Latasin juuri aika joukon kuvia tältä päivältä koneelleni, mutta koska tämän hetket fiilis on vahva väsymys jätän niiden läpi käymisen tätä kuvaa lukuun ottamatta toiseen päivään. Suuntasin aamupäivällä Hämeenlinnaan ja kotiuduin vasta reilu tunti sitten. Koko päivä vierähti sovituskoppien katveessa, meillä nimittäin oli kaimani kanssa oma pieni (mutta mahdottoman hauska) stailauspäivä Hämeenlinnan Goodman -kauppakeskuksen Marks&Spencerillä. Se tarkoitti käytännössä sitä, että kiertelimme päivän vaaterekkiä perässämme vedellen ja poimimme matkaan vaatteita sekä asusteita, joissa aivan ehdottomasti halusimme nähdä toisemme. No niitähän kertyi paljon, mutta aikaa oli vain yhdelle uudelle lookille, niinpä puimme toisemme päästä varpaisiin valitsemiimme kokonaisuuksiin ja lopputulokset pääsette näkemään kunhan kuvakasa on kahlattu läpi.
Tämä oli muuten ihan ensimmäinen kerta koskaan kun valitsin jollekin toiselle asun. Harvemmin puutun millään tapaa muiden pukeutumiseen vaikka muutamia kertoja sitä on joku ihan pyytänytkin, onpa joku joskus kysellyt pukeutumisneuvontaakin, mutta olen aina kieltäytynyt. Olen ajatellut pelkääväni, etten osaisi ilmentää toisen persoonaa riittävän hyvin vaikka todellisuudessa olen tainnut vain arastella astumista jollain tapaa kuitenkin aika henkilökohtaiselle alueelle. En koe koskaan olleeni oikein muiden asioihin puuttuvaa tyyppiä, niinpä ajatus pukeutumismielipiteiden jakelusta on tuntunut lähinnä epämukavalta ajatukselta. Tämän päivän jälkeen totesin, että toisen vaatettaminen oli itse asiassa tosi hauskaa, mutta toki asiaa aika paljon auttoi se, että stailattava oli tuttu ja avoimen innostunut uudelle.
Alkukankeuden jälkeen jouduin kyllä muistuttamaan itseäni perusasioista, eli että parhaimmillaan vaatteet saavat kantajansa parhaaksi versioksi itsestään. Se oli oleellinen muistutus, jonka jälkeen en enää keskittynyt miettimään mistäköhän toinen pitäisi vaan keskityin puhtaasti siihen, millaiset vaatteet minun silmissäni saavat toisen parhaat puolet esiin ja korostavat olemassa olevia värejä sekä hehkua. Tai sitten vain saatoin valkata vaatteita, joihin olisin itse halunnut pukeutua… Joka tapauksessa, myöhemmin kuulette mitä mieltä Ansku oli valitsemastani kokonaisuudesta ja oliko sen ainoat aikaansaamat lämpimät tunteet vain hikoilua. Niin, ja tietenkin päinvastoin, eli mihin Ansku puki minut kun käytettävissä oli vapaat kädet?
Ps. Muista myös huuto.net kohteet – osa sulkeutuu jo huomenna!
