Jostain syystä olen kokonaan unohtanut julkaista kuvat alkukesän Maltan matkan suosikkiasustani, johon pukeuduin eräänä iltana syömään lähtiessä. Tai eipä asu itsessään kovin kummallinen ole, mutta kun siinä on yhdet tämän hetken lempihousuistani, niinpä en voi olla tykkäämättä koko asusta. Olen täysin hametyyppiä, kuten tiedättekin, joten housuihastus on erittäin harvinaista. Yleensä housut ovat lähinnä pakollinen paha ja toisinaan se käytännöllinen ratkaisu, mutta näiden housujen kohdalla on toisin! Oikeastaan, ne eivät edes ole järin käytännölliset, mutta mielestäni tavattoman naiselliset (mieheni tosin taitaa olla eri mieltä..) ja kauniit.

evening outfit 02malta outfit 38evening outfit 06

Ostin nämä housut viime keväänä Wienin Zarasta ja ensi-ihastus jatkuu edelleen, rakastan korkeavyötäröistä mallia ja valuvaa sysimustaa materiaalia pitkine, melkein maata laahaavine lahkeineen. Maltalla ne saivat parikseen topin, mutta toimistoon niiden kanssa sopisi vaikkapa tykäistuva pusero tai siro neule – olenpa yhdistänyt nämä jo vahvan vihreään puseroonkin. Yläosamahdollisuuksia siis on, mutta jos minulta kysytään, kenkien on ehdottomasti oltava sirot ja korkeat – mieluiten mustat kapeakärkiset, mutta toimi se näillä sandaaleillakin.

evening outfit 01malta outfit 39malta outfit 05Housut: Zara / Toppi: H&M / Huivi: Next / Clutch: & Other Stories / Kengät: Nome

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin’ssa.

Veliko Tarnovon kupeessa sijaitsevan Preobrazhenskin luostarin sisäänkäynti on hiljainen. Aurinko värjää vehreää vuoristomaisemaa kultaiseen ja tuuli keinuttaa kevyesti pystyyn kuivuneita heiniä. Ränsistynyt ulkoseinä ja pysähtynyt tunnelma saavat hetken tuntemaan kuin koko paikka olisi hylätty, mutta astun silti sähkönsinisestä avoimesta puuovesta sisäpihalle vievälle polulle. Edessä avautuu luostarin pääkirkon ulkoseinä koristeellisine maalauksineen ja kiehtovalla väripaletillaan. Taakse jäävät luostarikompleksin asuinrakennukset ja edessä ylhäällä kallioseinää vasten kohoaa kellotorni. Luostari on Bulgarian neljänneksi suurin, mutta kävijävirtojen päätyessä suurimpiin, saa Preobrazhenskin pihalla kulkea rauhassa.

Preobrazhenski-manastir-5Preobrazhenski-manastir-1Preobrazhenski-manastir-4Preobrazhenski-manastir 02Preobrazhenski-manastir-01Preobrazhenski-manastir-2

Annan katseen kulkea ulkoseinän freskosta toiseen ja astun varovaisesti sisään pienestä ovesta. Luostarin työntekijä ottaa kaikessa hiljaisuudessa ja korostetun eleettömästi vastaan euron pääsymaksun ja poistuu. Olemme ainoat vierailijat paikanpäällä, lähes yksin siis. Astelemme syvemmälle kiviseinäiseen ja vähävaloiseen luostariin. Yksinäiset kynttilät luovat tunnelmaa ja rakentavat varjoja freskojen päälle. Ulkoseinissä ihastuttanut taide jatkuu sisäseinissä ja rakennusta koristaa yksityiskohtaiset maalaukset. Koko paikka huokuu kaunista rauhaa ja hiljaisuutta ei tee mieli rikkoa sanoilla, askeleenikin otan varoen.

Taidokkaita freskoja ja kattokruunujen loistoa

Freskojen täyttämät seinät ja kaarisisäänkäynnit johdattavat yhä syvemmälle kirkon uumeniin. Päädyssä isot ikkunat tuovat kaunista valoa ja heijastelevat säteitä katossa roikkuvista massiivisista kattokruunuista. Hiljaisuudessa salin molemmilla laidoilla ikkunasyvennyksissä seisoo mies ja nainen, molemmat keskittyneenä sivellin kädessä, haaleiksi hiottujen freskojen edessä korjaamassa himmennyttä loistoa. Kun kysymme varovaisesti, milloin entisöintityö on valmis, naurahtaa nainen huvittuneena. Katse kohoaa siveltimen kärjestä ja hän hymyilee, ettei tiedä. Työtä riittää, Zahari Zografin taideteokset vaativat kaiken kärsivällisyyden herätäkseen taas eloon, mutta suurin työ odottaa vielä ylempänä.

Preobrazhenski-manastir-7 Preobrazhenski-manastir-02Preobrazhenski-manastir-10Preobrazhenski-manastir-9Preobrazhenski-manastir-14Preobrazhenski-manastir-19Preobrazhenski-manastir-16

Kirkon kupera katto on sysimusta, näyttää kuin paikan olisi turmellut tulipalo, mutta nainen kertoo, että kynttilät ovat sen saaneet aikaan. Jossain sen mustan kerroksen alla jatkuu maalausten elämä ja ehkäpä joku päivä taidokkaan entisöinnin myötä huone palautuu menneeseen loistoonsa. Vaikka kaunis kirkko on nytkin, vahvojen värien käyttö ihastuttaa ja yksityiskohtia voisi unohtua katselemaan pitkäksikin aikaa, mutta meidän on jatkettava matkaa. Kierrän vielä kirkon taakse, katselen valtoimenaan seinän vieressä kohoavia pensaita ja hengitän vuoristoilmaa. Paluumatkalla ohitan luostarsin matkailijoilta suljetut rakennukset ja seinien vierellä seisovat työmaakoneet. Preobrazhenski, tai kansainvälisesti tunnetumpana Transfiguration Monastery (Kirkastuksen luostari), jää seisomaan metsän siimekseen liki Samovodenen kylää ja meidän vuokra-automme palaa hiekkaista tietä takaisin suunnaten kohti pohjoista.

Preobrazhenski-manastir-03Preobrazhenski-manastir-17Preobrazhenski-manastir-18Preobrazhenski-manastir-20
Preobrazhenski-manastir-26

Bulgarian luostarit

Bulgaria on tunnettu luostareistaan ja erityisesti niiden taidokkaista freskoistaan. Luostarit ovatkin maan päänähtävyyksiä ja ehdottomasti vierailun arvoisia kohteita. Bulgarian suurin ja suosituin luostari on Rila Monastery (n.120 kilometriä Sofiasta), mutta myös Bachkovo (n.30 km Plovdivista) vetää puoleensa turisteja. Kolmanneksi suurin on Troyan Monastery (n.95 km Veliko Tarnovosta). Preobrazhenskin luostari on maan neljänneksi suurin ja alunperin peräisin vuodelta 1360, mutta tuhoutui ja jälleenrakennettiin vuonna 1825. Pääkirkon molemmin puolin seisoo massiiviset kivet, jotka ovat vierineet ylhäältä kalliolta, mutta kuin ihmeen kaupalla olleet osumatta arvokkaaseen rakennukseen.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin ehdottomasti vieraillut maan suurimmissa luostareissa, mutta tiukka ajoaikataulu pakotti pysymään pääväylien läheisyydessä ja valitsemaan välietapit huolella. Luostarivierailuihin kannattaakin varata aikaa, ne sijaitsevat syrjässä ja niille vie kapeat ja mutkittelevat tiet. Jotkut luostarit majoittavat matkalaisia, mikä onkin edullinen ja uniikki yöpymisvaihtoehto. Suosituimpien luostarien ohesta löytyy myös ravintoloita ja kahviloita.

Lomalla oli ihanaa, tietenkin, mutta on arjessakin tietenkin puolensa. Uudessa työssä aloittaminen on ollut kivaa, niin hauska päästä viemään vanhoja oppeja uudelle tasolle ja muutenkin saada uutta virikettä sekä haastetta arkeen. Sen lisäksi ympäristö on herännyt eloon, jos kesällä kaikki olivat ties missä lomilla ja reissuilla (itse mukaan lukien), niin nyt kaikki tuntuvat olevan taas kuvioissa ja on aikaa nähdä ajan kanssa. Tänään vietinkin pitkän ja aivan ihanan päivän kaimani kanssa, joka huipentui Marimekon tilaisuuteen. Olin ihan viittä vaille shoppailemassa itselleni unikkokuosista kangasta mekkoa varten, mutta viime hetkellä ruuhkan ja hopun takia jätin kauppaan – toistaiseksi. Edelleen kyllä polttelee ja kotimatkalla otettu puhelu äidillekin vahvisti ajatusta, hän kun lupautui toivemekkoni käytännössä toteuttamaan.

cafe kokko 1cafe kokko 2

Päiväkahville istuttiin Kalevankadulla sijaitsevaan syötävän somaan Café Kokkoon, jonka sisustus oli kuin karkki. Ja niin oli raakakakutkin, ihana paikka! Nyt olo on kepeä ja kiva, rästiin jääneiden kuulumisten vaihtaminen ja ihan vain aika hyvässä seurassa tuli kyllä niin tarpeeseen!

cafe kokko 3 cafe kokko 4 cafe kokko 5

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin’ssa. Snapchat: am.arjasto.