Yhteistyössä Raiskin kanssa.

Ensilumi tuli, mutta katosi yhtä nopeasti kuin saapuikin.

Sen jälkeen maisemaa, ainakin täällä kaupungissa, ovat riepotelleet tuuli ja sumentaneet sade. Talven vääjäämätön lähestyminen ja loppusyksyn koleus ovat saaneet penkomaan varastoon pakattuja laatikoita ja etsimään käsineitä, huiveja ja hattuja suojaamaan hyytävältä merituulelta ja pakkasille taittuvilta aamuilta. Takin suhteen ei ole hätä, sillä jo kuukausi sitten sain käyttööni ulkoilu- ja vapaa-ajanvaatteisiin erikoistuneen Raiskin superklassisen Ruby-takin, joka pitää tuulen ja tihkusateen loitolla.

Raiskille tyypilliseen tapaan Ruby-takki on ihanan monikäyttöinen. Se käy erinomaisesti niin ulkoiluun kuin arkena kaupunkikäytöön. Parkamallisen takin huppu on irrotettava, jolloin takki muuttaa aika paljonkin yleisilmettään, ja siten lisää käyttömahdollisuuksia.

Itse rakastan isoa karvahuppua, jonka uumeniin sukeltaa, joten ei kysymystäkään, että käytän takkia nimenomaan ja ehdottomasti juuri hupun kanssa. Sitä paitsi viiltävässä tuulessa on ihana vetää huppu syvälle päähän ja työntää kuulokkeet korviin, ikään kuin paetakseen omaan tilaan harmauden keskellä.

Takki on pehmeä ja lämmin. Siinä on suojaava kalvo, joka pitää kevyesti kosteutta. Sopii siis jo tähän vuodenaikaan erinomaisesti. Saatavilla on myös murretun keltainen värivaihtoehto (Cognac Brown) ja tietenkin laaja valikoima kokoja, myös plussamitoitusta (jossa värivaihtoehtona näiden lisäksi musta).

Oma Ruby-takkini on kokoa 34, jonka olen huomannut olevan kaikista Raiskin vaatteista juuri se itselle oikea. Toki tämäntyylisessä takissa voi leikkiä koon valinnan kanssa, nyt takki on tyköistuva, jollaisista pääsääntöisesti tykkään, mutta malli sallisi hyvin vähän reilumman koon valinnan ilman, että näyttäisi mitenkään väärältä.

Kannattaa myös tsekata muutkin Raiskin takit, jotka (muun malliston tapaan) on tilattavissa verkkokaupasta. Raiskin myymälä löytyy mm. Helsingin Stockmannilta jos haluaa päästä hypistelemään ja sovittelemaan. Vaatteet on suunniteltu suomalaista mitoitusta sekä tarpeita silmällä pitäen ja hinta-laatusuhde on todella kohdillaan. Ehkä muistatte esimerkiksi keväällä esittelemäni Ballet-housut, jotka ovat sen jälkeen olleet itsellä todella kovassa käytössä urheillessa ja kestäneet ihan mielettömän hyvin. Kannattaa siis tsekata myös muu valikoima!

Kuvat: Ilona, Torpan tyttö

Oli aika, hyvin pitkä aika, jolloin en ymmärtänyt, kuinka kukaan pystyy ihan oikeasti käyttämään pikkulaukkuja arjessa.

Itselle ne edustivat kaunista, mutta epäkäytännöllistä. Ilta- ja juhlakäyttöön kyllä toimivaa, mutta arkea ajatellen ajatuksena sula mahdottomuus. Olinhan tottunut kantamaan koko omaisuuttani mukanani.

Kevätkaudella alkoi kuitenkin jonkinlainen muutos. En oikein tiedä, mikä sen sai aikaan tai missä piili käänteen tekevä hetki. Yhtäkkiä havahduin siihen, että se yleensä käyttämäni keskikokoinen käsilaukku, joka ennen oli aina käytössä, ei enää ollutkaan lähes koskaan. Sitä ei enää näkynyt asukuvissakaan, sen sijaan läpi kesän kovassa käytössä oli pieni nahkainen laukku, lempilaukkumerkkini Coccinellen.

Sitten saapui syksy ja työarki imaisi mukaansa, mutta keskikokoista laukkua ei vieläkään ilmestynyt asujen jatkoksi, sen sijaan pikkulaukku sai rinnalleen Liebeskindin jättilaukun. Sellaisen, joka söi sisäänsä ihan kaiken läppäristä lähtien.

Suuri muutos on ollut se, että olen yksinkertaisesti oppinut jättämään enemmän tavaraa kotiin. Olen huomannut, että loppujen lopuksi tarvitsen aika vähän ja jos jotain puuttuu, ei se ole katastrofi. Kyllä yhden päivän selviää ilman melkein mitä vain. Sitä paitsi pikkulaukun kanssa on jotenkin kivempaa, sirompaa.

Siinä samalla vaihdoin suuren lompakkoni pieneen kukkaroon, luovuin kookkaasta avaimenperästä ja muutenkin karsin ja kutistin.

Toki työarkena useammin otan suuren laukun matkaan, etenkin näin koleana kautena, mutta vielä syyskuussa tyypillinen näky oli pienempi käsilaukku ja läppäri kangaskassiin napattuna mukana. Ei tuo yhdistelmä edelleenkään tavaton näky ole.

Muutoksen myötä uskalsin nyt jopa panostaa pikkulaukkuun. Aiemmin olen ajatellut, että miksi maksaisin yhtään enempää sellaisesta kun käyttökerrat kuitenkin jäävät vähiin. Nyt uskon ihan päinvastaista, joten ostin Coccinellen kauniin Arlettis -mokkanahkalaukun, pienessä koossa, tietenkin.

Tätä samaa mallia olen oikeastaan kiikaroinut jo keväästä. Olen kurkkinut nettikauppaa säännöllisesti ja käynyt Stockalla mallailemassa eri kokoja ja värejä. Variaatiota kun laukkumallin sisällä on ollut runsaasti. Tavallaan yleisilme se on miellyttänyt ja kiehtonut, mutta aina silti jokin pieni käytännön yksityiskohta häirinnyt ratkaisevasti.

Ehkä se on ollut väri, nahkamateriaali (halusin nimittäin ehdottomasti mokkanahkaisen), hihnan leveys tai muu mittasuhteet. Tämän nähdessäni kaikki loksahti paikoilleen, ei tarvinnut empiä enää hetkeäkään. Juuri sitä tunnetta olin odottanut ollakseni valmis tekemään ostopäätöksen.

Tätä aion käyttää ihan kaikkialla, näistä alkutalven päivistä alkaen.

Suhteeni syksyyn on hieman vinksahtanut. Se on monella tapaa lempi vuodenaikani ja rakastan syksyn vivahteikkuutta, kesän hiipumista, mieletöntä ruskaa, marraskuun melankoliaa ja orastavan talven kirpeyttä ilmassa. Syksyssä on sellaista huumaavaa estetiikkaa, mikä saa vuosi toisensa jälkeen hiljentymään. Jos asuisin jossain paljon etelämpänä, en millään jaksa uskoa, että kaipaisin talvea, mutta syksyä kyllä. Jopa marraskuuta.

Samalla syksyyn liittyy talven enne, sen väistämätön edessä siintäminen. Joulu ja tammikuu, sellaiset jutut joille en järin lämpene. Niin, ja pimeys tietenkin. Kärjistäen voisikin sanoa, että rakastan syyspäiviä ja inhoan syysöitä sekä tietoisuutta talven tulosta.

Tai hetkittäin synkissä syysilloissakin on omanlaistaan kauneutta, silloin kun sade piiskaa kaupunkia ja kimmeltää katuvaloissa. Mutta noin pääsääntöisesti pimeys menee huonolla tavalla luihin ja ytimiin ja vuosi vuodelta iskee voimakkaammin. Siitä siis ristiriita tähän vuodenaikaan. On häkellyttävä kauneus ja hirvittävä uneliaisuus.

Mutta sitä uneliaisuutta on luonnossakin, kuten vaikka viime viikonloppuna Joutsan kupeessa. Kostean harmaa maisema oli niin kaunis, etten ollut saada tarpeekseni. Tuollaiset päivät muistuttavat suuresta viehtymyksestäni syksyyn.

Kukkamekko: Zara / Nilkkurit: Beatrice / Villasukat: Burlington
Kuvat: Ilona, Torpan tyttö