Heti muuton jälkeen ja kuun taittuessa säät siirtyivät syksyyn ja viikko on ollut yhtä sadetta tai vähintään sen ennettä. Samalla olen harmitellut, että pitikin unohtaa syysvaatelaatikot ihan varaston perimmäiseen ja alimmaiseen nurkkaan. Olenkin vähän välitilassa, kesä on pakattu pois, muttei ole kunnolla lämmintäkään niissä parissa matkalaukussa, jotka pakkasin miehen luokse väliajaksi ennen lopullista muuttoa uuteen. Onneksi sentään pari takkia tajusin napata mukaan, mutta kenkien suhteen tilanne oli toinen.

Käytännössä olen kulkenut koko viikon ainoilla umpinaisilla kengilläni, eli tennareilla (ihanko todella kuvittelin pärjääväni vielä sandaaleissa?). Koska muistin olevani joka tapauksessa helppojen kaupunkinilkkureiden tarpeessa, kävin eilen työmatkalla ostamassa sellaiset – samalla kun nappasin kaupasta mukaan myös kauden ensimmäisen sukkispaketin. Tästä se lähtee, syksy.

Tämä olkoon siis syksyn ensimmäinen asu (muutama kesäasu tosin on vielä julkaisematta, joten hetki kausia limittäin). Pitkä mekko oli sen verran salliva, ettei onneksi vielä tarvinnut ottaa käyttöön sukkahousuja, mutta nilkkurit tulivat jo erittäin tarpeeseen.

Vihreä bambukuvioinen paitamekko on People Treen (blogin kautta saatu), jonka vaatteita löytyy Weecosin valikoimasta. People Tree on kestävän muodin ja ekologisten materiaalien pioneereja, itse asiassa ensimmäinen vaateyritys, jolle on myönnetty World Fair Trade Organisation -merkki. Toiminnassa noudatetaan Reilun kaupan periaatteita ja esimerkiksi tämä mekko on lyocellia ympäristöystävällisillä corozo-napeilla (eli kivipähkinänapeilla).

Katselin vastikään dokumenttisarjaa, jossa lyocell (tai toiselta nimeltään tencel) oli mainittu tämän hetken vaateteollisuuden yhdeksi ympäristöystävällisimmistä materiaaleista. Jännästä nimestään huolimatta se on puutuotannosta saatavaa luonnonmateriaalia ja tuntuu päällä keveältä sekä hengittävältä.

Mekko: People Tree, saatu blogin kautta / Laukku: LUMI / Nilkkurit: Vagabond / Takki: Zara

Kaupallinen yhteistyö: Kitzen

Ennen kuin edes asuntoani oli lopullisesti kirjattu nimiini olin jo ensimmäisessä keittiöesittelyssäni, aika tarkalleen kolme kuukautta sitten. Vaikken ole kummoinen kotikokki tai muutenkaan suuresti keittiössä häärivää tyyppiä, koin silti alusta asti keittiön suunnittelun yhdeksi tärkeimmistä palasista remontissa.

Isona vaikuttavana tekijänä ehkä oli se, että läpi vuosien pienissä vuokra-asunnoissa vietettyjen aikojen jälkeen tiesin tarkalleen, mitä ainakaan en halua. Olin pari viime vuotta katsellut vastikään remontoitua keittiötä ja miettinyt monet kerrat, miten pienillä asioilla kokonaisuuteen olisi voinut lisätä niin paljon käytännöllisyyttä. Etenkin pienissä asunnoissa seinä- ja lattiapinta-alan käyttövalinnoilla voi olla radikaali vaikutus. Siksi jo uutta asuntoa etsiessä toivoin, että edes keittiö olisi remontin tarpeessa. Noh, lopulta koko asunto osoittautui olevan, mutta keittiö tuntui luontevalle pisteelle aloittaa, siihen oli eniten sanottavaa.

Kaiken kaikkiaan kiersin ajan kanssa läpi viisi keittiöfirmaa ja toki tutustuin netin kautta useampaan. Varsin moni tipahti jo alussa listalta kustomointimahdollisuuksien puutteen tai rajallisuuden takia. Koska uusi kotini on yli satavuotias aikaa nähnyt asunto, ei suoria linjoja juuri ole ja siihen vielä yhdistettynä pienen asunnon tilahaasteet. Niinpä koin, että parhaaseen lopputulokseen pääsee vain, jos keittiö suunnitellaan tilaan, eikä vain täytetä seiniä standardiratkaisuilla. Näin myös arvokkaat neliöt tulee kokonaan hyötykäytettyä.

Käytännöllisyyden ja visuaalisuuden tasapaino

Vaikka käytännöllisyys ja tilankäytön rajoitteet tulivat ykkösenä, heti kakkosena oli visuaalisuus. Etenkin nyt seinän kaadon myötä keittiö näkyy muualle asuntoon, ei ole samantekevää miltä se näyttää ja missä tavarat seisovat. Halusinkin mahdollisimman  paljon kaappitilaa, ja oli löydettävä kokonaisuus, joka olisi sekä ilo silmälle, että pieni tilaihme.

Koska en ole keittiöiden ammattilainen, jo ensimmäisiä pyyntöjäni keittiöesittelyyn saapuessa tulla haastetuksi. Halusin ajatella keittiötä uusiksi, en nähdä vain sitä, miten keittiöt olin tottunut näkemään. Kotimainen Kitzen oli itse asiassa ensimmäinen ja ainoa, joka teki sen sanan varsinaisessa merkityksessä ja sain ensimmäisenä nähtäväkseni hyvin erilaiset ehdotelmat. Ja se oli juuri sitä mitä toivoin! Halusin nimittäin nähdä, miten eri tavoin tilaa voi hyödyntää ja tunnustella sitä kautta erilaisia tilankäytön vaihtoehtoja.

Puhuin kaikkialla tilan optimoinnista, mutta opin nopeasti, mikä on ajan trendi; minimalismi. Olin hämmentynyt siitä, että jopa parissa paikassa sain briiffini jälkeen käsiini suunnitelmia, joissa esimerkiksi yläkaapit puuttuivat kokonaan. Suuressa tilassa saarekkeineen ei mitenkään mahdoton ajatus, mutta pienissä neliöissä mielestäni kyllä. Olinkin ilahtunut siitä, että Kitzenillä säilytystilatoiveeni huomioitiin jo heti alussa, ja olipa toiseen ehdotuksista sovitettu jopa aamiaiskaappi, jollaista mainitsin ihailleeni. Vaikka lopulta totesin, että ensimmäiset ehdotukset olivat kauniita, mutta liian moderneja juuri tämän asunnon henkeen, olin tässä vaiheessa jo otettu, sillä kaipasin suunnitteluprosessiin näkökulmia ja ajan tasalla olevan ammattilaisen silmää.

Tulikiven terrazzo-taso

Jo alusta alkaen halusin suunnitella remonttia sopimaan asunnon henkeen, mutta huomioida sekä käytännöllisyyden että modernit tarpeet. Asunnon henki huusi jotain muuta kuin modernia korutonta linjaa. Ihan ensimmäisenä ihastuin Kitzenin Urban Classic -malliston oviin, joissa kevyet kehykset toivat juuri sopivasti sitä jotain, joka sekä istutti keittiön miljööhän, että tarjosi pelkistettyyn linjaan visuaalista kiinnostavuutta olematta tippaakaan liikaa.

Toinen ihan ensimmäisistä ihastuksistani oli Tulikiven Fior di Pesco -komposiittitaso, eli terrazzo-taso. Se on yhdistelmä hartsia ja marmoria, ja suurehko elävä kuviointi ihastutti ensi silmäyksellä. Itse asiassa tähän materiaaliin ihastuin jo paljon ennen kuin edes tiesin remontista. Olin törmännyt siihen asuntonäytössä ja vasta paljon myöhemmin tajusin, että kyseessä on sama materiaali kuin minkä olin tallentanut itselleni muistiin asuntoilmoituksen kuvana.

Mikään muu ei enää tulevien kuukausien aikana tuntunut yhtä omalle, joten päätin pitää kiinni ensi-ihastuksesta. Olihan se toki hintava, luonnonmateriaalit ovat, mutta voi miten tyylikäs ja ajaton! Koin, että keittiötaso on käytön ja visuaalisuuden kannalta niin oleellinen osatekijä, että siihen panostaminen kannattaa.

Harmaa kivikuviopinta vaikutti mukavan armolliselta, vaikka toki tasossa on marmorin herkkyyttä ja vaatii sen huomioimisen käytössä. Toisaalta aiemmassa kodissani oli valkoinen laminaattitaso ja sekös vasta imaisi kaikki sävyt itseensä, eikä edes näyttänyt erityisen kauniille. Luonnonkivinen taso on mielestäni sekä ajattoman tyylikäs. Käytännöllisyyden takia valitsin tummemman sävyn, siitä eivät hyppää silmille leivänmurut. En halunnut keittiön väliseinään laatoitusta, se tuntuu vähän aikansa eläneeltä eikä oikein istunut keittiön malliinkaan. Käytännöllisyyden takia tasoa kuitenkin jatkettiin kevyesti takaseinälle, mikä suojaa seinää kohdista, johon osuu eniten rasitusta.

Pienen keittiön integroidut kodinkoneet

Keittiön oikeassa päädyssä sijaitsee ikkuna, joten halusin pidentää tasoa mahdollisimman paljon kohti ikkunaa hyötyäkseni luonnonvalosta ja myös jättää siihen avointa tilaa. Jotta pitkä sivu säilyi rauhallisena, päädyttiin vaihtamaan päikseen lavuaarin ja uunin paikat. Näin uuni ja integroitu jääkaappi jäävät päätyseinälle väliseinän suojaan ja näkymä olohuoneeseen avautuu rauhallisena.

Kumpikaan sijoitteluista tuskin on alkuperäinen, sillä vesi oli vedetty kulman kautta myös aiempaan paikkaansa, joka näkyy vanhasta pohjapiirroksesta. Näin siis ei tarvitse isotöisesti vaihtaa vesipisteen paikkaa, ainoastaan putkien kulkusuuntaa. Sijoittelua miettiessä testattiin useampaa vaihtoehtoa, mutta sekä omien tarpeiden kautta että visuaalisesti tämä tuntui järkevimmältä. Varmistin myös usealta ammattilaiselta näkemyksen vanhaan väitteeseen, jonka mukaan lämmintä ja kylmää laitetta ei tulisi sijoittaa vierekkäin. Sain kautta linjan saman vastauksen ja jopa naurahdusta siihen, kuinka vanha suositus istuu tiukasti ihmisten mielissä. Kuulemma tänä päivänä uudet laitteet on eristetty hyvin ja vielä kun laitteet integroidaan, tuo se jo väliin lisää eristeitä ja senttejä, eli ammattilaisten mielestä sijoittelussa ei ollut ongelmaa ja kuulemma pienissä asunnoissa tilankäytön kannalta rinnakkain asettelu on myös yleistä. Siksi uskalsin lyödä vaihtoehdon lukkoon.

Myönnän, etten muutenkaan käytä paljoa uunia ja siksi olin alussa päätymässä jopa kapeampaan uuniin, mutta vaihdoin ihan viime hetkillä normikokoiseen. Integroitu keittotaso jätettiin keskitettynä 45cm:n levyiseksi, mutta se sisältää peräti kolme keittolevyä, mikä on itse asiassa saman verran kuin entisen asuntoni normileveä keittotaso. Päälle tulee pieni piiloon upotettava liesituuletin.

Koska ruoanlaittoni on tyypillisesti lähinnä smoothieiden tekoa, oli tilava pakastin oleellinen asia. Siksi siis iso jääkaappipakastin integroituna, vaikka monelle muulle olisi voinut riittää jääkaappi pakastelokerolla.Vanhassa asunnossani oli myös pieni tiskikone, jota en koskaan käyttänyt ja lopulta se päätyi tavaroiden säilytyspaikaksi, niinpä nyt jätin suosiolla tiskikoneen pois. Koska tiskiä ei yksin asuessa mainittavasti kerry ja tiskaus on muutenkin ihan mukavaa, korvasin koneen isommalla altaalla, jottei tiskejä tarvitse seisottaa tasolla ja myös peseminen on helpompaa. Lavuaarin alle tulee erinomaiset lajittelumahdollisuudet, mitä olen kaivannut jo pitkään.

Keittiön kaapit ja seinäkorkeuden hyödyntäminen

Kitzenin kanssa ihan parhaita asioita suunnitellessa oli mahdollisuudet, joita mittatilausmaailma tarjosi. Kitzenin rungot ja ovet valmistetaan Salossa (myymälä ja showroom löytyvät Helsingistä Eerikinkadulta), mitä myös itse arvotti valinnassa, lähellä tuotettua. Se ei ole pelkästään arvovalinta, vaan tässä tapauksessa myös mahdollisti hyvät kustomointimahdollisuudet. Niinpä tilaan ei jäänyt kuolleita kohtia ja kaappikorkeuttakin saatiin lisättyä huonekorkeuteen sopivammaksi. En halunnut päällekkäisiä kaappeja visuaalisen eheyden takia, joten kaapeista tehtiin vain korkeammat.

Olin Pinterestissä katsellut kapeampia ovia, jotka mielestäni kevensivät korkeita kaappeja, ja ilokseni nekin saatiin heti lisättyä suunnitelmaan. Yläkaapit siis eivät ole kapeat, ainoastaan ovet, joka aukeavat pariovina keskeltä. Eli ovien leveys on 30cm, mutta sisäkaapin leveys 60cm. Kitzenin keittiöissä myös erityistä on se, että ovet tulevat hieman alimman hyllyn alalaidan yli, mikä siten auttaa piilottamaan pistorasiat, valot ja sen sellaiset. Pieni asia, mutta sohvalla loikoillessa myös kaapin alaosa tapaa näkyä, joten tällainen ratkaisu tekee sivusta siistimmän. Ominaisuuden myötä ei ole välttämätöntä laittaa oviin vetimiä ja todennäköisesti jätänkin ne yläkaapeista pois, alakaappeihin ja laatikoihin sen sijaan ne on tulossa, mutta tyyli on vielä auki (haluaisin jotain vanhan asunnon henkeen sopivaa ja ehdottomasti messinkistä).

Lavuaarin oikealla puolella on 90 cm:n laatikostot, joista ylempi kätkee sisälleen kaksi kapeaa laatikkoa, eli ruokailuvälineille on todellakin tilaa. Keittiön kulmat eivät jää ontoiksi vaan kaapit kulkee eheästi kulmia myöten. Visuaalisesti tuntui raskaalta ajatus, että kaappeja olisi läpi tason mitan, niinpä pitkä sivu portaistettiin. Yläkaappitilaa on hyvin, mutta samalla myös kaipaamaani avointa tasotilaa, jonka päälle voi laittaa pari siroa avohyllyä. Ja mikäänhän ei estä joskus lisäämästä yläkaappeja jonon jatkoksi jos niille tulisi tarve. Nyt tosin olen moneen kertaan laskenut hyllyt ja omat tarpeet, joten ensi alkuun keittiön kaappitila on pikemminkin ylellisen runsas, mutta se onkin ehdottomasti hyvä asia.

Kulmiin en halunnut karusellihyllyjä tai muita vastaavia, olen kokenut ne aiemmin lähinnä tilasyöpöiksi ja nyt ajattelin, että selkeä kaappitila on parasta tilan hyödyntämistä pienessä asunnossa. Tästä samasta syystä myös liesituuletin on pieni ja huomaamaton, joten sen päälle jää runsaasti hyvää kaappitilaa.

Suunnitelman muotoutuminen

Matkan varrella testailtiin useita eri vaihtoehtoja ja mittasuhteita. Vaikka pääpiirteittäin tyyli ja idea tulikin itselle aika nopeasti selväksi, halusin vielä varmistella toiminnallisuuksia ja mittasuhteiden vaikutuksia. Pisteet siitäkin Kitzenille, kertaakaan ei tullut sellainen olo, että nyt pitäisi jo päättää ja nyt kyllä ei enää säädetä. Kaikki, mikä mietitytti käytiin läpi, kunnes enää ei ollut kysyttävää tai muutettavaa. Aikataulu levähti ihan tyystin siitä, mitä alussa sanoin, mutta toisaalta, mieluummin hyvää kuin hätäisesti valittua. Pidän todella paljon tästä suunnitelmasta, ja muutenkin koko keittiön suunnittelu ja yksityiskohtien valintaprosessi oli kaiken kaikkiaan miellyttävä.

Kitzeniltä käytiin vielä lopussa varmistamassa mitat, ja kivitaso mitataan erikseen kun kaapit ovat paikoillaan, eli sain olla rauhallisin mielin senkin suhteen (historiani mittailuissa ei nimittäin ole ollut mitenkään menestyksekäs). Uskon tulevan keittiö mätsäävän täysin omiin tarpeisiini, ja ylipäätään se on niin paljon enemmän kuin kettiöni ovat koskaan olleet. En malta odottaa, että suunnittelman näkee livenä oikean keittiön muodossa!

Muuton jälkeen ajauduin hetkelliseen henkiseen koomaan. En tiedä johtuiko se siitä, että oli muutaman viikon kiirehtinyt kaikkea ja organisoinut sekä osin myös stressannut tulevaa muuttoa, ja kun se lopulta oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä, mielellä oli sanaton sanaton lupa vähän höllentää otetta. Tai sitten vaikutuksensa saattoi olla sillä, että yhtäkkiä syksy alkoi tuntu ja näkyä kunnolla ympärillä. Sää viileni, himmeni ja tajusin pakanneeni kesävaatteet varastoon, mutta unohtaneeni ottaa uudet esiin. Koska olen varsin valolla käyvää ihmistyyppiä, sekin saattoi vaikuttaa.

Koska to do -lista ei kuitenkaan poistunut vaikka mieli ottikin luvatonta vapaata, olen yrittänyt tsempata ja löytää tapoja saada hoidettua arkiasioita energiattomuudesta huolimatta. Tänään se esimerkiksi tarkoitti sitä, että pitkästä aikaa siirsin etätyöpisteeni kahvilaan. Tuleva asunto oli aiemmin hyvä, mutta parhaillaan siellä kuivuu eteisen maalattu lattia ja toisaalta laatikkopinot muistuttavat keskeneräisyydestä. Niinpä kahvilan siisti ja neutraali miljöö on ehkä juuri sitä, mitä tänään tarvitsen. Ja toki paljon kahvia! Se oli kriteeri työpistettä valitessa.

Tänään sain myös viimein keittiön laitettua tilaukseen, eli yksi asia ruksittavaksi listalta. Keittiöstä olen oikeasti todella innoissani. Siinä en joutunut juurikaan tekemään kompromisseja (mutta kyllä sitä viilattiinkin ja testattiin erilaisia optioita) ja oikeastaan kokonaisuus tuntuu todella omalta. Tai toki kompromissi tietyllä tapaa on se, että kustannussyistä päätin haalia irtaimiston itse muualta. Laskeskelin, että se tulee halvemmaksi. En tarvitse kodinkoneilta ihmeempiä ja voin ihan hyvin poimia myös vaikka aletuotteita virtuaaliseen ostoskoriin. Niinpä tänään laitoin tilaukseen integroitavan valkoisen uunin ja induktiolieden. Jo aiemmin tilasin tiskialtaan ja pitäisi vielä hankkia liesituuletin, jääkaappi sekä vetimet. Niin, ja hana. Se hankalin.

Hana ei ole hankala siinä mielessä, että tiedän tarkkaan millaisen hanan haluan. Haaste tulee siitä, etten meinaa löytää sellaista kohtuuhintaan. Haluan ehdottomasti messinkisen siron hanan, ja niitähän on. Mutta taloyhtiön vaatimalla suomalaisella tyyppihyväksynnällä ja ykkösääniluokalla valtaosa rajautuu pois. Tällä hetkellä ainoa oikeanlaisen tyyppihyväksynnän omaava hana, jonka olen löytänyt, löytyy Lapetekilta. Se on kaunis, mutta kiistatta kalleimmasta päästä. Lisäksi siinä on pesukoneliitäntä, mikä taas on vähän tarpeeton ulokkeena ja hinnassa näkyvänä osana, sillä astianpesukonetta pieneen keittiööni ei tule.

Vanhassa asunnossani oli tiskikone, jota en koskaan käyttänyt. Astiakertymäni on niin minimaalista, että koneen pyörittäminen muutaman astian tähden tuntui aina haaskaukselle. Sitä paitsi, tiskaus on ihan kivaa. Niinpä ostin isomman altaan ja päätin jättää tiskikoneen tilan astioiden säilytykselle. Nyt vain pitäisi löytää speksit täyttävä keittiöhana.

Tuntuu hullulle maksaa lähes pari sataa enemmän siitä, että saa taloyhtiön määritelmiin sopivan, vaikka vastaavia esimerkiksi muissa Pohjoismaissa hyväksyttyjä löytyy edullisemmalla. Ja ilman turhaa liitäntää. Niinpä hana on vielä tilaamatta. Toisaalta, keittiöllä on neljän viikon toimitusaika ja siihen vielä viikon verran päälle tason kanssa, joten sinällään hanalla ei ole hoppu. Toisaalta haluaisin saada pakollisia kuluja nopeasti pois päiväjärjestyksestä.

Enpä olisi ajatellut, että hanankin valintaan ja vertailuun saa upotettua näin paljon aikaa! Sertifikaattiselvittelystä puhumattakaan, monen tuotetiedoissa asiaa nimittäin ei ole selkeästi mainittu, ja olen joutunut kysymään asiaa asiakaspalveluista ja etsimään VTT:n sertifikaattihausta (joskaan sekään ei tunnu aina antavan helppoa vastausta).

Mutta hei, sentään ollaan jo keittiön kanssa näin pitkällä! Yritän pian ehtiä avaamaan keittiösuunnitelmaa ja julkaisen luonnoskuvat.

Kuvien lähteet ja hanat: 1. Lapetek Lino-A 2. Gustavsberg Epic 3. Damixa Silhouet 4. Tapwell Evo980