kahden) mainion kupin äärelle ja ihan vain nauttia hetkestä. Sellainen on päiväkahvihetkeni kotona, ja aivan ehdottoman oleellinen osa riittiä on nauttia aamupäivän kahvi lempimukistani, joka on Iittalan retrohenkisen Piilopaikka -sarjan muki (blogin kautta saatu). Pasmani menevät sekaisin jos molemmat meidän kahdesta kupista ovat tiskissä ja tarjolla on vain selvästi pienempi Teema-astiaston muki, niinpä nykyään yritän pitää huolta siitä, että vähintään toinen näistä olisi puhtaana seuraavaksi päiväksi.

Toki Piilopaikka on ihanan näköinen, mutta lemppari siitä on tullut kokonsa puolesta. Se ei ole liian pieni eikä liian iso, vaan juuri sopiva. Kuluneen kuukauden aikana olen pohtinut pitäisikö varoiksi hankkia kolmaskin samanlainen, mutta toisaalta, miksei voisi jonkun erilaisenkin. Niinpä olen ohimennen silmäillyt siellä täällä vastaavan kokoluokan mukia, joka kuitenkin jollain tapaa istuisi yhteen. Erääseen tykästyin Gantin putiikissa, mutta hintalapun kurkattuani muki palautui nopeasti takaisin hyllyyn, niinpä etsintä jatkuu.

Lasinaluset ovat Indiskasta ja olivat kaivattu hankinta suojelemaan olohuoneen pöydän maalipintaa. Vielä kun keksisi jonkun valkoisen sohvamme suojaksi, läikytin nimittäin eilen jo toistamiseen sen päälle kahvit ja pinta alkaa olemaan todella kaukana uudesta. Ajattelimme alunperin pärjäävämme tällä sohvalla vähintään pari vuotta, mutta tällä menolla uuden sohvan hankinta tulee ajankohtaisemmaksi nopeammin kuin uskallamme ajatellakaan. Ja yksi asia on selvä, se ei tule omaan puhtaanvalkoinen!

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.