Olin kalenteroitunut tälle päivälle koko päivän vievän asiakasprojektin, mutta se siirtyikin ihan viime hetkellä ensi viikolle ja sainkin ihan puskista melkein vapaapäivän. Ja oi että, miten tarpeeseen se tulikaan. Oikeastaan tajusin tarpeen vasta päivän aikana, joka todennäköisesti olisi mennyt ihan ohi, jos päivä olisikin ollut täynnä töitä. Silloin energia olisi vain jostain kaivautunut ja työt tehnyt, mutta kun mielellä oli ikään kuin lupa höllätä, myös kroppa meni lomalle. Olen siis ollut järjettömän väsynyt ja saamaton, mutta selvästi lepo on ollut juuri oikea asia tässä kohtaa. Tunnetta varmasti edesauttoi koko päivän jatkunut sade ja harmaus, yritä nyt siinä löytää itsestä aikaansaavaa otetta ilman, että on pakko.

Näin harmauden keskellä on myös hyvä hetki julkaista luonnoksissa kummitelleet kesäasukuvat, joille koko ajan on tuntunut olevan väärä hetki. Liian kiire, jotain muuta tai ihan vain jo liian syksyistä. Käytetään siis ne nyt.

Nämä ovat ihan kesän alusta, ja miten jo ikävöinkään paljaita sääriä ja kesämekkoja. Siitäkin huolimatta, että syksy on ollut kaunis. Aika seuraaviin lämpimiin päiviin tuntuu kovin kaukaiselle. Ehkä siksi on hyvä, että remontti toimii aika ja ajatussyöppönä. Ei tule mietittyä sitä, ettei pääse matkoille tai että edessä on pelkkää koleutta. Todennäköisesti kirkasvalolampun tarve iskee voimalla kun kiire hellittää. Mutta ei mennä asioiden edelle, nyt vielä riittää tehtävää, mikä pitää käynnissä. Kylppäri ei valmistu itsestään.

Laukku: Moimoi / Mekko: Jaquelin de Young / Sandaalit: Swedish Hasbeens
Kuvat: Nina, Tunnetila

Viime viikon voisi kiteyttää yhteen teemaan: kylpyhuone. Kylppärin purku aloitettiin ja samalla olen käyttänyt tolkuttomasti aikaa yrittäessäni löytää taloyhtiön spekseihin sopivia hanoja ja suihkuja, ja samalla miettinyt vaihtoehtoisia ratkaisuja sekä muita tilojen vaatimuksia. Kuinka paljon aikaa suunnittelu- ja selvitystyö voikaan viedä! Ja tiedänpähän nyt ihan tarpeettoman paljon sertifioinneista, liittännöistä, materiaaleista ja ääniluokista.

Vaikka mielessäni onkin ollut suht hyvä kuva siitä, mitä haluan, niin käytännön rajoitteet ovat puuttuneet peliin ja tehneet asioista vähän monimutkaisempia. Eikä pelkkä suunnittelutyö ole se, joka on aiheuttanut päänvaivaa. Samalla on täytynyt sumplia eri remonttivaiheiden toteutuksia, hintoja ja ylipäätään ammattilaisten työaikojen varauksia. On täytynyt miettiä, mitä kannattaa tehdä missäkin vaiheessa huomioiden sekä etenemisen että kustannukset, mikä sitten taas on vaatinut paljon kysymyksiä ja ylipäätään nykyisistä ja tulevista vaiheista kartalla oloa. Sitä on vähän niin kuin toiminut projektipäällikkönä ja suunnittelijana, mikä hetkittäin tuntuu melko paljolta. Toisaalta haluan olla remontissa iholla, joten myös omaa valintaa on olla paljon läsnä siinä ja vertailla valintoja huolella.

Sain viikolla näytteitä kylpyhuoneen ja wc:n tasoiksi Tulikiveltä ja niitä mallaillessa yritin tehdä päätöksiä linjoista. Samalla mitattiin keittiön taso työstöön ja vaikka viikkoa tuntuikin kylpyhuonepainotteiselta, mahtui siihen muutakin.

Olen maalannut asuntoa paloissa ja nyt sain myös olohuoneen nurkkaa ja koko väliseinän maalattua. Tuntuu ihanalle nähdä jo lähes valmiita kohtia. Olen todella onnellinen valinnoista, joita olen tähän mennessä tehnyt, ja tietenkin toivon, että sama tunne tulee myöhemmin vielä keskeneräisistä tiloista.

Viikon alussa tehtiin sähkötöitä ja nyt pikkuisessa keittiössäni on sähköt. Sekin tuntuu isolle ja tärkeälle asialle. Kävin myös läpi sähkösuunnitelmaa asentajan kanssa ja aloin katselemaan valaisimia asuntoon, niin kohdevaloja kuin märkätilojen seinävalaisimiakin.

Kaiken lomassa kävin kiireellä ostamassa vetimet keittiön kaappeihin ja tismalleen samaan aikaan asunnon ulkoseinästä löydettiin tuloilmakanava (minkä paikallistaminen vaatikin melkoista salapoliisityötä). Koska arvostan hyvää ilmanvaihtoa, en oikein nähnyt vaihtoehtona olla yrittämättä, ja onneksi päätös kantoi nopeasti hedelmää. Naurahdinkin muutama päivä sitten, että toistaiseksi kaikki toiveeni ja valintani ovat loksahtaneet paikoilleen, vaikka alussa on saattanut epäilyttää paljonkin. Kuten vaikka seinän kaadon, uuden rakentamisen ja lattian kunnostamisen kanssa. Toivotaan, että sama linja jatkuu remontin loppuun asti!

Miten upea syksy nyt onkaan ollut, suorastaan täydellinen ja pitkäkestoinen ruskakausi. Toisaalta hyvä niin. Nyt kun koronan takia ei voi suunnitella maisemanvaihdoksia kaukomaihin, on vallitsevalla säällä valtava vaikutus. Olemme tavanneet tehdä viikonloppuisin pitkiä kävelylenkkejä ja viikonloppu toisensa jälkeen luonto hehkuu upeissa väreissä ja useimpina ilahduttaa kirpeä syysaurinko.

Tosin säät ovat viilenneet nopeasti ja kieltämättä olen kamppaillut bleiserini kanssa. Jopa siinä määrin, että ostin villasukat ja tämän ihanan Le Pirolin luomumerinovillaisen neuleen sen sijaan, että olisin sukeltanut etsimään varaston vaatekertoja. No ei, ei nyt oikeasti vain siksi, vaalealle laadukkaalle neuleelle oli tarvetta. Ja koska sitä on tullut vähän liiankin tietoiseksi kaikista mahdollisista huonoista valinnoista, tämä Weecosin valikoimasta löytyvä neule kuulosti spekseiltään riittävän hyvälle johtaakseen ostopäätökseen. Ja hyvältä se tuntuukin. Miellyttävän pehmeä ja ihanan lämmin, ihan epäilemättä tulevan talven luottovaatteita. Toivottavasti ei kuitenkaan venyvän remontin takia vaan ihan puhtaasti siksi, että on kiva ja monikäyttöinen.

Neule: Le Pirol / Satiinihame: H&M / Nilkkurit: Jonak / Laukku: Coccinelle