Loppuvuosi on täynnä yhtä jos toista iltamaa ja juhlan syytä, on joulu ja muut juhlapyhät, tupareita ja synttäreitä. Niin, ja pikkujouluja! Kauden ekat pikkujoulut olivat torstaina, Bella-blogien ja Re:fashionin yhteiset pikkarit. Oltiin Shakerissä pienessä drinkkikoulussa ja väkerrettiin juomia Ufo shotilla, jatkettiin Apollon stand up -iltaan ja otettiin ihan vain rennosti. Meinasin jättää viime hetkellä menemättä väsymyksen takia, mutta hyvä että menin, aina ilo nähdä uusia ja vanhoja blogikollegoita!

shaker 2-1cshaker 8-1c

Eilen poikkettiin miehen kanssa tupareissa ja mietin, että meillä on jo vuosi nykyisessä kodissa asumista täynnä, mutta silti omat tuparit vielä pitämättä. Olisi ihan tosi kiva järjestää jotain ja ajatus tupareista on pyörinyt aktiivisesti mielessä jo muutaman kuukauden ajan. Ajatusta vähän pakittaa se, etten ole kovin emäntätyyppiä. On toki kiva laittaa juhlia varten, järjestellä ja kattaa, mutta omaan kotiin kutsuessa on vaikea rentoutua ja herkästi vain unohtuu stressaamaan, että onko vierailla kaikki hyvin, jokainen huomioitu ja pöydällä riittävästi syötävää. Ehkä kyseessä on vain harjoituksen puute, niin harvoin kun mitään itse järjestää, kehittää ehkä turhankin herkästi ihan tyhmää stressiä vaikka ihan tuttu porukka olisikin kyseessä. Siksi monesti tuntuu jotenkin helpommalta ajatukselta kutsua muualle ja viettää yhteistä aikaa vaikkapa kahvitellen tai illallistaen ulkona, jolloin ikään kuin sitä (omassa päässä kehkeytynyttä) velvollisuutta viihdyttää vieraita ei ole.

Toisena aspektina tietty on kodin pienuus, mikä pakottaa pohtimaan ketä kutsua ja kuinka paljon mahtuu. Tietty haluaisi kaikki paikalle, mutta mistä taikoa lisää tilaa ja istumapaikkoja? Niitä pieniä asioita pähkäillessä asia vain on jäänyt, mutta toisaalta lämminhenkinen iltama piristäisi keskitalvella mukavasti, joten ehkä vain pitäisi iskeä päivämäärä kalenteriin ja laittaa suunnittelu kunnolla käyntiin!

shaker

Ps. Väkersin Shakerissä mainion drinkin pienellä määrällä alkoholia, mutta isolla kahmaisulla jäätelöä ja murskattuja ufo-karkkeja, nam!

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Näin talvikauden alettua ihonhoitorutiinit on täytynyt päivittää astetta hoitavammiksi, mutta sama juttu on tullut vastaan myös hiustenhoidossa. Vaihteleva viileän tuulinen ja kostea sää on pörröistänyt ja takkuistanut hiuksiani ihan kunnolla, niinpä on täytynyt käyttää naamioita ja tehohoitoja entistä intensiivisemmin. Vaikka kulkevathan naamiot osana hiustenhoitoani läpi vuoden, sillä rakastan kunnolla hoitavien tuotteiden jättämää sileää ja helposti käsiteltävää tunnetta puhumattakaan käsiteltyjen hiusten jatkuvasta tarpeesta ekstahoivaan.

Olen kuitenkin vähän kärsimätön, enkä jaksa odotella pitkää vaikutusaikaa, niinpä suosin naamioita, joissa on kohtuullinen vaikutusaika (10-15 minuuttia kuulostaa ihan mahdottomalta!), jonka aikana ehtii hyvin hoitaa muut peruskauneudenhoitorutiinit. Toki vaikutusaikaa peilaan vähän tilanteen mukaan, kiireessä nappaan parin minuutin tehohoidon ja kun on enemmän aikaa, pidempivaikutteinen on paikallaan. Saunahan tietty olisi oiva paikka käyttää hiusnaamiota ja tehostaa vaikutusta, mutta itse käyn niin harvoin saunassa, ettei se oikein ole vaihtoehto.

Naamioista ihan lemppareitani ovat Maroccanoilit ja myös Macadamialta löytyy aivan ihana hoitava hiusnaamio (Deep Repair Masque). Vaikka muuten pitäydynkin pitkälle kampaamotuotteissa, niin naamioiden kohdalla teen poikkeuksia, eli en karsasta markettinaamioita, joissain kun on todella mainio hinta-laatusuhde. Niitä tulee myös huokeamman hinnan myötä käytettyä rennommin ja toisinaan ihan vain paksun hoitoaineen tapaan.

hiusnaamio 2

Ilokseni tällä hetkellä kylppäristämme löytyy pelkästään hyviä hiusnaamioita! Niistä Redken Extreme Strength Builder (1) kuuluu myös pitkäaikaisiin suosikkeihin ja on vakionäky purkkiarmeijani seassa. Naamio on ihanan hoitava ja proteiinirikas, se siis sopii mainiosti kuiville ja käsitellyille hiuksille! Lopputulos on silkkinen, kiiltävä ja helposti käsiteltävä.

Maroccanoilin naamiot ovat myös loistavia! Suosikkini on Intense Hydrating Mask (2), joka jättää hyvin samankaltaisen lopputuloksen kuin edellinen. Se sisältää arganiaöljyä ja hoitaa kuivia hiuksia, loistava siis näin talvikauden pörröttämälle tukalle! Vähän erityyppinen on Maroccanoilin Korjaava Hiusnaamio* (3), joka korjaa vaurioitunutta hiusta, sisältäen arganiaöljyn lisäksi myös kasviproteiineja. Erityistä tässä on, että naamio vaatii (etenkin hyvin kuivahiuksisilla) vielä hoitoainekäsittelyn lopuksi. Naamio siis syväkorjaa, mutta sillä ei ole samanlaista silottavaa vaikutusta kuin kahdella ensiksi mainitulla, mutta kevyt hoitoainekäsittely viimeistelee lopputuloksen. Toki parempikuntoisille hiuksille pelkkä naamiokäsittely saattaa mainiosti riittää, mutta itse tarvitsen vielä selvittävää hoitoainetta.

Markettinaamioista olen käyttänyt muun muassa Dovea, jolta tällä hetkellä käytössä on Oxygen Moisture Souffle Treatment* (4). Se kosteuttaa ihanasti ja jättää hiukset sileiksi sekä hoidetun tuntuisiksi, muttei missään tapauksessa raskaiksi, eli naamiossa on mukavaa keveyttä. Tällä riittää mainiosti lyhytkin vaikutusaika, joten annan hoidon viivähtää hiuksissa vähän tarpeen ja ehtimisen mukaan! Kuvasta unohtui myös marketista löytyvä Biozellin Korjaava hiusnaamio, joka on hinta-laatusuhteeltaan loistava! Biozelliltahan löytyy myös kosteuttava naamio, mutta huonokuntoisille hiuksille korjaava on ehdottomasti parempi ja hoitavampi. Lopputulos on pehmeä ja helposti käsiteltävä!

*saatu blogin kautta

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Olen ollut viikon vähän (tai oikeastaan aika paljon) allapäin toivottavasti pienten terveysvastoinkäymisten takia, mutta yrittänyt siitä huolimatta tehdä kalenteriin merkattuja asioita, vaikka hymy on kieltämättä ollut paikoin aika väkinäinen. Mutta toisaalta mukavien ihmisten näkeminen ja kivojen asioiden tekeminen on tehnyt hyvää, vienyt ajatuksia muualle. Kotona olenkin sitten haahuillut senkin edestä, viljellyt hyvin mustaa huumoria ja katsellut pihalla hyppeleviä lintuja sekä loskatuiskuista maisemaa. Mietin jopa muutaman päivän irtioton ottamista blogista, mutta tässä ainakin vielä ollaan – juttujen taso tuskin kuitenkaan päätä huimaa (ainakaan hyvässä). Onni on ihanat läheiset, jotka ovat huomanneet maassa laahaavan mieleni, kannustaneet mukavien asioiden äärelle ja entistä tiuhempaa kysyneet, miten jaksan. Pienillä eleillä on iso merkitys! Iloa tuo myös ajatukset siitä, mitä pieniä juttuja olen saanut kytemään tulevaisuuden suhteen. Ihan lyhyen ajan sisään muutama palanen on loksahtanut kohdilleen ja mulla on vahva fiilis, että mielenkiintoisia asioita tulee tapahtumaan ensi vuonna. Ellen nyt sitten satu kuolemaan. (Saatoin vitsailla, ainakin puolittain.)

riedel lasi 1

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.