Huh muutto. Huh putkiremontti. Tuntuu ihan kummalta, että normaaliin tapaan töiden jälkeen ei pääsekään kotiin tai muutettua laatikoita purkamaan ja kotia sisustamaan, vaan se tapahtuu vasta monen kuukauden kuluttua. Mielenkiintoinen vaihe siis edessä, jonka yritän palastella lyhyemmiksi pätkiksi, tällä hetkellä tähyilen vasta tulevaa viikonloppua – miten sen vietän ja aivan erityisesti, missä majoitun. Omanlaisensa seikkailu tämäkin.

Mutta niihin asukuviin, joita kerrankin on varastossa useampi. Tässä lookissa Elsalla on ollut sormensa pelissä. Satuttiin tuossa eräs päivä pyörähtämään kaupoissa ja tämä seitsemän euron alemekko oli jotain, mitä Elsa heilautti nenäni edessä. En olisi kiinnittänyt siihen huomiota, eikä esiin nostettunakaan se säväyttänyt. Tuollainen hupsu trikoomekko, spagettiolkaimet ja kaikki, ihan tuli yläasteaika mieleen. Suostuin kuitenkin kokeilemaan ja ennen kuin huomasinkaan, olin mekon kanssa kassalla. Ei se ollutkaan hullumpi! Ja mitä mainioin tennareiden parina, rennossa kesälookissa.

Mekko: H&M / Tennarit: Adidas Gazelle / Kangaskassi: CocoVi
Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi

Äh, mikä hetkellinen arkikaaos tällä hetkellä. Huomenna on muuttopäivä ja olen kirjaimellisesti hikoillen pistänyt asuntoa pakettiin eilisen ja tämän illan. Samaan sumaan paluu töihin ja arkeen. Seuraavat pari viikkoa liitelen missä sattuu ja syyskuun alusta pääsen loppuputkirempan ajan evakkokotiin. Aikamoista säätöä siis, mutta täytyy asennoitua asiaan mahdollisimman rennosti, vaikka vähän harmittaakin tulevien viikkojen epäselvyys ja tietenkin myös se, että suurin osa elämästä tulee olemaan seuraavat kolme kuukautta laatikoissa.

Hetkittäin olen pohtinut, onko tämä asunto todella sen arvoinen, että kannattaa nähdä moinen vaiva, mutta toisaalta, kuvion mittasuhteet ovat selvinneet vasta kun suurta kuvaa ei oikein voi muuttaa. Ehkä työmäärä unohtuu kun lopulta jouluksi olen asuttanut remontoidun kotini uudelleen.

Hidastahtisempi päivittely jatkuu vielä hetken. Asukuvia ja kaikkea on nyt varastossa kivasti, mutta ei aikaa koneella, joten palaan uudella energialla kun saan muuton selätettyä. Yllätykseksi jää itsellekin, mikä on paikka jossa seuraavan kerran ehdin kunnolla koneen ääressä viivähtää!

Tänä kesänä olen päätynyt veteen useammin kuin monena kesänä yhteensä. En välttämättä ole uinut, mutta vähintään kahlannut ja tunnustellut, uskaltaisiko kastautua kokonaan – aina ei ole.

Suuntasin eilen illalla Suomenlinnaan hetken päähänpistosta. Jo lähdettyä kotoa tulin ajatelleeksi bikineitä ja käännyin rappujen puolivälissä niitä hakemaan. Hyvä niin, päädyimme Elsan kanssa Suokin pienelle hiekkarannalle, joka oli päivän jäljiltä jo ihan hiljainen, muutamaa matalikossa lipuvaa sorsaa lukuun ottamatta. Kun ilma oli jo lämpimän päivän jälkeen viilentynyt, merivesikään ei tuntunut ihan niin kylmälle.

Harvemmin julkaisen blogissa näin vähäpukeisia kuvia ja nytkin karsin ettei tulisi yliannostus tai tyrkky tunne, lähinnä itselle. Ei sillä, että näkisin bikineissä mitään kummallista. Oikeastaan päinvastoin. Viihdyn bikineissä ja koen olevani varsin sinut vartaloni kanssa ilmankin, mutta vähäpukeisien kuvien julkaisemiseen suhtaudun hieman ristiriitaisesti. Toiselta kantilta ajattelen, että siinä ei ole yhtään mitään kummallista, ylipäätään alastomuudessa ei ole.

Toisaalta taas henkisestikin pidän tiettyä rajaa siinä, mitä nettiin laitan, joten sama ehkä pätee kropan suhteen. En ole täällä täysin alasti sisäisesti, miksi siis ulkoisestikaan. Ihon näyttäminen on siis itselle osin liki päästämistä, enkä koe siihen tarvetta tuntemattomien suhteen. Riittää, että päästän valikoidut ihmiset iholle ja ihon alle. Samalla myös koen, että tämän päivän mediassa ihan liian usein paljas pinta tarkoittaa yhtä kuin kutsua jopa hyvin raadolliselle arvostelulle, mistä tuskin koituu kenellekään mitään hyvää. En suotta halua ruokkia sellaista asetelmaa blogissani.

Iho jossa elän on liian henkilökohtainen asia tullakseen tuntemattomien arvottamaksi, arvostelemaksi tai seksualisoimaksi. Oleellista on, mitä ihmiset, joille valitsen avata ja antaa itseni ajattelevat ja tuntevat. Toisaalta taas pieni uhma minussa haluaa taistella alastomuuden ja seksuaalisuuden normalisoitumisen puolesta. Olla sen puolella, että ei ole oikeaa tai väärää kokoa, halua, väriä tai muotoa. Ehkä siis hyvä, tai siis se itselle sopivin, tapa suhtautua aiheeseen on antamalla näkyä tekemättä asiasta numeroa.

Bikinien yläosa: Cubus, saatu blogin kautta / Bikinien alaosa: H&M
Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi