Perjantaita puput! Olen viettänyt aamun syvissä vesissä, kirjoitin nimittäin ehkä blogihistoriani pisimmän postauksen, mutten vielä tiedä julkaisenko sitä. Tuttu tarina, olen kirjoittanut blogini aikana monta henkilökohtaisempaa postausta, mutta nukuttuani yön yli todennut, että antaa olla ja nakannut luonnoksen roskikseen. Ongelmana on ehkä ristiriita (tai sitten vaan se, että mietin liikaa!), että tässä nyt puhun kynsilakoista ja uusista hankinnoista mutta hups, tähän väliin laitankin tämän tekstin mistä lie omista traumoista. Että ketä se palvelee? Ne jotka kaipaavat syväluotaavia postauksia eivät ehkä lue tällaista pintablogia ja ne, jotka nauttivat just niistä arjen kauniista palasista saavat päiväkahvinsa väärään kurkkuun kun yhtäkkiä revittelenkin sieluni syviä tuntoja.

Samalla ajattelen, että itse tykkään säröistä, tykkään ravistella ja muistuttaa, että asiat ovat moniulotteisia, että pintojen alla on paljon asioita ja harva asia on sitä miltä näyttää. Enkä koe, että pelkäisin sanoa ääneen, mutta toisaalta en välttämättä koe siihen erityistä tarvettakaan, en oikein koskaan ole ollut sellainen joka huutelee joka kulmalla omia asioitaan. Toisaalta taas haluaisin kannustaa ihmisiä armollisuuteen ja nostaa arkojakin aiheita pohdittavaksi, toisaalta taas harmittaa tahalliset väärinlukijat. Sitten taas vaikka pidänkin ihmisissä säröistä, viihdyn itse kaikkein parhaiten kepeiden blogien parissa, joten miksi sitten tehdä omasta hirveän raskassoutuista? Siksi kai useimmiten annan olla, ajattelen, että meneepä monimutkaiseksi, että kynsilakat ovat hirvittävän yksiselitteisiä, ne vaan ovat, nättejä ja kimmeltäviä. Helppoja ja hilpeitä, kuten vaikka nämä kaksi.

lumene roosa nauha

Joskus kun kynnen kärjet kuluvat ja kaipaan pikafreesausta, töpsyttelen kärkiin hilelakkaa peittämään kuluman. Eilen laitoin Chanel Frenzyn päälle Lumenen uutta Roosa nauha -hilelakkaa, joka on muuten mielettömän hileistä ja ihanan täyteläistä! Kerrankin yksi paksu kerros riittää! Mutta niin, menen tästä nyt keittämään itselleni lisää kahvia ja mietin mitä oikein tehdä näiden hetkellisissä mielenhäiriöissä kirjoiteltujen kilometripostausten kanssa. Nauttikaahan päivästä vaikka on harmaata, onhan se kuitenkin perjantai!

Ai juu, Lumenen lakka saatu blogin kautta!

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Kunnon yöunet tekivät hyvää ja ehkä säästyn sen isommalta flunssalta vaikka kurkku vähän karhea vielä onkin, toivottavasti ainakin! En ole sairastanut pitkään aikaan, joten olisi varsin kurjaa rikkoa hyvä putki! Ehkä on hyvä muistuttaa itseä siitä, että ulkona on jo aika kylmä ja jos sataa, ei ehkä ole kaikkein viisainta jäädä napsimaan asukuvia päällysvaatteiden alta..

Näitä tiistai-illan vaatekuvia Anskun kanssa ottaessa suurin huoli ei kuitenkaan ollut koleus vaan tuulen ohella vasen peukaloni, jota satuin viiltämään edellisenä päivänä paprikaa pilkkoessani. Olihan se ehtinyt jo yön aikana hyvälle mallille, niin hyvälle, että päätin luopua laastarista illalliselle lähtiessä. Huono veto. Tuulen tempomia hiuksia haroessani hius luiskahti vielä vähän avonaiseen haavaan ja avasi veripurot. Siinä sitten yritin kuvien välissä taltuttaa vuotoa paperitukolla ja pyyhin eksyneitä punaisia täpliä sieltä täältä. Loppukuvien ajan yritin piilottaa tahriintunutta sormeani ja vuotoherkkää peukalonpäätä ties minne hiusten sekaan ja takintaskuun, sillä arvelin ettei se asuste olisi ollut ihan asun henkeen sopiva.

lace dress 1 lace dress pitsinen asupitsinen asu 02pitsinen asu 21pitsinen asu 34pitsinen asu 36pitsinen asu 01Kengät: Buffalo / Laukku: Marc Jacobs / Hame, pusero, koru ja takki: Zara
Kuvat: Ansku / Shoe Lover

En tiedä mistä aloittaa. Kertoako siitä, miten viimeisen vuorokauden aikana olen ehtinyt viettää hersyvää iltaa upeiden naisten kanssa, jäänyt jatkoille Anskun kanssa ja istunut tuossa hyvässä seurassa vielä ”iltateellä” (eli oikeasti maistellut American Barin posliiniastioista Tea Time Punchia, Hesarin vuoden drinkkiä) arki-illan oudossa kiireettömyydessä. Vaiko siitä, kuinka puhelimeni meni kesken illallisen rikki, noin vain, hidastui, sammui eikä enää herännyt, ja sen takia olen ollut ikuisuudelta tuntuvan ajan vailla virtuaalikontaktia ulkomaailmaan. Tai sitten voisin hehkuttaa sitä, kuinka saimme luoksemme tämän ihanan yövieraan ja siten samalla myös kotimme ensimmäisen yökyläläisen, nyt siis sohvamme on koeajettu ja todettu nukkumakelpoiseksi!

Vai pitäisikö kirjoittaa siitä, miten nukuttuani itse koiran unta läpi yön, seisoin heti aamusta Soneran pisteellä rikkinäinen puhelin käsissäni apua hakemassa ja vajaan tunnin jälkeen sain käyttööni varapuhelimen (jonka akku loppui vain vähän myöhemmin) ja kiidin melkein myöhässä tapaamiseen, vain huomatakseni olevani ihan väärässä paikassa (vaikka oikeasti olin kyllä tietoinen missä pitäisi olla, mutta jotenkin aamumieli johti ihan väärään paikkaan ja tajusin kämmin vasta kun perillä vastassa ei ollut ketään – ei enää matkaan ilman aamukahvia!!) ja jouduin nappaamaan taksin ehtiäkseni ajallaan oikeaan osoitteeseen.

villasukattea time-2

Vai haluaisitteko kuulla mieluummin seikkailusta Hulluilla Päivillä (ja erityisesti kenkäosastolla) Anskun kanssa, tai sitten siitä asukuvasessiosta, jonka jälkeen hytisimme molemmat sateen raatelemina ja tuulen kohmettamina. Oikeasti olisimme tarvinneet jotain lämmintä, mutta löysimmekin itsemme Kipon smoothieta maistelemasta. Forumin rullaportaissa päivittelin kummallista epätodellista oloa ja pohdin huvittuneena, voisiko se todella johtua kännykättömyydestä ja katkoksesta virtuaalimaailmaan.

Vasta paettuamme iltapäivän harmautta takaisin meille ja sateenkin keskellä hehkeän yövieraamme lähdettyä kohti kotia, pysähdyin kunnolla ensimmäistä kertaa vuorokauteen. Huomasin, ettei hytinä tuntunut lakkaavan vaikka upotin jalat villasukkiin ja kääriydyn peittoon, kuin vaivihkaa havaitsin kurkun tuntuvan karhealta ja käsi eksyi tunnustelemaan lämmintä otsaa. Ehkä se hassu olo ei johtunutkaan nettitauosta vaan ihan vain orastavasta syysflunssasta? Joka tapauksessa olen kokenut viisaimmaksi pysyä peiton alla ja toivonut, että olokin taittuu pienen levon jälkeen taas takaisin normaaliksi ja säästyn kipeäksi tulemiselta, sillä nyt (jos se koskaan) sairastaminen ei huvittaisi!

villasukat 2-2

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.