On täydellinen kesäiltapäivä nousta korkeuksiin katselemaan Helsinkiä lintuperspektiivistä. Taivasta täyttää vain keveät pilvenhattarat, mutta merituulen kyllä tuntee Hernesaaren kärjessä, jossa katselen juuri laskeutunutta nelipaikkaista helikopteria. Jännitys ja innostus tuntuu vatsanpohjassa, olen ollut helikopterin kyydissä vain kerran, niin pienenä, että hädin tuskin muistan siitä mitään. Niinpä koen tulevan, erilaisia elämyspalveluita ja -paketteja myyvän Greatdaysin tarjoaman kokemuksen ainutlaatuiseksi elämykseksi, josta aion ammentaa kaiken irti.
Onneksi en ole korkeanpaikankammoinen, sillä saan kutsun istua aivan kopterin eteen, lentäjän viereen, jossa koko seinän mittaiset etulasit ovat vain käden mitan päässä. Painan kuulokkeet korville ja roottorin voimakas humina hälvenee, kuulokkeista kuuluu lentäjän ystävällinen ääni ja vinkit tulevaa lentomatkaa varten. Kun turvavyö on napsahtanut kiinni irrottautuu pieni kopteri maasta ja humahtaa hetkessä taivaalle. Tekisi mieli hihkaista, meno tuntuu niin pehmeältä ja kevyeltä. Sitä on jotenkin niin lähellä ulkoilmaa, niin kosketuksissa maisemaan, että tuntuu hassulta.
En edes ehdi ajatella korkeutta tai antaa sijaa pelolle vaan ihastelen Helsingin siluettia. Helikopteri kaartaa lähemmäksi ja näen kaupunginosia sekä saaria tarkemmin. Merellinen maisema näyttää upealta ilmasta käsin ja auringon heijastelu merenpinnasta korostaa kesäpäivän kauneutta. Kurkottelen taivaalta tuttuja paikkoja; Suomenlinna, Seurasaari, Vuosaari ja ydinkeskustan korttelit. Liitelemme 360 metrin korkeudessa ja huomaan pysyneeni hiljaa koko alkumatkan, niin paljon nähtävää joka puolella on.
Helikopteri kaartaa syvään kylki merenpinnan suuntaan ja jatkaa uuteen suuntaan. Vatsanpohjassa kipristää jyrkissä kaarteissa ja mieleen muistuu lapsena Linnanmäellä koettujen laitteiden jännitys. Näin aikuisena helikopterilennon huikeine maisemineen voikin ajatella antavan yhtä ikimuistoisen elämyksen kuin huvipuistopäivä lapsena. Kaarreltuamme meren yllä ja kaupungin päällä alkaa paluumatka, Hernesaaren helikopterikenttä lähestyy ja katselen satamassa seisovaa risteilyalusta, jonka kannella turistit paistattelevat päivää ja katselevat meitä kohti.
Ilmavirta tarttuu kevyeeseen kopteriin ja heilauttaa sitä hassun kahdeksikon ennen kuin tavoitamme lähtöpisteemme ja laskeudumme vakaasti takaisin maahan. Kiitän kapteenia unohtumattomasta elämyksestä ja astun vakaalle maalle, huomaan vasta autossa, kuinka vatsanpohjassa edelleen tuntuu kevyen heilunnan jättämä pistely. Siitä huolimatta hymyilyttää.
Päällimmäisenä lennosta jäi mieleen ainutlaatuinen keveyden tunne, kokemus melkein kuin olisi itse lentänyt. Toisena tietenkin kaunis kotikaupunkini yläilmoista ja muistutus siitä, kuinka pieni pääkaupunki se oikeastaan onkaan. Ylhäältä käsin keskusta on maailman mittakaavassa pieni, mutta rannikko kaikkine saarineen todella upea ja monipuolinen kohde! Olen haaveillut jo pitkään kuumailmapallolennosta ja laskuvarjohypystä, joten helikopterilento antoi esimakua ilmassa kiitämiseen ja mahdollisuuden tunnustella omaa korkeanpaikan kokemusta. Tämän elämyksen kautta sain entistä enemmän pontta toteuttaa myös muut taivasta kurottelevat aktiviteettihaaveet lähitulevaisuudessa.
Helikopterilento saatu blogin kautta.
