Kaksi edellistä uutta vuotta kuluivat alakuloisissa merkeissä. Toissa uutena vuotena olin juuri eronnut ja jättäydyin yhteiseksi suunnitellusta illanvietosta pois jääden yksin kotiin, joka olisi sitä virallisesti viimeistä päivää. Seuraavana päivänä sain avaimen tähän, silloin nopeasti etsittyyn asuntoon, jonka suhteen olin kaikkea muuta kuin varma. Mielessä painoi epävarmuus, suru ja tyhjyys. Kuuntelin peiton alla rakettien pauketta pystymättä nukkumaan. Sitä iltaa ajatellessa sydäntä puristaa vieläkin.

Edellinen uusi vuosi oli parempi, mutta silti haikea ja yksinäisyys kalvoi. Puuhastelin päivän ja ajattelin, että ehkä iltaa itsekseen ei pitäisi nähdä huonona asiana. Yritin kääntää mieltä positiiviseen, kunnes päivä kääntyi iltaan ja ilotulitteet alkoivat kaikua. Äänet symbolisoivat jaettuja hetkiä ja hauskanpitoa, ja mieleen valui levottomuus sekä kaipuu. Olisin antanut paljon seurasta, ja sinäkin uutena vuotena nukahdin kyyneliin.

Tänä vuodenvaihteena on toisin. Päätin jo syksyllä, että vuotta 2018 en halua vastaanottaa yksin, ja oikeastaan sain enemmän kuin toivoin. Tänään lakkasin kynteni pitkästä aikaa, hileitä ja kimellatta vielä pidemmästä aikaa. Työnsin kuohuvan kylmään ja laitoin korviin korut, jotka joskus olivat suosikkini, mutta enää vuoteen osannut käyttää, niitä tai näyttäviä korvakoruja ylipäätään. Moni pieni ja iso asia on toisin. Kuten se, että tätä uutta vuotta en pelännyt vaan odotin, saan viettää sen seurassa, jossa kaksi edellistä olisin halunnut. Paljon on epäselvää, mutta nyt tunnen itseni onnekkaaksi. Vaikka ilta ei toisikaan mukanaan hyvää viiniä ja juustotarjotinta ihmeellisempää, olen tyytyväinen. Ihana tunne. Tämä olkoon vuodenvaihteiden suunta tästä eteenpäin.

Toivottavasti teidän vuodenvaihteenne sujuu ihanissa merkeissä ja saatte viettää sen toivomallanne tavalla. Ja kiitos kaikille tästä kuluneesta vuodesta. Ette tiedäkään, miten iso merkitys kaikilla kommenteillanne ja viesteillänne on tämän vuoden aikana ollut, niilläkin, joihin en ole ehtinyt tai osannut vastata. Olette tärkeitä!

Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Jo varhain tänä talvena sytyin ajatukselle luistelusta. Osansa poltteluun on varmasti tuonut se, että kuljen monta kertaa viikossa Rautatientorilla seisovan MyHelsinki-kyltin ja sen vieressä tuttuun tapaan sijaitsevan Jääpuiston ohi.

Siitä on ikuisuus kun olen edellisen kerran ollut luistimilla. Muistan sen toki hyvin, silloinkin edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo vuosia. Olin 19-vuotias ja tulin trefeillä viedyksi Brahenkentälle luistelemaan. Tuosta neljäntoista vuoden takaisesta kerrasta jäi hyvät muistot, satoi lunta kauniisti ja talvi-illan luistinrata oli rauhallinen, mutta jostain syystä silti sen jälkeen ei vain ole tullut vedettyä luistimia jalkaan.

Kun tänään viimein pääsin palaamaan jäälle, mietin miten ihmeessä olenkaan antanut kulua niin kauan aikaa. Koin innostusta, vaikka tasapaino vielä haparoi. Muutenkin ja jo sen puolesta, että sain kunnian toimia pienen innokkaan ihmisen tukikeppinä ja jäältä takaisin jalkeille nostajana – yhä uudestaan ja uudestaan. Silti, luistimilla pysyttely oli helpompaa kuin olin kuvitellut ja tiedän jo, ettei tämän talven luistelukerrat jää tähän. En malta odottaa, että pääsee kokeilemaan luistimilla jopa pientä vauhtia – ja todennäköisesti sen myötä myös omaa kellahtamista jäälle.

Keskustan sydämessä sijaitseva Jääpuisto on todella otollinen tilaisuus kokeilla luistelua helposti. Meidän, siis minun, Elsan, Einon ja Kaamoksen Jääpuistovisiitti oli blogin kautta saatu, mutta eipä tuo muutoinkaan paljoa kustanna vaikka välinevuokran mukaan ottaisikin. Luistimet saa siis vuokralle helposti ja ohessa on pukukoppi, jonne halutessaan voi jättää tavaroita.

Tänä superkauniina lauantai-iltapäivänä liikkeellä oli niin perheitä, pariskuntia kuin turistejakin. Jonoa oli jonkin verran, mutta se meni nopeasti ja jäällä mahtui vielä kivasti liikkumaan. Joskin eri kokoisten ja tasoisten luistelijoiden sekamelskassa kyseessä on enemmän fiilistely kuin vauhti. Lasten luistelukoulu toki toi nyt oman täytteensä kauniissa jäässä olevalle kentälle. Ohessa on kahvila, jolle täytyy antaa erityismaininta vegaanisesta leivästä. Aika huippua!

Seuraavaa luistelukertaa varten mietin jo, mistä saisi helposti luistimet lainaan tai vuokraan. Liekö Brahenkentän tuntumassa vuokrauspistettä? Näitä kuvia katsoessa tosin en luvannut itselleni vain seuraavaa luistelukertaa vaan myös kampaajakäynnin. Hiukset ovat jo niin pitkät, ehkä todella olisi hyvä hetki leikata latvaa muutama sentti!

Kaikki kuvat: Eino / Tämän kylän homopoika, luistelu saatu blogin kautta.

Vedin jo pari viikkoa sitten vuoden yhteen omista kokemuksista sekä tietenkin keräsin kokoon tuttuun tapaan kaikki vuoden 2017 asu(kuva)t, mutta sijaa on vielä yhdelle yhteenvedolle. Harvoin jaksan tuijottaa numeroita, mutta näin koti-iltana kynttilänvalossa iski uteliaisuus siihen, mikä teitä on tänä vuonna eniten numeroiden valossa kiinnostanut.

Vuoden luetuimpia postauksia itse asiassa on moni vanha postaus, mutta se on täysin ymmärrettävää – tietyt teemat nousevat Googlen tuloksissa ja siten niiden kautta saapuu silmäpareja vielä vuosienkin jälkeen. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi Biozellin kanssa yhteistyössä toteutettu postaus hiusvärin ylläpidostavinkkini huivien solmintaan sekä pieni opas kenkienhuoltoon.

Epäilemättä on Googlen ansiota sekin, että vanhat matkajutut ovat keränneet paljon lukukertoja. Tuoreemmista suosittuja ovat olleet muiden muassa Bucharestista kertova postausvinkit virolaiseen kosmetiikkaan ja kivasta Tallinnan kasvisravintolasta kertova postaus. Myös Rauma kiinnosti, teitä ja minua, sekä joulu Lontoossa.

Kautta aikojen erilaiset hiusten kasvatukseen ja hoitoon liittyneet postaukset ovat olleet erityisen luettuja, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Luetuimpien listalla kiikkuu useampi hiusteemainen postaus, kuten vaikka tuoreimmista teksti oman hiusvärin takaisin kasvatuksesta sekä alkukesältä Vitabalansin kanssa toteutettu postaus biotiinin vaikutuksesta hiusten kuntoon.

Henkilökohtaisemmista tämän vuoden aiheista ylivoimaisesti kärkeen nousee keväällä julkaistu Yhden naisen escape room sekä keskikesän Eräs kesäyö. Ajatella, kukapa olisi uskonut, että siitä seuraa näin hyvä ja lupaava syksy? Ihmissuhteet ovat kummallisia. Mielenkiinnolla odotan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Lisäksi vuoden luetuimpiin nousee kirkkaasti ystävystyminen aikuisena. Kirjoitus auttoi huomaamaan, että yllättävän moni painii saman haasteen kanssa. Se on jollain tapaa lohdullista ja muistutti, että ystävystyminen aikuisena on hyvinkin mahdollista, kaikkien elämänpiirit eivät ole täynnä ja ehkä uusille hyville ihmisille silti löytyy mahdollisuus.

Teemaan liittyen tosin kipuilin viimeksi eilisiltana kulkiessani kotiin kivan illan jälkeen. Noina hetkinä tunsin itseni maailman sosiaalisesti epäonnistuneimmaksi ihmiseksi. Ihmettelin, että olen ylipäätään ikinä elämässäni onnistunut tutustumaan uusiin ihmisiin ja koin, että jokin on pielessä jos saat ”onko kaikki hyvin” -kysymyksen, kun kaikki on sisälläsi poikkeuksellisen ihanasti. Eikä se vika tietenkään ole muissa, vaan oman itseni esille tuomisessa. Osaamattomuudessa kertoa omia ajatuksia ja tunteita uudessa seurassa ilman, että joku onkisi niitä esiin. Minkä epäreilun asetelman tahtomattani luonkaan. Tässä riittää itsellä vielä paljon opeteltavaa, vaikka tavoitetteena ensi vuoteen!

Onko sinulla jokin tietty postaus tai asu tältä vuodelta, joka on erityisesti jäänyt mieleen?