Viime perjantaina koin pienen meikkiherätyksen, joka on sen jälkeen ehtinyt kehkeytyä ensin innostukseksi ja sitten lieväksi turhautumiseksi, kun en osaakaan laittaa teoriaa käytäntöön niin näppärästi kuin oli ajatellut. Mutta askel kerrallaan, olen nimittäin intoutunut tässä viime päivinä kokeilemaan ihan eri tavoin kuin aiemmin ja se on jo tosi paljon! Inspiraationi lähde oli perjantaiaamuinen tapaaminen IsaDoran kansainvälisen meikkitaiteilijan Stephan Øienin kanssa, joka on vastannut myös Ruotsissa järjestettyjen Euroviisujen meikeistä.
Myönnän, että jännitin vähän, mutta suotta. Stephan osoittautui ihan huipputyypiksi, joka puki meikkiajatuksiaan sellaiseen muotoon, että maallikkokin sai kiinni langanpäästä. Istuttiin ensin Tunnetilan Ninan ja Stephanin kanssa Glo Hotellissa aamiaisella, jonka jälkeen siirryttiin Stockan IsaDoran pisteelle meikkiin. Aamupäivä vierähti siivillä meikkien maailmassa ja kotiin taisin kulkea hymy korvissa!
Mitä sitten jäi päällimmisenä mieleen? Paljonkin, mutta ennen kaikkea Stephanin väriteoria sekä kannustus käyttää meikkiä enemmän ja rohkeammin.
Stephan on siis kehittänyt bipolaarisen väriteorian, joka jakaa kaikki ihmiset seitsemään kategoriaan luontaisten värien painotusten mukaan. Onnistuakseen parhaiten, meikki tulisi valita juuri näiden ominaisuuksien mukaan, jolloin luontainen hehku pääsee parhaiten esiin.
Selvästi suurimmalla osalla pohjoismaisista on lämmin ihonsävy ja hiukset, mutta kylmät silmät ja huulet. Asian voi varmistaa helposti, vertaamalla kämmenen sisäpuolta ranteen sisäpuoleen. Käytännössä jos ne ovat eriväriset, on ihonsävysi lämmin; kämmen taittuu kylmään ja ranteen vaalein kohta lämpimään. Lämpimästä ihosta myös erottuu suonet herkemmin, taittuen joko vihertävään tai sinertävään.
Käytännössä se Stephanin mukaan tarkoittaa, että tälle tyypille parhaiten sopii lämmin meikkipohja ja lämmin silmämeikki, joka tuo kylmänsävyiset silmät erityisen hyvin esiin. Itselle iso ahaa-elämys olikin, ettei luomiväriä tulisi peilata silmien väriin vaan juuri ihonsävyyn! Lämmintä kokonaisuutta tasapainottaa viileänsävyinen huulipuna.
Mikäli ihon lämpöä halua tuoda enemmän esiin, voi hiusten sävyä taittaa värjäämällä viileään (ainakin monet vaaleahiuksiset ehkä ovatkin huomanneet, että viileämpi hiustenväri saa ihonkin hehkumaan uudella tapaa). Poskipunassa voi valita mielensä mukaan lämpimän tai kylmän sävyn. Oleellista väriteoriassa on, että se korostaa ja nostaa omia ominaisuuksia esiin. Tarkoitus ei ole esitellä kaunista luomiväriä vaan saada katsoja kiinnittämään huomiota kauniisiin silmiin.
Vaikka kokeneet meikkaajat leikkivät väreillä minkä ehtivät ja viisveisaavat tällaisista teorioista, niin kaltaiselleni ajoittelijalle tämä tuntui ihan huikealta polunavaukselta meikkiviidakossa! Nyt tiedän mihin kiinnittää huomiota meikkejä valitessa sen sijaan, että vaan poimisin matkaan hauskannäköisen luomiväripaletin tai kivan alepunan (ja sitten ihmettelen, miksi jää käyttämättä!). Samalla sain myös selitystä sille, miksi jotkut meikit tuntuvat tunkkaisilta tai kalvakoilta ja toiset taas raikastavat ja tuntuvat tuovan hehkua. Syynäsin jo omaa luomivärivalikoimaani ja poimin käyttöön monia laatikkoon unohtuneita sävyjä Stephanin vinkkien pohjalta!
Toinen selkeä viesti oli kannustus käyttää enemmän meikkiä. Liian meikatulta näyttämistä pelätään Stephanin mukaan ihan liikaa ja siten käytetään liian vähän meikkiä, vaikka todellisuudessa meikkiä voi käyttää runsaasti ilman meikattua fiilistä kunhan valitsee oikeita sävyjä. Olemalla turhan varovainen meikkien kanssa monet mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä, ja nimenomaan juuri varjostuksilla, korostuksilla ja häivytyksillä saadaan kasvoihin syvyyttä sekä muotoa korostettua haluttuun suuntaan.
Monet vähentävät meikkiä entisestään ikääntyessään, mutta Stephanin näkemys asiaan oli, että oikeastaan vanhempi iho tarvitsee enemmän meikkiä, sillä veltostuva iho kaipaa enemmän luustoa korostavia varjostuksia sekä muutenkin peitettävää/korjattavaa on enemmän. Avainsanat siis ovat siinä, että valitsee oikeita tuotteita ja käyttää aikaa hyvään pohjatyöhön sekä häivyttämiseen. Ajatus paljosta meikistä mielletään herkästi vahvaksi meikiksi, vaikka oikeasti tosi kuulaannäköinen iho ja raikas meikki voivat kätkeä sisäänsä pitkän meikkausprosessin ja runsaasti meikkiä.
Aamun juttutuokion jälkeen siirryttiin laittamaan teoriaa käytäntöön ja seurasinkin innostuneena Stephanin meikkausta, ensin Ninalle ja sitten minulle. Kiinnitin huomiota, että pohjan tekoon meni todella selvästi kaikista eniten aikaa ja siihen käytettiin hyvin rohkeasti väriä. Stephan ikään kuin maalasi kasvojen muodon esiin käyttämällä vaaleaa ja tummaa meikkivoidetta, mutta sen jälkeen häivytti sävyerot tarkasti saaden aikaan kauniin ja kuulaan meikkipohjan. Itse en olisi koskaan osannut kuvitellakaan lähteväni samanlaiseen pohjanrakennukseen, olisin ihan varmasti saanut aikaan vain läikikkään lopputuloksen! Nyt heräsi palo kokeilla (tosin ehkä jonain kotipäivänä…), pohja tuntui nimittäin ihan tosi hyvältä! Huolellisen pohjatyön jälkeen Stephan meikkasi ensin huulet ja ihan viimeisenä silmät. Stephanin Instagram-tililtä löytyy muuten klippi silmämeikkini teosta (sekä höpsöstä poseerauksesta).
Meikkipisteellä oli vähän huono valo, joten nappasin muutaman lähikuvan meikistä luonnonvalossa. Palaan niihin myöhemmin, kuten myös mietteisiin omasta meikistä!
Kuvat minusta Nina/Tunnetila ja Maria.
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
