Juhannukseni oli äärimmäisen rauhallinen ja se taisi tulla tarpeeseen. Nukuin paljon ja ihan vain olin, nauttien ystävän aina yhtä idyllisistä mökkimaisemista. Vuosi sitten samassa paikassa istuttiin yömyöhälle ulkona, oli lämpimämpää ja kuivempaa. Nytkin katselimme pientä pihalle pystytettyä kokkoa vielä puolen yön jälkeen, mutta heti sen hiivuttua kylmä hiipi luihin ja ytimiin. Moni muu asia oli yllättävän samoin kuin silloin, vuosi sitten.
Vaikka ympärillä ihastutti kauniit niittykukat ja kokko loi taianomaista tunnelmaa, pysytteli varsinainen juhannusfiilis poissa. Ehkä se oli tämä väsymys ja osin ylikuormittunut mieli, joka nautti enemmän hiljaisuudesta kuin keskikesän juhlistamisesta. Päivittelimme tosin, että nytkö se jo on, kesän taite. Mihin oikein alkukesä on mennyt?
Aiemmin tänään kotimatkalla hikoilin täpötäydessä Onnibussissa ja mietin tätä kesää, ehkä kauhistuneena ajatukseen, että on juhannuskin on jo lähes ylitetty. Viime kesässä oli liikaa täyttymättömyyttä, niinpä maalailin mielessä askeleita, joilla en jää vain odottamaan tämän kesän rakentumista vaan teen siitä enemmän sellaista kuin varovaisesti haaveilen.
Suurimmaksi osaksi järkevin vaatetus läpi viikonlopun oli villasukat pitkät housut, niin hetkeksi lämpö tavoitti sellaiset lukemat, että uskalsin kirmata niitylle yhdestä rakkaimmista kesämekoistani. Hyttyset tosin kävivät paljaisiin sääriin niin nopeasti, että paluu farkkuihin tapahtui nopeammin kuin olisin tahtonut. Mutta ehkäpä tällekin mekolle kertyy vielä kauniiden hellepäivien käyttökertoja, kuten viime kesänä!
Mekko: Odd Molly, saatu blogin kautta
Kuvat: Ilona / Torpan tyttö
