Se aika kuusta, eli helmikuun aikana kuluneiden kosmetiikkojen yhteen niputtamisen aika, olkaapa hyvät!

1 ACO Misellar Cleansing Water 3 in 1* oli loistotuote. Käytän melko mietoja puhdistusaineita kasvoilla, jolloin riskinä on, että meikkiä jää pesun jälkeen iholle. Niinpä misellivesi on  erinomainen viimeistelytuote. ACOn misellivesi oli ihanan raikas ja riittoisa, ja ennen kaikkea sopivan puhdistava, eli poisti hellävaraisesti samalla kosteuttaen myös meikin jämät. Tykkäsin todella!

2. YON-KA Nutri Defence Creme* oli loistava talvi-ihon tuote. Täyteläinen ja superkosteuttava, eli käytin jopa yövoiteena ja vaativimpina talviviikkoina päivävoiteen tapaan. Sopii siis kuivalle iholle erinomaisesti. Vaihdoin tähän kun poikkesin Kauneushoitola Hillassa kasvohoidossa kun ihoni tuntui reagoineen silloin käyttämiini tuotteisiin, niinpä jätin ne pois ja korvasin tällä kaapista valmiiksi löytyneellä. Iho tykkäsi ja auttoi hyvin talvikuivuuteen. Lämmin suositus!

3. Kiehl’s Pure Vitality Skin Renewing Cream* kuulosti spekseiltään aivan ihanalta, sisältää mm. gingeniä ja manukahunajaa, mutta siitä huolimatta ei vain toiminut omalle iholle. Tämä oli juuri niitä kasvotuotteita, joiden mainitsin aiheuttaneen tukkeumaa iholleni. Tuote jäi ikään kuin kalvoksi pintaan ja ihoon puski näppyjä. Niinpä loput purkista käytin vähemmän herkälle decolteen alueelle, olisi ollut sääli jättää keskeneräinen tuote kokonaan käyttämättä.

4. Estelle&Thild Biohydrate Refreshing Eye Gel* oli ihan ok tuote, mutta ei tuntunut itselle tarpeeksi tehokkaalta. Kevyt geelimäinen koostumus oli miellyttävä, mutta jäi silti vähän etäiseksi. Ehkä kymmenen vuotta sitten tämä olisi ollut mainio, mutta nyt tarvitsee jo tehokkaampaa! Suosittelen siis 20+ -vuotiaille, jotka kaipaavat kevyttä ja helppoa silmänympärysgeeliä.

5. Balmuir Natural Body Lotion* oli supermiellyttävä. Kevyt mieto tuoksu ja hyvä koostumus. Lisäksi näppärän kokoinen pakkaus mukaan otettavaksi, itsellä tämä oli täsmätuotteena yöpöydän tuntumassa.

6. YSL Touche Éclatia ilman en halua olla. Olette kuulleet tästä niin monesti, että tuskin tarvitsee enää hehkuttaa. Arjen luottotuotteitani vuodesta toiseen!

7. ECO by Sonya Face Tan Water* itse asiassa kului loppuun jo aikaa sitten, mutta olen vain unohtanut ottaa sen mukaan yhteenvetoihin ja tämä jos mikä ansaitsee saada maininnan. Aivan ihana tuote, jonka olisin jo ostanut uudelleen, ellei hinta olisi niin suolainen (nyt odottelen supertarjousta, että voisin kotiuttaa kesää vasten). Luonnonkosmetiikan itseruskettaja, jossa kevyt vesimäinen koostumus. Ruskettaa luonnollisesti ja imeytyy hyvin. Kasvojen ohella käytin myös haastavampiin kohtiin, kuten käsiin ja jalkateriin.

8. Neutrogena Blackhead Eliminating Daily Scrub on nimensä mukaisesti hyvä päivittäinen kuorija. Oma epäpuhtauteen taipuvainen iho tarvitsee säännöllistä kuorintaa, mutta hellävaraisesti ja tämä vastasi hyvin siihen tarpeeseen. Tässä supermiellyttävä koostumus ja kivasti kevyt puhdistava vaikutus. Jäi kuitenkin häiritsemään, etten googlailulla saanut selvää mikrorakeiden materiaalista, niinpä tämän kuluttua loppuun päädyin varmuuden vuoksi ostamaan mieluummin luonnonkosmetiikan kuorinta-aineen.

9. Vita Liberata Self Tanning Tinted Mousse sai kääntämään kelkkani. Aiemmin vannoin Vita Liberatan voiteen nimeen, mutta en tiedä onko tässä muuttunut koostumus vai vain opastinväri, mutta kokeilin pitkän tauon jälkeen ja hurahdin. Opastinväri on ihanan luonnollinen ja tekee levittämisestä helppoa, lisäksi vaahto imeytyy nopeasti, eikä jätä ihoa tahmaiseksi. Ihana tuote!

10. Batiste Rose Gold Dry Shampoo saattoi vedota ihan vain ruusukultaisuudellaan (jotain, mitä en voi vastustaa!), mutta osoittautui yhdeksi parhaista Batisteista. Tykästyin niin, että kävin jo ostamassa pari lisää. Mainio kuivashampoo siis!

*saatu blogin kautta

Tässä kuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta blogin ensimmäisestä postauksesta.

On huimaa ajatella, että blogi on kulkenut mukana liki kolmasosan elämästäni. Kuinka paljon sen parissa olenkaan viettänyt aikaa ja millä kaikella tapaa se onkaan vaikuttanut elämääni.

Kysyitte taannoin, mitkä elämässäni ovat asioita, jotka ovat tehneet minusta sen, joka olen tänä päivänä, ja oikeastaan blogin voisi lisätä listaan.

Blogi on tuonut mukanaan valtavasti. Ei vain yhden ihmisen elämän kannalta kohtuuttoman kokoista kosmetiikkavuorta tai sähköpostiin vyöryviä kutsumassoja, vaan oikeasti paljon isompia asioita.

Kun kymmenen vuotta sitten aloitin, olin juuri valmistumassa ja siirtymässä päivätyöelämään. Olin ujo ja sosiaalisesti hyvin arka. Kannoin mukanani turhan raskaana taakkana menneen elämän osumia ja lähipiirini oli olematon. Toki edelleen olen luonteeltani ja arvoiltani se sama ihminen, mutta blogin kautta on tullut eteen lukemattomia mahdollisuuksia ottaa pieniä askeleita ulos omalta mukavuusalueelta ja kehittää toivomiani ominaisuuksia.

Blogi on tarjonnut tilaisuuden opetella avoimemmaksi, rohkaistua näyttämään enemmän itsestä ja haastanut uusiin sosiaalisiin tilanteisiin. Useat tapahtumat, kohtaamiset, vuorovaikutteisuus teidän kanssanne, yhteistyöt ja matkat ovat olleet siinä kehitysprosessissa äärimmäisen arvokkaita elementtejä.

Yksi merkityksellisimmistä asioista kuitenkin lienee uudet ystävät. Kun katsoo tämän hetkistä lähipiiriäni, on lähes huvittavaa, kuinka moni siihen on eksynyt jollain tapaa blogikuvioiden kautta. Niin, ja suhteet. Jos en olisi kaksi vuotta ja monta kuukautta sitten lähtenyt pressimatkalle Tallinnaan, olisi tähän päivään johtanut kohtaaminen jäänyt tapahtumatta.

Enkä liioin olisi nykyisessä työssäni ilman blogia. Kaikki ne kokemukset ja kontaktit, joita olen huomaamatta hankkinut kaikkien blogivuosien aikana johtivat nykyiseen työhöni ja ovat opettaneet ymmärtämään sosiaalista mediaa sekä digitaalista sisällöntuotantoa mittareineen myös yritysten näkökulmasta. Harrastus on synnyttänyt asiantuntijuutta, josta on tullut vahvuus työelämässä.

Sen kaiken huomaaminen saa pysähtymään ajatuksissa hetkeksi. Mitä ja missä olisinkaan, jos en olisi koskaan aloittanut blogia?

Joskus olen naurahtanut, että mitä kaikkea hyödyllistä olisin voinut tehdä niillä tunneilla, joilla olen kuvannut, käsitellyt kuvia ja kirjoittanut blogihistoriani 3300 postausta. Se on niin paljon aikaa, etten usko kenenkään blogittoman pystyvän ymmärtämään aikamäärän todellisuutta. Mutta kun tarkemmin ajattelee, kaikki mitä tästä on seurannut, on jotain niin arvokasta, että oikeastaan ne tunnit ovat olleet huomaamatta hyödylliset.

Niin, ja ennen kaikkea, vuodesta toiseen tämä on itselle paikka rentoutua. Kun arjen kiireet painaa päälle tai elämä myllertää, tänne voin palata turvallisin mielin ja keskittyä hetkeksi luomaan jotain. Se blogissa on ihanaa, kättensä jäljen näkeminen – ja historian tallentuminen. Kuinka monta kertaa olenkaan palannut blogiini etsien tarkennusta siihen, missä olinkaan kulloinkin ja minä vuonna tapahtuikaan mitäkin. Kun näen vanhoja asukuvia, muistan päiviä ja kohtaamisia niiden takana, joita en välttämättä ole täällä jakanut tai muuten muistaisi. Blogi on siis itselle paljon monikerroksellisempi kuin millaisena se ehkä täällä näyttäytyy. Se ei ole vain kepeitä kuvia vaan se on myös syviä muistoja.

On hurmaavaa, että moni teistä on kaikista pintaraapaisuista huolimatta niin tarkkasilmäinen, että näkee niitä samoja kerroksia kaikkien asujen ja kosmetiikkapurkkien alla.

Aika ihanaa. Aika ainutlaatuista.

Kiitos, että olette osa matkaa. Niin kliseistä kuin se onkin, olette osaltaan olleet tekemässä tätä, pitäneet motivaatiotani yllä. Ilman teitä tuskin olisin nähnyt syytä vuodesta toiseen palata päivä toisensa jälkeen blogin pariin.<3

Kuvat: Nina / Tunnetila

Kevään merkki on se, että päivittäiset vaatevaihtoehdot alkavat lisääntymään. Vaikka ei säiden puolesta (etenkin tämän hetken lumipyryssä) vielä voi uskalla keväästä puhua, niin ehkä olen mielessä jo ottanut harppauksen siihen suuntaan. Vaikutusta on ollut silläkin, että löydän puretuista muuttolaatikoista (kyllä, niitä on edelleen jokunen!) leudompien kelien vaatteita. Tämä farkkumekko on yksi niistä. Muistelen käyttäneeni tätä viimeksi viime kesänä ja erityisesti keväällä runsaasti, joten toi mukavaa vaihtelua läpi talven hallinneisiin mustiin alaosiin.

Lappumekko on siitä näppärä, että kesällä se menee hyvin tennareiden ja t-paidan kanssa, kylmempänä kautena neuleen ja nilkkureiden parina. Mukavan monikäyttöinen siis!

Mutta nyt. Pitäisi valmistautua illan viettoon, mutta juuri vasta (näin kellon lähennellessä kuutta) työläppärin ja istun ylisuuressa trikoopaidassa sohvalla juuri lasiin kaadetun viinin kanssa. Laiskottaa, vaikka onkin kiva lähteä ihmisten ilmoille. Pitäisi vain jostain saada energiapiikki kevyeen laittautumiseen. Mutta ehkä se tästä, onneksi ei vielä ole kiire. Näiden kuvien myötä toivotan kaikille ihanaa perjantai-iltaa!

Neule: Marks&Spencer, saatu blogin kautta / Farkkumekko: H&M /
Nilkkurit: Ten Points / Kello: Daniel Wellington

Kuvat: Ilona / Torpan tyttö