Yhteistyössä Vitabalans Oy:n kanssa.

Kesä on aikaa, jolloin ihan huomaatta syön freesimmin, meikkaan vähemmän, pukeudun kevyemmin ja panostan hiuksiin hädintuskin lainkaan. Kesään kuuluu helppous ja lähtemisen mutkattomuus.

Jotain silti olen vuosien varrella oppinut, kampaajat ja kosmetologit ovat kai muistuttaneet tarpeeksi. Vaikka meikkiä tulee käytettyä talvikautta selvästi vähemmän ja iho tuntuu muutenkin voivan hyvin, en anna hyvän fiiliksen hämätä vaan muistan pitää ihon sopivasti suojassa.

Sama pätee hiuksiin, vaikka annan tuulen kuivattaa ja auringon kevyesti haalistaa, en anna pituuden palaa. Aurinko jättää jälkiä ihan huomaatta ja muistan vuodet, joina syksyn kynnyksellä (tai aurinkoloman jälkeen) havahduin kuiviin latvoihin ja pakottavaan tarpeeseen tehdä hiuksille jotain.

Nyt on toisin. Olin kyllä henkisesti varautunut kampaajan varaamiseen kesän jälkeen, mutta syksyn alettua huomaan, etten sittenkään koe tarvitsevani sitä. Siitäkään huolimatta, että edelliskerrasta on ehkä aikuisikäni pisin aika, lähemmäs vuosi. Latvat ovat pysyneet hyvänä, väri on kasvanut luonnollisesti ja tyvikasvurajaan tuskin kiinnittää huomiota, tai itse en ainakaan, joten miksipä sitä sitten varata aikaa. Katsotaan uudelleen vuodenvaihteen korvilla.

Hiuksen huimasti kohentunut kunto ei suinkaan ole sattumaa vaan pitkäjänteisiä valintoja. Kun aikoinaan aloitin kasvattamaan hiuksia pistin hoitotuotteet kuntoon. Ei enää vetisiä hoitoaineita vaan kunnon tehoboosteja ihan arkikäytössäkin. Vähemmän käsittelyä ja enemmän rakennepaikkausta. Kesäkuumalla tai aurinkolomilla oleellista oli hellesuoja myös hiuksille, hyvät uv-tuotteet ja mielellään vielä hattu tai huivi.

Unohtamatta niiden lisäksi sisäistä vaikutusta. Huomaan, että hiusten rakennusaineena toimivaa b-vitamiinilisää, eli biotiinia tulee syötyä usein juuri alkusyksystä (tai vaihtoehtoisesti ennen kesää). Ehkä se on aikaa, jolloin havahtuu tarkastelemaan hiusten kuntoa kriittisemmin ja haluaa muutenkin kiinnittää huomiota hyvinvointiin. Vähän sama tapahtuu ihonhoitotuotteiden saralla, nyt kesän jälkeen aloitin esimerkiksi myös kollageenikuurin.

Toki biotiinin voi sisällyttää ruokavalioon säännöllisempänäkin osana, mutta itsellä kuuriluontoisuus on riittänyt oikein hyvin.


Biotiini osallistuu oleellisena osatekijänä keratiinin muodostumiseen, joka taas on edellytys vahvojen hiusten ja kynsien kasvulle. Niin, ja ripsien, samaa materiaaliahan nekin ovat.

Biotiinin vaikutuksen olen itse huomannut nopeiten juuri ripsissä, niissä kun se on helpompi havaita lyhyellä aikavälillä. Tai oikeastaan en suoranaisesti itse vaan ripsihuollon yhteydessä, usein biotiinikuuri tekee ripsistäni liukkaammat ja vahvemmat, jolloin saattaa käydä niin, että ripsipidennykset kestävät huonommin – liukas pinta kun ei ole otollinen kiinnittymisalusta niille. Sama tapahtuu hiuksissa, mutta massan ja pituuden takia sen havaitsee usein vasta pidemmällä aikavälillä. Jotkut kokevat biotiinin myös vauhdittavan hiustenkasvua, ja b-vitamiineista juuri biotiini aktivoi hiusjuuren soluja tuottamaan keratiinia, jolloin hius kasvaa. Vitamiinin puutos sen sijaan saattaa heikentää kasvuvauhtia.

Biotiiinin vaikutusta tehostaa metiooni-aminohappo, jota löytyy biotiinin ohella kotimaisen Vitabalansin avainlippumerkitystä Biotiini Balans Hair & Nail -ravintolisästä. Lisäksi vitamiiniyhdistelmään on lisätty sinkkiä, jonka vaikutus kohdistuu etupäässä ihoon; sinkkiä tarvitsemme kollageenin ja elastiinin muodostumiseen, sekä sillä on vaikutus myös luuston kuntoon. Laadukas ja tehokas paketti siis kyseessä!

Biotiini Balans Hair & Nail on todella kohtuuhintainen tuote, pari kuukautta kestävä paketti maksaa n. 12 euron paikkeilla. Sitä löytyy useista hyvinvarusteilluista päivittäistavarakaupoista, kuten vaikka Tokmann-ketjun valikoimasta.

Tuote sopii vegaaneille, ja biotiinin ollessa vesiliukoinen vitamiini, sitä on myös turvallista käyttää. Biotiini Balansin valmistaja on muuten kotimainen perheyritys ja siten saanut käyttöönsä avainlipputunnuksen! Kannattaa siis bongailla lippua ja pinkkiä pakkausta!

Psst. Biotiini Balansia löytyy myös Tokmannin nettikaupasta!

Joka syksy pukeutumiseen ilmestyy viininpunainen. Se tulee yhtä suurella varmuudella kuin syyssateet ja on yhtä ilolla vastaanotettu. Tai noh, liika on liikaa kaikessa, mutta ripauksina kuuluu ehdottomasti kauteen. Tämä asu on jo ihan syksyä, ja ihan minua. Musta hame, bleiseri ja paksu huivi. Jollain tapaa joka syksyinen kombo, mutta toimii vuodesta toiseen. Nyt uutta taitaa olla silmälasit, joita tänä vuonna olen käyttänyt enemmän kuin edellisinä yhteensä.

Neule: Lindex / Hame: Gina Tricot / Bleiseri: Zara / Laukku: Coccinelle / Nilkkurit: Beatrice / Silmälasit: Heritage / Huivi: A + More
Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi

Lattialla latauksessa seisovassa matkakaiuttimessa soi Olavi. Se sattui eilenkin vastaan samasta sinisestä Huaweista, soittolistan 73. kappale. Kysyit kuka soi. Tässä samalla sohvalla, jota nyt valloitan yksin perjantai-illan himmennetyssä valaistuksessa.

Sitten kuuntelimme Toton African. Sen alkuperäisen. Pari tuntia ennen kuin pyöräilit kotiin.

Tämä on ollut hyvä viikko. Monen huonon jälkeen tuntuu aika ihanalle sanoa niin. Jopa pelottavalle, ihan kuin julki kirjoittaminen muuttaisi kurssin.

On ollut hyviä hetkiä ja kiinnostavia keskusteluja. Lempeä syyssää ja energinen olo. Flunssakin on viimein lähtenyt, mutta kauan karheus säilyikin äänessä. Ensi viikolla uskallan jo normaaliin tapaan liikkumaan. Tänä viikonloppuna tyydyn vielä keveään ulkoiluun ja muutenkin rauhalliseen olemiseen. Ohjelmaa on olemattoman vähän. Ensin se harmitti, nyt tuntuu oikeastaan hyvälle. Ehkä tämä on viimein se viikonloppu kun voin tutkia kunnolla uusia kotikulmiani.

Niin, ja tietenkin saan nukkua.

Olen vähän huvittunut pintaan puskeneesta säikkyydestä, joka on päässyt heikentämään unia. Siksi fiilistelen aikaa nukkua.

Syyskodissani on niin paljon enemmän tilaa, niin paljon hiljaisempaa ja yön saavuttua hämärämpää kuin omassani, jonne kantautui kaupunkisiluetin valot, liikenteen turvallinen kohina ja naapureiden satunnainen sanojen vaihto.

Lapsenomainen pimeänpelko onkin ujuttautunut mieleen, ison asunnon tuoma pienuuden tunne. Rasahdus jossain nostaa pintaan kylmän hien, jähmetyn ja kuuntelen hiljaa. Joinain öinä herään säikähtäen ja nousen arkaillen peittojen alta kulkemaan asunnon läpi vain varmistaakseni, että ovi todella on lukossa ja on turvallista nukkua. Tietenkin on. Jos ei täällä niin missä sitten. Sitä paitsi eihän tämä nyt edes niin iso ole, mutta tottumiini verrattuna valtava. Silti järjen vakuuttelut eivät vain joka hetki toimi kuten haluaisin.

Tänä viikonloppuna voin vaikka ottaa tavoitteeksi harjoitella nukkumista uudessa ympäristössä, tuoda tuttuja rutiineja päiviin ja herätä niin rennosti kuin ikinä osaan. Kotiutua kunnolla Tai sitten vain käyn ostamassa pesäpallomailan sänkyni viereen turvaksi, kuten eilen ennen Olavia ehdotit. Yksi vaihtoehto sekin.