Tuntuu hassulta katsoa muutaman vuoden takaisia kuvia itsestäni, hiukset näyttävät jotenkin niin vieraille. Miellän itseni edelleen vaaleaksi, vaikken oikeastaan enää olekaan niin vaalea. Toisaalta samalla en pysty muistamaan kuinka blondi oikein olenkaan. Kuvia hiusten kasvatusprosessin alkuvaiheelta on vähän, niin tyytymätön tuolloin olin hiuksiini. Näin jälkeen päin se harmittaa, olisi oikeastaan mukavaa jos ihan prosessin alkuvaiheista olisi kuvamateriaalia vertailuksi, mutta niitä alkoi kertymään vasta noin vuosi pidennyksistä luopumisen jälkeen.

Matka superblondista ja huonokuntoisesta polkasta omaan hyväkuntoiseen väriin ja pitkään malliin ei siis tapahtunut sormia napsauttamalla, mutta on ollut ajan arvoista. Jos vuonna 2012 olin tyytymätön hiuksiin ja käytin aikaa niiden säätämiseen, niin tänä päivänä pidän hiuksistani ja käytän aikaa niiden laittoon vain murto-osan menneestä. Yleensä ne vain ovat, miten kulloinkin sattuu itsestään asettumaan.

Jos tasainen värjätty look vaati jatkuvaa ylläpitoa, säännöllisiä kampaajalla käyntejä ja toistuvaa värin ylläpitoa, oma väri ei pakota oikeastaan mihinkään – edes käymään kampaajalla. Vuosikausia kestänyt kuuden viikon kampaajalla käyntiväli on lipunut yhä väljemmäksi. Nyt edellinen kerta oli alkuvuonna ja sitä ennen puolta vuotta aiemmin.

Hyviin puoliin voi siis laskea rahan ja ajan säästymisen, sekä ylipäätään vapautumisen yhdestä kuormittavasta kemiallisesta käsittelystä. Puhumattakaan tietenkin fiiliksestä oman peilikuvan suhteen.

Hiukset vuonna 2013

Vuonna 2012 luovuin hiustenpidennyksistä ja kunto oli kamala. Värjäsin orjallisesti hiuksia kampaajalla tasaisen vaaleaksi ja taistelin jatkuvasti keltaisuutta vastaan. Ajattelin hiuksia niin paljon enemmän kuin piti. Hyviä hiuspäiviä ei ollut oikeastaan koskaan. Koska kuvia ei alusta oikeastaan ole, nämä kuvat ovat siis vasta vuodelta 2013, jolloin hiukset olivat saaneet lähtötilanteeseen nähden jo muutaman sentin lisää.

Lähimpänä muotoilematonta lookia hiukset ovat alemmassa kuvassa, muissa niitä on yritetty herättää eloon ja kuosiin vaikka millaisilla konsteilla tuotteista välineisiin. Toki muotoillut (tai ainakin sitä yritetyt) ne ovat tuossakin).

Tuolloin tuntui mahdottomalta ajatus, että voisin olla mitään muuta kuin blondi. Nyt katson näitä kuvia ja ihmettelen, mitä siinä oikein näinkään. Noin vaaleaksi lipui vähän kuin huomaamatta.

Hiusten pituuden kasvatus

Ihan ensimmäisen aloin kasvattamaan pituutta. Silloin ei tullut mieleenkään luopua väristä, mutta halusin omat hiukset kasvamaan takaisin pitkiksi, sellaisiksi, jollaiset ne olivat joskus teini-iässä olleet.

Löysin kampaajan, tai oikeastaan kampaaja löysi minut, joka ymmärsi tavoitteeni ja siitä alettiin hidas prosessi. Hiuksia värjättiin, mutta leikattiin niukasti. Hiusten saadessa hiljalleen mittaa tipahti mieleen myös kaipuu vapauteen hiusten suhteen. Pysähdyin miettimään kuinka paljon rahaa kampaajalla käynti oikeastaan vie ja olin siirtynyt myös muissa elämän valinnoissa luonnollisempiin vaihtoehtoihin, niinpä siirtyminen luonnollisuuteen myös hiusten suhteen ikään kuin sopi kuvaan.

Ensin ajattelin ihan vain kokeilla ja antaa oman värin tulla kevyesti esiin värjäten kuitenkin päällihiuksia. On kuitenkin mielenkiintoista, kuinka nopeasti oma silmä tottuu ja kun oma väri hiljalleen puski alta, aloin kaipaamaan sitä myös päälle. Helppous ja luonnollisuus imaisivat mukaansa ja kolmisen vuotta sitten aloin ihan tosissaan kasvattaa omaa väriä kokonaan takaisin.

Hiukset vuonna 2017

Oma väri on kasvanut todella hyvin esiin, ja ovathan hiukset toki muutenkin saaneet mittaa. Päältä latvasta näkee edelleen värjättyä osaa, mutta se ei haittaa, oikeastaan jopa päinvastoin – sävyerot tuovat kivasti eloa kokonaisuuteen. On hassua, miten eri tavoin hiusten väri elää valosta ja pesuetäisyydestä riippuen. Toisinaan ne näyttävät selvästi vaaleammilta, joinain hetkinä hätkähdän sitä, kuinka tummilta ne vaikuttavat.

Pituutta ei ole värjätty kai kolmeen vuoteen, ehkä ei jopa pidempään. Tyviosaa on täydennetty alati vähenevissä määrin tukien hiusten kasvua, muttei enää vuoteen lainkaan. Värjäyksen yhtäkkinen lopettaminen täysblondista olisi todennäköisesti saanut aikaan vain hassun suoran tyvikasvulinjan, joten puolentoista vuoden ajan kävin luottokampaajallani harvakseltaan. Hiuksiin tehtiin kevyesti vapaalla kädellä raidoitusta tasaamaan taitekohtaa, kunnes lopulta en enää kaivannut sitäkään.

Tänä päivänä elo hiusten kanssa on mutkatonta. Yleensä on ihan riittävän hyvä hiuspäivä, enkä sen ihmeemmin käytä aikaa tai vaivaa niiden laittoon arkena.

Latvan siistimistä olen miettinyt, mutta myönnän saksineeni itse tänä syksynä vähän. Joka tapauksessa varmastikin suuntaan kampaajalle vielä ennen alkuvuotta vähän ammattimaisempaan latvojen freesaukseen.

Huomioita kasvatukseen liittyen

Osa omaan väriin palaava värjää hiukset suoraan mahdollisimman lähelle omaa sävyä, mutta itselle se olisi ollut aivan liian radikaali vaihtoehto. Olen tarvinnut aikaa tottua.

Yleisesti kuulemani kommentti on tuskailu siitä, että oman värin kasvatus on mahdoton ajatus hiussävyn ollessa niin harmaa maantie. Juuri siltä omakin hius näytti tyvikasvussa ja onhan se selvää, ei oma oikea väri pääse vielä esiin parin sentin tyvipätkässä. Toki myös värin hahmottaminen vääristyy kun rinnalla on värjätty hiusmassaa. Oma sävy alkoi siis näkyä vasta kun hius sai selvästi mittaa, joten ei kannata säikähtää jos tyvi näyttää mitäänsanomattomalta.

Koska tavoitteena oli oman värin kasvattamisen lisäksi saada myös lisämittaa, ei vaihtoehtona ole ollut, että vain jossain vaiheessa leikkaisin värjätyn osan pois. Niinpä oikea värjäystekniikka teki ihmeitä. Hiuksissa näkyy tietenkin edelleen värjätyt osat, mutta ne hukkuvat massaan niin, ettei erivärisyys lainkaan häiritse itseä – oikeastaan jopa päinvastoin, pidän vivahteikkuudesta.

Kasvatusprosessin myötä tietenkin hiusten kunto on kohentunut huimasti ja vaalean huokoisen hiusosion vähentyessä myös sävyn ylläpito on vaivatonta. Oma hius ei ime lainkaan niin paljoa putkista tarttuvia metalleja. Jotkut kokevat oman hiuksen selvästi värjättyä littanammaksi ja hankalammaksi muotoilla, mutta itsellä on ollut oikeastaan päinvastoin. Oma terve hius on kohonnut paremmin kuin värjätty ja on ollut helpompaa työstää. Lisäksi se asettuu luonnostaan jo niin paljon helpommin ja kauniimmin  kuin värjätty.

Vinkit hiusten kasvatukseen

Jos haikailet oman värin perään, simppelit vinkkini ovat rohkeus kokeilla ja kärsivällisyys antaa kasvulle aikaa.

Alku tapaa yleensä olla hidas ja kankea, mutta jossain vaiheessa ylittyy kipupiste ja kaikki alkaa sujua.

Lisäksi ei kannata luottaa siihen, miltä tyvikasvu näyttää. Värikäsitykseen vaikuttaa väistämättä värjätyn ja värjäämättömän osan kontrasti ja lisäksi oma sävy todennäköisesti pääsee esiin ja herää eloon vasta pituudessa.

Oleellista on myös kampaaja, joka tukee kasvutavoitetta eikä luo painetta värjäämiseen. Oikealla välivaiheen värjäystekniikalla kasvun saa tapahtumaan todella luonnollisesti. Oma kampaajanihan on tehnyt itsestään ikään kuin tarpeettoman ammattitaidollaan, eli tekniikka on ollut niin luonnollinen, että värjäystarve katosi kuin itsestään!

Jos tavoitteena on samalla kasvattaa myös pituutta, kannattaa vaalia hiusten kuntoa ja pitää yllä olemassa olevaa sävyä, jolloin siihen ei tarvitse enää kampaajan koskea latvan siistimistä enempää. Leikkaamiseenkin kannustan suhtautumaan kriittisesti. Jotkut tarvitsevat säännöllistä latvan siistimistä, toisilla latva pysyy hyvänä pitkiäkin aikoja oikein hoidettuna. Itse kuulun jälkimmäiseen. Vaikka latvaa ei ole leikattu mainittavasti vuosiin, ei se ole haaroittunut tai muutenkaan eroa muusta hiuksen pituudesta.