PR-matka: Tallink, Viking Line, Eckerö Line, Visit Estonia & Visit Tallinn
Edellisen päivän loputon sade on tiessään kun bussi kaartaa Viimsin satamaan. Kirkas merimaisema häikäisee niin, että harmittelen aurinkolasien jättämistä kotiin. Kukapa olisi arvannut, että niitä tarvitsee kun säätiedotus enteili pelkkiä pisaroita. Mutta saaristossa on kuulemma aina parempi sää ja vähemmän sadetta.
Viimsin kunta sijaitsee lyhyen bussimatkan päässä Tallinnasta ja kätkee sisälleen monta helmeä, joista yksi on luonnonkaunis Pranglin saari. Matka saarelle läpi vuoden päivittäin liikennöivällä lautalla kestää tunnin verran. Nousen suoraan kannelle nauttimaan kesän muistosta ja auringon pehmeästä tunnusta iholla ja mietin, miten jälleen vastassa on yksi uusi kohde niin lähellä, mutta kuitenkin entuudestaan vielä niin tuntematon. Viro yllättää aina.
Prangli sijaitsee Helsingistä katsoen alle 60 kilometrin päässä ja siellä sijaitsee meitä Virossa lähin vierasvenesatama. Ei siis yllätys, että kesäsesonkina moni suomalainen porskuttaa omalla veneellään noin puolentoistatunnin matkan Pranglille. Mutta ei tarvitse omata venettä tai edes omaa autoa päästäkseen saarelle. Tallinnasta järjestetään Pranglille päiväretkiä kuljetuksella, mutta halutessaan oman auton voi myös helposti jättää satamaan.
Prangli on alkuperäisasutettu virolaissaari. Pittoreski ja tyyni. Ensimmäisenä satamassa on vastassa hiekassa peuhannut iloisesti pomppiva koira läheisestä sataman kahvilasta ja tuntuukin, että saarella törmää huomattavasti helpommin eläimiin kuin ihmisiin. Läpi vuoden saarella asuu alle 70 ihmistä, mutta silti sieltä löytyy tärkeimmät. Kirkko, koulu, kirjasto, posti ja kauppa. Ensiapu ja palopelastus hoidetaan vapaaehtoisvoimin vuoroissa. Koulun viidestä oppilaasta yksi kulkee paikalle lähisaaresta, mutta kaikki nauttivat peräti seitsemän opettajan osaamisesta.
Rannassa hyppäämme kuorma-auton lavalle, joka kuljettaa pientä ryhmäämme ympäri Pranglin ja samanlainen auto kierrättää myös muita päiväretkiläisiä saarella. Lava poukkoilee kivisillä hiekkateillä ja puiden oksat yrittävät tarttua hiuksiin. Maisema on muistuttaa suloista luonnon valtaamaa maaseutumaisemaa, mutta jos maaseudun usein on kuitenkin muovannut ihminen, täällä asukkaat ovat sopeutuneet luontoon. Pieniä puisia rakennuksia on harvakseltaan ja kauppakin pitää ovensa kiinni pari päivää viikosta.
Hautausmaalla keskipäivän valossa varjoja luovat matalat saaristoilman kuluttamat ristit ja koruttomat kivet. Jumalanpalvelukset vetävät paikalle vain muutamia ihmisiä, mutta jouluna kaikki on paikalla. Joulu on tärkeä, kertoo saarella asuva oppaamme. Valkoisen kirkon sisäseinien tapetit repsottavat, mutta paikassa on silti enemmän sielua kuin monessa ylevässä katedraalissa maailmalla. Nojaan takaseinään ja muistelen Naantalin lähellä sijaitsevaa puukirkkoa, jossa joitain vuosia sitten poikkesin. Paikassa on samaa merellistä henkeä. Vaikka olemme saaren sisällä, meri on silti läsnä.
Pranglin idylliä ovat kärjestä löytyvät pitkät hiekkarannat, jotka jatkuvat molemmin puolin saarta. Näin parhaan rannan voi valita tuulen suunnan mukaan, kertoo paikallinen. Ajamme kuorma-autolla ulos hiekkatieltä ja yhtäkkiä pyörät kaartavat suoraan mereen. Kuuluu kohahdus, suurempi lavalta kuin pyörien osumisesta meriveteen. Vanha auto natisee, mutta ajaa määrätietoisesti yhä kauemmas rannasta. Puristan kaidetta ja yritän tähyillä alas, paikoin pohjan voi nähdä renkaiden liikkeiden alta. Vastaranta näyttää kaukaiselle, mutta oppaamme tietää mitä tekee. Rantaviiva on pitkälle matalaa ja kaislat viistävät auton reunoja. Mieleeni tulee edellistalven safari, tässä on jotain samaa henkeä. Kuka olisikaan arvannut, että tavoitan samaa tunnetta näin läheltä kotia.
Kun auton renkaat tavoittavat taas pehmeän hienon rantahiekan ja nousemme ylös kuivalle maalle, olemme saaren eteläisessä kärjessä, jossa sijaitsee luonnonpuisto. Männyt kurottelevat taivasta ja merimaisema taittuu hetkeksi tiheäksi metsäksi. Pranglissa ei varsinaisesti ole nähtävyyksiä, mutta paikalliset esittelevät mielellään kaasuputken päätä, pientä korutonta Eestirand-aluksen muistomerkkiä ja suurta siirtolohkaretta, jota naurahtaen sanovat saaren ensimmäiseksi suomalaiseksi turistiksi. Jääkausi on aikoinaan sen vierittänyt paikoilleen.
Lähellä saaren pääsatamaa Kelnasessa sijaitsee Prangli Resto, tilava ja avara ravintola merinäköalalla. Erinomainen paikka lounaalle ennen paluuta takaisin Tallinnaan ja sitä kautta kotiin. Tarjolla on runsaasti kalaa ja lounasta täydentää tumma saaristolaisleipä.
Kun kipuamme kalastajaveneeseen, jonka on määrä kuljettaa meidät takaisin etuajassa (normaaleja reittejä liikennöivä matkustajalautta lähtisi vasta pari tuntia myöhemmin paluumatkalleen) on raskaat pilvet lipuneet saaren päälle ja ensimmäiset pisarat iskeytyneet takin pintaan. Vedän huppua hiusten suojaksi ja naurahdan, mikä ajoitus! Saimme nauttia upeasta auringonpaisteesta lähes koko Pranglissa vietyn ajan, mikä odottamaton yllätys. Niin saari kuin sääkin.
Edestakainen lauttamatka Prangliin maksaa aikuiselta 12 euroa. Päiväretki Tallinnasta Prangliin matkoineen ja kuorma-autoretkineen maksaa n.75 euroa henkilöltä Prangli Travelsin toimesta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös Viimsin kuntaan, jossa on tuore Helsingin Oodista inspiraatiota hakenut ja paikallisen ylpeänä esittelemä kirjasto, museo ja kylpylähotelli.
Kuvat minusta: Mirka / Reason for Season
