Kuten joskus mainitsin, maanantaini ovat vähän arpapeliä, joskus olen todella aikaansaava ja toisinaan taas superlaiska – harvoin mitään siitä väliltä. Tänään, ihme kyllä, olen ollut ensimmäistä. Isona tekijänä varmasti se, että aamulla listatessani kodin myymälöitä ensi viikon Tallinnan reissuun, sain tiedon, että lähdenkin poikkeamaan Tallinnassa huomennakin päiväreissun puitteissa. Niinpä tänään on pitänyt hoitaa asioita parin päivän edestä, ja töiden lomassa olen naputellut eteenpäin remonttilupahakemusta, eksynyt rautakauppojen sivuille tutkimaan eri materiaaleja, katsellut sivusilmällä kodinetsintäohjelmaa ja selannut Torin tarjontaa. Sekä kaikkea sälää siinä sivussa.

Huomaan, että mitä tahansa nyt teen, takaraivossa raksuttaa vielä ratkaisemattomat kodin valinnat ja vaiheet. Mies on jo moneen otteeseen todennut, että olen perehtynyt asunto- ja remppa-asioihin niin paljon paremmin kuin hän ikinä olisi jaksanut, enkä voi kieltää maanista perehtymismoodiani. Koen tärkeäksi ymmärtää kulloinkin läpikäytyjä asioita, eli tässä tapauksessa remonttia, ja haluan olla kartalla prosesseista sekä vaihtoehdoista. Tieto tuo itselle rauhaa, mutta koen selvitystyön tärkeäksi myös rahankäytön optimoinnin kannalta. Lisäksi se takaa sitä, etten ole ihan vain muiden osaamisen armoilla. Siksi kai on vaikea pysytellä erossa kaikenlaisista googlailuista ja vaihtoehtojen selaamisista.

Mutta niin, Tallinna, ilmoittauduin myöhässä (viime viikolla saattoi olla vähän kaikkea muuta mielessä, heh) pr-matkalle Tallinnaan ja peruutuspaikka selvisi vasta tänään, niinpä huomenna luvassa mm. Noblessnerin alueeseen tutustumista. Ensi viikolla on tarkoitus viettää omatoimisesti miehen kanssa Tallinnassa pari yötä ja sinä aikana sekä vähän lomailla, että hankkia koti-inspistä (ja mistäs sen tietää, vaikka jotain tarttuisi matkaankin).

T-paita: Help Refugees / Hame: Saint Tropez / Laukku: Coccinelle / Sandaalit: Moheda

Tämän viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti päästä keskustelemaan ja käymään asuntoa läpi yhdessä rakennusammattilaisen kanssa. Olen iloinen siitä, että alan yrittäjä löytyi yllättävänkin läheltä ja siten oli jo lähtökohtainen luotto olemassa, joka vahvistui tämän päivän keskustelujen pohjalta.

Itse olen vain varovaisesti kurkkinut kynnysten alle ja yrittänyt kuikuilla keittiön takaseiniä, joten oli ilo nähdä kun ammattilainen luvan saatuaan rohkeasti napautteli purkutyökaluilla listoja ja materiaaleja sieltä täältä irti nähdäkseen kerrokset sekä koputteli seiniä moninkertaisesti uskottavammin ottein kuin itse olen kyennyt.

Monta asiaa on onneksi helppo toteuttaa toivomallani tavalla, mutta purkuun osoittamani väliseinä ei ollutkaan ihan selvää kauraa. Ilmeisesti jotain kulkee osin sisällä ja jos purkulupa sille taloyhtiöstä liikenee, sitä ei välttämättä voida purkaa ihan seinään asti vaan jonkinlainen tynkä saatetaan joutua jättämään. Toisaalta, sekin on parempi kuin vaihtoehto, jossa kulkuaukkoa voisi avata vain vähän tai ei ollenkaan. Täytyy olla heti viikon alussa yhteydessä isännöitsijätoimistoon ja yrittää pusertaa kesäajasta huolimatta lisäinformaatiota.

Epäselväksi jäi vielä myös lattiamateriaali, tai siis se, mitä on pintamateriaalien alla. Eteisessä on laminaatin alla betonia, mutta kun päähuoneen ja keittiön laminaatteja hieman irroteltiin, paljastui alta tiiviit lastulevyt. Niinpä saadakseen tietää, mitä niiden alta löytyy, on purettava laajemmalti laminaattia ja ruuvailtava isoja levyjä irti.

Ammattilaisen arvaus oli, että alkuperäinen lattia olisi niin huonossa kunnossa, että sitä on täytynyt tasata levyillä saadakseen päälle laminaatit. Toivoni alkuperäisestä lautalattiasta kieltämättä jo rakoilee, mutta toivoa silti vielä on. Tiedustelin myös uuden lautalattian asennusta, mikäli vanhaa ei pysty pelastamaan, mutta jäi vielä arveluiden varaan, kannattaako elävää lautaa asentaa kesäaikaan. Jos niin, niin jäljelle jäisi muut lattiamateriaalit, mitä en ole osannut vielä mielessäni nähdä. Mutta asia kerrallaan, selvitetään ensin, mitä alta löytyy ja jos tulos on huono, sitten vain täytyy keksiä paras ratkaisu olemassa olevin mahdollisuuksin.

Valon läpäisevä väliseinä

Hyvä uutinen oli väliseinän rakentamisen simppeliys. Kuten aiemmin mainitsinkin, olen päättänyt jakaa suurta huonetta kahteen osaan valon läpäisevällä väliseinällä. Näin saan rajattua nukkumiseen ja oleiluun ajateltuja tiloja. Tosin tässä oleellista on, että keittiön väliseinän purku onnistuu toivomallani tavalla, sillä muuten väliseinän kanssa alueen ilmavuus kärsii ja tilat jäävät liian umpinaisiksi. Mutta otaksuen, että asiat etenevät toivotulla tavalla, haaveena on lattiasta kattoon ulottuva, noin huoneen leveyden puoliväliin ulottuva väliseinä.

Ensin mietin vaihtoehtoa, jossa väliseinä olisi kokonaan lasiruudukkoa, mutta aikani tilaa katseltua olen tullut siihen tulokseen, että huone on niin korkea, että kokolasinen seinä ei ehkä kuitenkaan ole se paras. Niinpä olen kallistunut ratkaisuun, jossa noin metrin korkeuteen rakennetaan kiinteä seinä, ja lasiruudukko jatkuu siitä kattoon asti. Näin lattiataso säilyy siistimpänä, mutta näköyhteys ja valonkulku säilyy edelleen. Lisäksi muotokielessä toistuu kivasti ikkunan muoto ja tyyli.

Olen ihaillut vastaavan tyylisiä väliseiniä, jotka on tehty vanhoista ikkunoista, mutta hiljalleen hylännyt ajatuksen tämän asunnon kohdalla. Syitä on oikeastaan kaksi, joista ensimmäinen on puhtaasti visuaalinen. Kaipaan vanhojen yksityiskohtien rinnalle vähän skarppiutta, ja vanhat ikkunat kaikessa tunnelmallisuudessaan sopisivatkin ehkä paremmin modernia tilaa pehmentämään. Näin vanhassa lopputulos saattaisi olla jopa liian vanhahtava. Pidän siis kontrastista, vanha on ihanaa, mutta se tarvitsee rinnalleen uutta ja sama päinvastoin. Toinen syy on kestävyys, koska kylkeen on tulossa sänky ja seinän täytyy kestää myös kevyttä nojaamista, on uudet vahvasta lasista ja kunnon kehikoista tehdyt rungot tukevampi ratkaisu.

Ohessa muutama inspiskuva, mutta huomionarvoista on, että oma huonekerkeuteni on kolme metriä, eli näin ollen lasiseinä jatkuu etenkin alimpia kuvia korkeammalle. Ylemmät ovat tyylillisesti suosikkejani, mutta nämä lähinnä antamassa viitettä ideasta, jossa alaosa on kiinteä ja yläosa lasiruutuinen.

Kuvien lähteet: Kaksi ensimmäistä kuvaa. / Kuvaparin ensimmäinen kuva ja viereinen kuva.

Keho ei ole yhtään tottunut näihin helteisiin ja tuntuu sulavan, mutta se ei haittaa, mieli rakastaa! Kesä on niin lyhyt, että otan ilolla vastaan jokaisen hellepäivän, mitä se ehtii antaa. Viis hiestä kiiltävästä ihosta, lämpö tuntuu ihanalle! Joskaan näinä arkipäivinä en ole vielä ehtinyt siitä kunnolla nauttimaan vaan päivät ovat menneet joko töitä tehden tai asuntoasioita järjestellen. Tosin jälkimmäisen ajan olisin ihan hyvin voinut käyttää vaikka puistossa, mutta ajatukset vetää remonttiasioiden äärelle, joten teen vapaahetkinä sitä, mikä innostaa juuri nyt eniten, eli suunnittelen remonttia! Eiköhän kaiken lomassa ehdi vielä niitä kivoja kesäjuttujakin, kuten vaikka juhannusviikonloppuna.

Tulevana viikonloppuna remppa-ammattilainen tulee kartoittamaan asunnon tilannetta ja tekemään kanssani suunnitelmaa (ammattilainen löytyi onneksi yllättävän läheltä, joten on jo lähtökohtainen luotto ja hyvä fiilis siltä osin) ja tarkoitus on myös miehen kanssa tehdä kierros rakennustarvikefirmoissa hakemassa vähän inspistä sekä täydentämässä työvälinepakkia. Mutta nämä eivät taatusti vie koko viikonloppua, joten kaiken sen lomassa ehtii käydä kävelyillä, syödä jäätelöä ja mitä nyt vain lämpimänä kesäpäivänä tuleekaan mieleen.

Tämä asu on juhannusaatolta. Ostin talvella käytettynä bohohenkisen puseron ja mekko on viimeksi ollut päällä Tansaniassa, yhdessä ne olivat juuri hyvät keskikesän rentoon juhlintaan!

Mekko: YAS / Pusero: Zara / Sandaalit: Vagabond / Korikassi: & Other Stories / Kaulakoru: Pico