Yritän nauttia hetken rauhallisesta aamukahvihetkestä blogin äärellä, vaikka näkökenttään mahtuu vuorena kohoava muuttolaatikoiden pino ja lattialla keskeneräisenä makaava vaatteidenlajitteluprojekti. Kohta on pakko jatkaa pakkaamista, ja arvannette varmaan kuinka paljon tällä ilmalla huvittaa, mutta aika ei ole puolellani. Mutta palataan hetkeksi näihin järvimaisemiin, jossa kiireestä ja kaaoksesta huolimatta poikkesin alkuviikosta. Päälläni oli itselle melko harvinaista väriä, sinistä. Haalean vaaleaa sinistä kyllä toisinaan käytän, ja hyvin tummansinistä erittäin mielelläni, mutta kaikki siinä välistä lähes puuttuu kaapistani, paitsi nyt.

Tämä uusi kesämekko on sen sininen, etten tyypillisesti kiinnittäisi huomiota, mutta tässä on sitä jotain. Ehkä se on kaunis kuosi (jossa on hieman vintagehenkeä) tai sitten klassinen malli, tai niiden yhdistelmä. Joka tapauksessa, tämä Oasiksen kesämekko toimii syksylläkin vakka mustaan neuletakkiin yhdistettynä!

Mekko: Oasis, saatu blogin kautta / Sandaalit: Swedish Hasbeens / Laukku: Coccinelle
Kuvat: Ilona / Torpan tyttö

Psst. Samainen mekko on juuri nyt puoleen hintaan Oasiksen nettikaupassa.

Fiilikset poukkoilee, ja ovat poukkoilleet viimeisenä viikkona paljon. Onnea on, että on aivan ihania ihmisiä ympärillä. Ja aika ihanaa, että tekin olette niin huikeita. Some- ja nettimaailma on niin monelta osin niin raadollinen, että sitä huomaan usein arkailevani tarpeettomankin paljon sitä mitä ja miten asioita näkyvästi esittää. Yleensäkin elämässä olen muutenkin enemmän kuuntelija ja intiimien dialogien kannattaja, joten siihen nähden on ymmärrettävää, että yksityisten asioiden mainitseminen ei ole mitenkään yksioikoista. Samalla kuitenkin  haluan taistella vastaan kiiltokuvia. Dilemma, jonka kanssa painin edelleen vuosien bloggaamisen jälkeenkin. Halu olla rehellinen ja olla piilottamatta arkea, sillä sitähän elämä itse kullekin kuitenkin on, mutta samalla tarve suojella yksityisyyttä ja olla luomatta kasvualustaa mustavalkoiselle huutelulle. Mutta oikeastaan yllätätte positiivisesti lähes joka kerta, mikä on aina yhtä ilo huomata.

Mutta se siitä, keskityn hetkeksi mieluummin kevyeen ja sukelletaan asukuviin, sillä olen juuri matkalla kotiin aamusateen runnellessa bussin ikkunaa ja perillä odottaa loputtomalta tuntuva to do -lista.

Toppi: Kauf Dich Glücklich / Farkkuhame: Monki / Sandaalit: Swedish Hasbeens / Laukku: Coccinelle
Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi

Ensin en ajatellut sanoa mitään, kun en edes tiennyt mitä sanoa tai jaksanut käyttää aikaa sanojen etsimiseen. Sitten koin, että on ehkä kohteliasta sanoa, että blogi saattaa nyt olla hetken hiljaisempi. Tai voi olla ettei, jos koenkin tarvetta hetkeksi paeta virtuaalimaailmaan. Joka tapauksessa olen tässä naurahdellut sitä, että olen kuullut ihmisistä, joille osuu lottovoitto kahdesti. Ja sitten on niitä, joilla onni on toisella tapaa suuntautunut. Turha kai sanoa, että niitä lottovoittoja ei liiemmin täällä ole näkynyt. Jollekin taisin jo sähköpostissa mainita pahoitellessani kenkäkirppiksen postitusviiveistä, että äitini sai vakavan sairaskohtauksen, joka muutti hetkessä lähisuunnitelmat. Onneksi en ollut tehnyt varauksia lomalle, harmi tosin, että nyt jää pois haaveilemani lomanollaus. Mutta asioilla on prioriteettijärjestyseikä auta muu kuin edetä päivä kerrallaan.

Toinen isku oli vähän mönkään mennyt putkiremppapakoni, jonka pitäisi siis tapahtua parin viikon kuluttua, eli ihan liian pian olosuhteet ja resurssit huomioiden. Nyt olisi todellakin huutava tarve vinkeille siitä, mistä saisi lyhyellä varoitusajalla katon päänsä päälle lyhyeksi aikaa. Niin, ja vielä kohtuuhintaan. Forenomit ja airbnb:t näyttävät valitettavasti näin lyhyen varoitusajan oloissa ylittävän maksukykyni riemukkaasti. Jos siis tiedät tärppejä, mitä kokeilla/katsoa, älä jätä huikkaamatta s-postitse tai kommentilla. Ja muilta osin, pahoittelut, että kommentteihin/s-posteihin vastaaminen on jäänyt ja muutenkin hiljaisuudesta, tällä hetkellä on ihan liikaa huolehdittavaa ja hoidettavaa.