Toivottavasti kaikilla oli ihana itsenäisyyspäivä! Omani sujui, kuten arvata saattoi, äärimmäisen rauhallisesti – illalla kuuntelin kotona villapaidassa etäistä juhlailotulituksen pauketta. On jollain tapaa huvittavaa, että vuosia sitten erilaisiin juhlapäiviin sekä pyhiin ikään kuin automaattisesti liittyneet tavat ja aktiviteetit turhauttivat. Taisin joskus jopa todeta, etten kaipaa traditioita. Se pitikin silloin paikkaansa, mutta ehkä kokemukseen vaikutti eniten se, että ne eivät tuntuneen omannäköisiltä vaan ikään kuin muiden odotusten asettamilta tilanteilta.

Sitten aikaa kului, elämäntilanteet muuttuivat ja kaikki traditiot tipahtelivat hiljalleen pois – viimeisimpänä itsenäisyyspäiviin kuulunut illallinen ystävien kesken, jota vietettiin viimeistä kertaa viime vuonna.

Tänä vuonna huomaankin ensimmäistä kertaa todella kaivanneeni sellaisia, eri pyhiin ja juhliin kuuluvia kokonaisuuksia ja ihmisiä. En jokaiseen, olisi kamalaa jos koko vuosi olisi juhlapyhiltään jo valmiiksi kirjoitettu, mutta edes joihinkin. Nykyisin pyhäpäivät ovat lähinnä pakollisia pahoja, sellaisia hiljaisia ja pitkiä päiviä. Tulevan joulunkin jättäisin ihan mielelläni välistä jos voisin.

Nykyisin huomaan ajattelevani, että ei sittenkään olisi hullumpaa, että joihinkin vuoden päiviin liittyisi jonkinlainen sopivasti sosiaalinen kohtaaminen ja tapa. Tietty yhteenkuuluvuus ja kokemus siitä, että olisi osa jotakin. Mutta niinhän se on, että jokainen elämänvaihe auttaa huomaamaan uusia yksityiskohtia. Ehkä myös ikä vaikuttaa kulloisiinkin tarpeisiin. Siksi ehkä on hyvä, että kokee erilaisia vaiheita ja ihmissuhteita, jotta oppii hiljalleen muodostamaan omannäköistään palettia. Huomaa, mistä pitää ja mistä ei, ja osaa ohjata omia valintojaan niitä tunteita kuunnellen.

Kliseistä tai ei, erilaisten kokemusten kautta saa perspektiiviä ja oppii arvostamaan aiempia itsestäänselvyyksiä, mutta myös jättämään taakse itselleen sopimatonta. Huomaa, mitä aidosti tarvitsee ja kaipaa, ja mikä on ollut vain tarpeetonta taakkaa tai tapojen tuomaa kaavaa. Tietenkään heikkona hetkenä ei jaksa ajatella epätoivottua kokemusta puhtaan kehityksen kautta, vaikka ymmärrys siihen olisikin takaraivossa. Mutta hitaatkin päivät kuluu, ja seuraavana maailma näyttää taas vähän erilaiselta.

Oikeastaan kaipuu johonkin on loistava mahdollisuus lähteä rakentamaan polkua toivetilaa kohti. Ensi vuoden toivon siis olevan pyhäpäiväkokemuksiltaan toisenlainen kuin mitä menneet pari vuotta ovat olleet.

Neule: Lindex, saatu blogin kautta / Hame: H&M / Takki: Esprit / Nilkkurit: Beatrice /
Laukku: Marc Jacobs / Käsineet: Hofler
Kuvat: Antti Angeria

Pukeutumiseni on näin muuttoa ennen ja jälkeen ollut äärimmäisen yksipuolista ja liki kaikki vaatteet on vieläkin laatikoissa. Purkamista jarruttaa se, että säilytystilaa on äärimmäisen vähän, enkä ole vielä keksinyt miten asian ratkaisen. Pikkuinen vaatekaappi kyllä on, mutta sekin on niin hupsusti hyllytetty, että pitäisi ensin käydä ostamassa ruuvari ja sitten sijoittaa hyllyt uusille paikoille. Niin paljon säätöä, ettei näin heti muuton jälkeen vain ole saanut aikaiseksi.

Onneksi eteisen naulakossa on muutamia lemppareita, joihin voi luottaa päivästä toiseen. Yksi niistä on Espritin kaksirivinen hyvin tummansininen takki. Niin ihana! Tällä hetkellä se tuntuu sopivan ihan minkä kanssa vaan, tai ainakin niiden muutamien vaatteiden, joita nyt liki yksinomaan käytän. Parhaimmillaan se on kuitenkin punaisen kanssa. Ruutuhuivi ja punainen baskeri ja se on siinä, joulukuun lookini.

Takki: Esprit / Baskeri: Zara / Huivi: Marja Kurki

Baskerista ehdin haaveilla pitkään ja olen niitä vuosien varrella useita kertoja kokeillutkin, mutta aina päätynyt siihen, että pääni vain on täysin vääränmallinen baskeriin. Nyt päätin, että olkoon, aion käyttää silti. Ja niin ostin punaisen baskerin ja käyttänyt sitä siitä lähtien, eli noin parin viikon ajan. En vielä tiedä sopiiko se itselle, mutta ainakin pidän sen hengestä. Ja Espritin takkiin se sopii kuin nakutettu!