On hurjaa, kuinka neljännen remonttiviikon maanantaiaamuna kaikki näytti vielä ihan asuinkelpoiselle, mutta viikonloppuna asunnossa ilta-auringossa kävellessä näky oli kaikkea muuta. Hetkittäin vatsanpohjaa on kouraissut se, kuinka kaikki on revitty alas ja märkätiloja lukuun ottamatta jäljellä on lähinnä raamit. Miettii, mitä on tullut tehtyä, kaikki näyttää yhtäkkiä niin rujolle, rikkinäiselle ja kaukaiselle valmiista. Mutta toisena puolena on innostus. Nyt on otettu konkreettiset askeleet kohti entistä parempaa. Lisäksi koen äärimmäisen mielenkiintoiseksi nähdä koko remonttiprosessin, katsella miltä näyttää pintojen alla ja ylipäätään seurata, kuinka asunto ensin riisuutuu ja sitten saa uutta ylleen.

Tällä viikolla olen tuntenut suurta kiitollisuutta siitä, että löysin todella hyvän ammattilaisen, jolla on sekä kokemusta että näkemystä. Olen saanut lukuisia hyviä vinkkejä ja ehdotuksia siihen, miten kohdat, joiden suhteen en oikeastaan edes ollut ajatellut, että ne voisi tehdä jotenkin paremmin ja kauniimmin ja samalla vanhaa kunnioittaen. Olen miettinyt sitä, miten erilainen koko prosessi olisi, jos ei olisi luotettavaa ammattilaista kuvioissa, joka on aidosti kiinnostunut asunnon kunnostamisesta fiksusti, kustannustehokkaasti sekä arvoa ja aikakautta ajatellen. Lisäksi vielä hinta on todella kohtuullinen, joten en voisi toivoa enempää.

Viikon aikana tapahtui oikeastaan todella paljon ja perjantai-iltana olin aivan puhki, mutta tässä pääkohdat.

Keittiön purku

Maanantaiaamuna alkoi purku. Edeltävällä viikolla olin jo repinyt laminaatteja irti, mutta mihinkään muuhun ei oikeastaan oma rohkeus, voimat ja välineet riittäneet. Ensimmäisenä poistettiin keittiön kalusteet ja laatat, ja päivän jälkeen pikkuinen huone näytti lähinnä purkutalon osalta.

Eteisen purku

Tiistaina lähti eteinen. Olin alun perin ajatellut säilyttää eteisen vanhat komerot, mutta kun ammattilainen kävi niitä läpi, oli tuomio huonompi kuin odotin, itse asiassa niiden sisukset olivatkin vaativammassa kunnossa kuin olin ajatellut ja kunnostaminen ei oikeastaan olisi maksanut vaivaa. Eli säästöajatukseni kaapit pitämällä ei olisi toteutunut, joten tein nopean päätöksen ja annoin luvan purkuun. Seinään rakennettujen kiinteiden kaappien irrottaminen kävi työstä, tosin oma työpanos oli lähinnä purettujen kohtien siistimistä ja uuden suunnittelua. Eteiselle kävi kuten keittiölle, siitä tuli vain rujo tila, joka näytti yhtäkkiä tilavammalle ja korkeammalle kuin olin osannut ajatella. Suunnittelimme ammattilaisen kanssa tilan käyttöä ja ennen kaikkea kattoa, kiitos vinkkien, ylös tehdään kevyt madallus, jonka myötä sähköjohtoniput saadaan piiloon ja eteiseen myös kauniimpi valaistus.

Lattian avaaminen ja pilkahdus vanhaa lautalattiaa

Kun asunto oli riisuttu, pyörittelin mielessäni vielä ajatusta, miltä mahtaa näyttää lattiavanereiden alla. Ammattilainen oli huomannut eteistä purkaessaan potentiaalia, joten päätettiin katsoa syvemmin ja samalla kurkata, miltä näyttää vanerilevyjen alla. Ennen kuin huomasinkaan, betonia naputeltiin irti ja koko uusi lattiasuunnitelma heitti kuperkeikkaa kun betoni lähtikin kuoriutumaan suhteellisen näppärästi ja alta paljastui haaveideni lattiamateriaalia, eli alkuperäistä paksua lankkua. Löytö pakotti jättämään remontin kesken, sillä seiniä ei kannata tehdä ennen kuin lattia on purettu siinä määrin kuin se tullaan purkamaan. Tuosta lähtien olen yrittänyt saada suuntaviivoja isännöintitoimistolta, mutta tuloksetta. Kaikki muu on edennyt hyvin, mutta remontin ainoa viivästyttäjä on tällä hetkellä toimiston vastausten hitaus ja epätarkkuus. Ei lattia ole niissä ainoa asia, sillä purkaessa huomattiin myös palokatkon puuttuvan eteisestä ja olohuoneesta tuloilma-aukon olevan muurattu umpeen, joiden suhteen kaipaisin tietoa siitä, mitä voidaan tehdä ja mikä kuuluu taloyhtiölle.

Purkujätteen hävittäminen

Erottamaton osa alkuviikkoa oli purkujätteen siivoaminen ja hävittäminen. Jotenkin alussa ei tullut ajatelleeksi sitä, että kaikesta kiinteästä asuntojen pinnoilta oli myös hankkiuduttava eroon, mikä käytännössä tarkoitti päivittäistä vaikeasti kannettavien palasten ja silppujen raahaamista kapeaa hissitöntä rappua alas. Hyötyliikuntaa todella. Onnekseni remppa-ammattilainen pääsi joka päivä koukkaamaan kaatopaikan kautta, mikä helpotti kummasti, mitenpä muuten näin autottomana olisin päässyt eroon kaikesta purkujätteestä. Kodinkoneita ja liukuovia laitoin Toriin, ja ne onneksi haettiin ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan pois suoraan asunnolta.

Väliseinän arviointi

Arkiviikon lopussa sain hyviä uutisia. Olin aiemmalla viikolla konsultoinut puhelimessa rakennesuunnittelijaa, joka piirustusten pohjalta suositteli purettavaksi ajateltuun väliseinään suhtautumista kuin se olisi kantava. Asia alkoi epäilyttää kun firma suoriltaan tarjosi kallista rakennesuunnitelmaa seinää varten ja päätin tilata Insinööritoimisto Kari Parilalta rakennesuunnittelijan paikan päälle tsekkaamaan tilanteen. Kommentit eivät jättäneet arvailuja, tuomiona oli luginomassaseinä, jonka voi purkaa pois ilman ihmeempiä lupia. Ei siis kantavuutta. Toimitin raportin isännöintitoimistoon ja tilasin saman tien sähkömiehen seuraavalle viikolle hoitamaan väliseinän purkuvalmiiksi. Mietin mielessäni, että voisiko käydä niin hyvä tuuri, että saisin molemmat, kaadetun seinän ja lautalattiat? Jännitettäväksi jäi, mitä isännöintitoimistosta kommentoidaan lattiatilanteeseen.