Näyttää siltä, ettei loppuvuoden aikana ole enää asukuvamahdollisuuksia, joten loistava hetki näin vähän ennakkoon vetää yhteen kuluneen vuoden asut!

Yritin miettiä miten vuoden pukeutumista niputtaisi yhteen. Kuoseja näkyi vähän, mustaa jollain tapaa osana asuja paljon. Hameet ovat taas hallinneet, mutta siinä ei ole mitään uutta. Uutta on ehkä mekkojen ilmestyminen arkipukeutumiseen yhä enenevissä määrin. Viime vuonna käytin paljon nahkahameita, tänä vuonna en juuri ollenkaan.

Tennarit ilmestyivät pukeutumiseen tuolloin ja niistä on tullut oleellinen osa erityisesti kesäpukeutumistani. Lisäksi uutta on hatut, etenkin musta kipparinlakki, johon olen tänä vuonna ihastunut. Niin, ja jos kuvamahdollisuuksia olisi ollut talvikautena enemmän, olisi niissä näkynyt myös punainen baskerini.

Klassisia korkkareita en ole juurikaan käyttänyt, mikä on iso ero aiempiin vuosiin. Kesällä käytin tennareita ja sandaaleita, säiden viiletessä siirryin poikkeuksellisen nopeasti nilkkureihin. Korkkarivaihe on siis jäänyt kokonaan välistä, sekä keväällä että syksyllä, enkä toisaalta ole sitä osannut kaivatakaan.

Hiukset ovat vuoden kuluessa tummenneet oman värin kasvaessa esiin. Ei siitä ole montaakaan viikkoa kun pitkästä aikaa tapaamani tuttava huudahti, että enhän olekaan enää blondi. Hänen mielessään edelleen kyllä, mutta nyt kasvotusten hiukseni ovatkin ihan ruskeat, kuulemma. Niin, ne ovat häilyvästi vähän mitä sattuu. Yleensä sellaiset keskiruskeat. Vai pitäisikö suomalaiseen tapaan sanoa, että maantienväriset?

Teemana asuissa näkyy ainakin omiin silmiin rentous. Tuntuu, että tämä on ollut huolettoman pukeutumisen vuosi. Asusteet ovat olleet hillittyjä ja muutenkin kaikki asut sellaisia, joissa on ollut erityisen mukava olla. Toki kaiken kaikkiaan pukeutumiseen on vaikuttanut tavalla tai toisella puolet vuodesta (muuttoineen) kaapannut remontti, mikä tarkoittaa sitä, että puolet vaatteista seisoo edelleen varastossa. Vakavasti mietin, tarvitsenko niitä oikeastaan enää.

Kunhan saan ne läpikäytyä, luvassa on taas kirppistelyä, joka täällä blogissa tai sitten kirppispöydän muodossa. Mutta ei se ole pelkästään sitä, sillä rentous näkyy monessa muussakin. Hiustenlaitossa ja meikkaamisessa, kumpaakaan en ole tehnyt niin vähän vuosikausiin kuin tänä vuonna. Ehkä se on jotain yleistä helppouden tavoittelua ja toisaalta myös minimalismin kaipuuta. Tiedä tuosta. Joka tapauksessa mielenkiintoista nähdä, millaiseksi tuleva pukeutumisvuosi muodostuu – ja samalla muuten blogin 10-vuotisjuhlavuosi!!

Parin päivän ekstravapaat ovat havahduttaneet siihen, että taidan olla loman tarpeessa. Olen panttaillut lomapäiviä, koska ajatus niiden käyttämisestä kotikulmilla tuntuu tyhmältä, mutta nyt koen, että välipäivien nappaaminen vapaaksi ei ehkä sittenkään olisi ollut hullumpi idea. Mutta alkuvuonna sitten pidempi loma.

Joulu on siis sujunut melko kivuttomalla tavalla. Nukkuen, paljon. Olen yrittänyt antaa itselleni mahdollisuuden levätä näinä päivinä, enkä väkisin yrittää tavoitella jouluoloa. Oikeastaan olen nukkunut niin paljon, että etukäteen hieman arastelemani pitkät pyhät eivät tällä kertaa ole tuntuneet yhtään hullummilta. Päinvastoin, päivät ovat kuluneet yllättävän nopeasti. Tai yöunieni pituuksiin peilaten ei ehkä sittenkään niin yllättävää, nopeastihan päivä kuluu jos merkittävän osan siitä haukkaa nukkuminen. Enkä ole yrittänytkään muuttaa asiaa vaan päinvastoin, olen viipyillyt sängyssä ihan kunnolla ja katsonut ilman huonoa omaatuntoa HBO:n tarjontaa. Tällä kertaa aika ihanaa!

Joulu on siis ollut suurimmaksi osaksi lepoa ja vain hyvin vähän mitään jouluista. Ehkä se osaltaan on tehnyt tästä niin helppoa, koska päivät ovat tuntuneet vain pidennetyltä viikonlopulta, tulee tavoitteetkin omaan oloon asetettua sen kautta, ei joulumielikuvan myötä.

Jouluisuutta ja iloa näihin päiviin toi niinkin pinnallinen asia kuin lahjat. En odottanut yhtään lahjoja, mutta sen sijaan sainkin monta pientä somaa juttua. Se teki olon häkeltyneeksi ja otetuksi. Olipa ihanaa tulla odottamatta muistetuksi. Siitä tuli ihana lämmin fiilis! Lisäksi en saanut mitään turhaa tai väkisin annettua, vaan pelkästään ajatuksella juuri minulle annettuja juttuja, joista ihan varmasti jokainen pääsee käyttöön – tai on jo päässyt. Ehkä kiitos juuri joulua vasten peilin reunaan ripustetun Torpan Tytön tekemän unisiepparin, olen nukkunut viime päivinä niin käsittämättömän hyvin.

Jouluviikko on ollut kummallinen. Olen ollut väsynyt ja nukahdellut poikkeuksellisen aikaisin, valottomuus alkaa käydä sietämättömäksi. Onneksi tänään aattona oli pilkahdus kaunista kirkasta auringonvaloa, joka nosti energiatasot hetkessä ylös.

Matalennosta huolimatta olen innostunut ripauksesta joulua. Kuunnellut iloista joulumusiikkia ja leiponut enemmän kuin koko menneenä vuonna yhteensä. Se on hetkittäin tuonut mieleen sen verran joulua, ettei haittaa vaikka sitä ei näin aattona tavoittaisikaan. Mutta yritetään silti!

Lisäksi tänä aamuna pusersin viimeiset työjutut sille mallille, että huomisen voin hyvällä omalla tunnolla pyhittää lomailuun yhtä pientä pakollista juttua lukuun ottamatta. Tavoite on, että näinä päivinä saisi ladattua energiaa varastoon sen verran, että blogikin päivittyisi vuodentaiteen jälkeen taas vähän aktiivisemmin. Tai ei se vaadi vain energiapiikkiä vaan myös ihmettä kuvatilanteen suhteen, mutta toivon parasta.

Mutta kuullaan pian paremmalla ajalla! Nyt, ihanaa joulua kaikki te, miten sitten ikinä näitä päiviä vietättekään!