Olen ollut nyt jotakuinkin kuutisen vuotta ilman hormonillista ehkäisyä. Tai jos tarkkoja ollaan, väliin mahtui joitain vuosia sitten muutaman kuukauden kierukkakokeilu. Se vaihtoehto ei kuitenkaan sopinut itselle, eikä tullut enää kysymykseenkään, että olisin ollut valmis palaamaan hormonilliseen ehkäisymuotoon.
Tuntui, että olin vuosikaudet elämästäni uhrannut sille, että napsin pillereitä tai annan muulla tapaa itseeni imeytyä valmistetta, joka kyllä tarjoaa ehkäisyn ja tasapainottaa pahimpia kuukautiskipuja, mutta tuo ei mitään muita itseni kannalta mainittavia hyötyjä – päinvastoin. Myönnän myös, että ajatus jatkuvasta kehon kuormittamisesta ekstrahormonilla alkoi vaivaamaan. Mietinhän muutenkin mitä kehooni kerrytän, enkä muitakaan lääkeaineita mielelläni napsi, ja kun on pakko, harkiten ja mieluiten tilapäisesti.
Niinpä luovutin, enkä ole katunut päätöstäni. Vaikutukset ovat olleet niin monella tapaa positiiviset. Yksinkertaisesti koen nauttivani enemmän. Hormonivalmisteet vaikuttivat suoraan haluuni ja nautintoon, mikä olisi varmasti se kaikkein suurin kynnys minkään valmisteen uudelleen aloittamiselle. Mitä iloa ehkäisyvalmisteesta, jos se samalla leikkaa siivun nautinnosta?
Hormonivalmisteista luopuminen
Toinen näkyvä, joskin melko pinnallinen vaikutus oli turvotus. Jatkuva pieni turvonnut olo katosi hetkessä ja on pysynyt poissa. Toki vanhoja kuvia katsellessa hymähtelen bikineistä turvonneina pursuaville rinnoilleni, mutta mitäpä tuosta huvista jos olo oli muuten koko ajan vähän kumma ja kautta linjan pöhöttynyt olo häiritsi. Niin, ja ne mielialan heilahtelut – tai oikeammin ehkä kärjistymät. Vastaavaa ei ole ollut sittemmin, enkä pysty yhdistämään tuohon mitään muuta asiaa kuin hormonivalmisteiden käytön. Kun lopetin hormonivalmisteet vuosien jälkeen seinään, huomasin olossani muutamassa kuukaudessa selkeän eron. Ymmärrän toki, ettei kaikilla hormonivalmisteiden käyttö tunnu tai näy missään, nämä ovat niin yksilökohtaisia asioita ja voin puhua vain omista kokemuksistani.
Lopetettua tuntui kuin joku olisi avannut verhot, joiden en tiennyt olevan osin kiinni.
Miten olisin voinutkaan, aloitin pillereiden syönnin samaan aikaan kun aloitin seksielämän ylipäätään, siis täydessä kehitysvaiheessa ja siitä asti käytin niitä tauotta eri muodoissaan yli kymmenen vuoden ajan. Ymmärrän ajatuksen siitä, että teini-ikäiselle pillerit ovat hyvä ja varma ehkäisykeino kun kokemusta omaan kehoon, seksiin, kuukautiskiertoon ja ylipäätään elämäntavoitteisiin ei ole kertynyt, mutta samalla kieltämättä joskus eksyy mieleen ajatus siitä, että millä tavoin (vai onko lainkaan) jatkuva hormonivalmisteen syönti vaikuttaa ja on vaikuttanut kehityksen kynnyksellä olevaan mieleen sekä kehoon.
Kierron seuraaminen
Kun sanon luopuneeni hormoniehkäisystä, se ei ole synonyymi sille, että olisin varsinaisesti luopunut ehkäisystä. Tai riippuu mitä sanalla tarkoitetaan. Seuraan kiertoani ja kirjaan sen tarkasti ylös kännykkäsovellukseen. Olen kokeillut aikoinana useampaa eri sovellusta, mutta löytänyt sitten itselleni sopivimman. Onneksi kiertoni on todella säännöllinen, mikä lisää metodin sopivuutta itselle. Ensimmäisen vuoden hormonivalmisteista luopumisen jälkeen kierto tuntui hakevan paikkaansa, mutta nykyään se on varsin ennustettava, lisäksi tuntuma omaa sykliä sekä kehoa kohtaan on kehittynyt.
Kiertorytmiin luottaminen ei toki ole tarkoittanut sitä, että ovulaation lähipäivinä ei voisi harrastaa seksiä vaan sitä, että silloin kuvioon on ollut järkevää ottaa jokin kertakäyttöinen ehkäisymuoto tai on tehtävä jotain muuta hauskaa. Pari kertaa olen varmuuden vuoksi turvautunut jälkiehkäisytablettiin, mutta se sotkee hetkellisesti kiertoa, joten se on syystäkin vain hätävaravaihtoehto, ei ehkäisymuoto.
Tämä tapa on sopinut itselleni ja ymmärrän hyvin riskit ja mahdollisuudet, ja hyväksynyt elää niiden kanssa. Elämä on valintoja, ja hormoniehkäisyttömyys on oma valintani.
Munasoluja lahjoittamaan?
Erityisesti viime vuosina olen aktiivisesti pohtinut erilaisia tapoja auttaa ja havahtunut myös vastentahtoisen lapsettomuuden riipivyyteen. Siitä on kummunnut ajatus mahdollisesta munasolun luovuttamisesta, siitäkin huolimatta, että siihen liittyy hormonihoito. Sen tosin ajattelen eri tavoin, kyseessä ei ole pysyvä ratkaisu vaan ainoastaan luovutusprosessin aikaan liittyvä hoito, jonka jälkeen voin palata takaisin omaan elämäntapaani. En haluaisi hoidon olevan itsellä esteenä asialle, josta voi olla suuri apu jollekin. Munasolujen luovuttajille on jatkuva tarve. Siinä käypää aikaa on enää pari vuotta ja oma elämänvaihe voisi teoriassa sen sallia, joten aika näyttää millaisiin ratkaisuihin tulen siinä päätymään.
Olisi kiva kuulla kokemuksianne ehkäisyvalinnoista ja mikäli jollain on omakohtaista kokemusta, niin myös munasolunluovutusprosessista!
