Yhteistyössä Turkish Airlinesin kanssa.

Kaukasian alue ja aivan erityisesti Georgia ovat liikkuneet omissa matkahaaveissa jo pitkään, mutta silti alue on tavallaan tuntunut kaukaiselta. Konkretiaa haave alkoi saada vasta viime talvena kun eksyin katselemaan lentoyhteyksiä Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin. Yhteyksiä tutkiessa havahduin siihen, että oikeastaan alueelle matkaaminen ei ole yhtään hankalaa eikä edes kallista. Sen ymmärrettyä haave hyppäsi kertaheitolla realistiseksi kohteeksi ihan lähitulevaisuuteen.

Oikeastaan Georgia oli vaihtoehto jo tammikuiselle reissulle, sille ensimmäiselle yhteiselle ulkomaanreissullemme, jos Tallinnaa ei laske mukaan. Lennot liikkuivat samoissa hinnoissa kuin matkat Keski-Eurooppaan, mutta kohde houkutteli enemmän, joten mietimme sitä yhtenä vaihtoehtona tuolloiselle matkalle. Näin jälkeenpäin ajatellen on todella hyvä, että jätimme Georgian, Armenian ja Azerbaidžanin kevääseen ja menimme suosiolla Tsekkeihin. Ensinnäkin aika olisi ollut ihan liian lyhyt ja toiseksi, Kaukasian alue tuskin olisi ollut yhtä valloittava keskitalvella kuin toukokuun vehreydessä.

Lento Turkish Airlinesilla

Vertailin lentoja talven aikana useaan otteeseen (lentojen ja karttojen tarkastelu on toisinaan itselle myös ajanvietettä ja tapa rentoutua), ja sen pohjalta huomasin, että Turkish Airlines tarjosi matkasuunnitelmaamme nähden sopivimmat yhteydet järkeävään hintaan.

Lentoyhteyksiä oli päivittäin ja vaihtoajat olivat loistavat. Lensimme Tbilisiin Istanbulin kautta, vaihtoaika molempiin suuntiin Atatürkin lentokentällä oli puolitoista tuntia. Näin ollen kokonaismatka-ajat pysyivät kohtuullisina (lento Istanbuliin n.3,5 tuntia ja lento Istanbulista Tbilisiin n.2 tuntia). Etukäteen mietin myös yhtenä vaihtoehtona stopoveria Istanbulissa, joka olisi varsin näppärää ujuttaa tämänkaltaiseen reissuun, mutta koska matka-aika oli rajallinen ja Istanbul oli jo ennestään tuttu kohde (ihana kaupunki muuten!), niin päätimme jatkaa matkaa suoraan pääkohteeseen.

Koska odotin matkaa kovasti, mietin lentoyhtiövalinnassa yhteyksien sekä hinnan lisäksi myös luotettavuutta. Viime vuonna viime hetkellä peruuntunut kevätmatka ja sen takunneet hyvitykset ovat sittemmin saaneet kiinnittämään huomiota myös lentoyhtiön yleiseen luotettavuuteen. Turkish Airlines on sijoittunut korkealle lentoyhtiövertailussa, joten tuntui luontevalta suosia sellaista yhtiötä, etenkin kun kyseessä on tiukkaan aikataulutettu matka ja muutenkin odotettu kohde, johon ei kaipaa yhtään ylimääräistä säätöä tai stressitekijää.

Kaikki neljä lentoamme menivät nappiin ja muutenkin reitit vaihtoineen hujahtivat ohi hetkessä. Aikataulut pitivät täsmallisesti, matkatavarat liikkuivat jouheasti (näillä lennoilla muuten ruumatavara sai painaa peräti 30 kiloa) ja vaihdot sujuivat mutkattomasti.

Niiden lisäksi lentomukavuus ja kaiken oleellisen kuuluminen peruslippujen hintaan oli harvinaista herkkua, nykypäivänä kun alkaa olla tottunut siihen, että lennonaikaiset palvelut katoava tai muuttuvat lisähinnoitelluiksi ominaisuuksiksi. Lisäksi jouduin olemaan yhteydessä asiakaspalveluun ennakkoon ja vastausviesti Facebookin kautta kysellessä tuli noin tunnissa, eli iso plussa siitäkin, tavoitettavuudesta.

Vege- ja vegaaniruokaa lennolla

Niille enemmän matkaileville tuttavilleni, joille etukäteen mainitsin lentävämme Turkish Airlinesilla, oli reaktio sama: ”eikös niillä ole hyvät palvelut ja lennoilla ruokaa?”. Kyllä, juuri näin!

Tämä konkretisoitui jo ennen matkaa, jolloin kävimme nettisivuilla muuttamassa erikoisruokavaliot tietoihimme. Ensinnäkin erikoisruokavaihtoehtoja oli valtava määrä, joten vaikea kuvitella, ettei sopivaa vaihtoehtoa löytyisi. Valittavissa oli eri vegevaihtoehtoja, maidottomia, gluteenittomia ja monia muita tarkemmin määriteltyjä ruokavalioita.

Lisäksi molempien lämpimät ruoat osoittautuivat todella maukkaiksi, sekä miehen vegaaniateria että omat kasvisannokseni. Juomat ja lämmin sämpylä kuuluivat kokonaisuuteen, ja ilokseni huomasin, että myös economyluokassa on käytössä metalliset ruokailuvälineet sekä uudelleenkäytettävät lautaset – pienet asiat lisäsivät kummasti lentokoneruokailun miellyttävyyttä!

Tbilisistä palatessa koneessa yllätti myös sellaiset asiat kuin tuoreet kukat lentokoneen sisäänkäynnin luona tai käsivoide ja tuoksu poikkeuksellisen tilavassa lentokoneen wc:ssä (ensimmäinen kerta koskaan, kun olen businessluokan ulkopuolella vastaavaan törmännyt).

Muutenkin kattava elokuva ja ohjelmatarjonta ilahdutti. Näiden neljän lennon pohjalta voin siis lämpimästi suositella! On helppo sanoa, että mukavimmat lennot todella pitkään aikaan. Turkish Airlinesin lentojen hinnat ovat ylipäätään kohtuulliset ja vastine rahoille erinomainen. Vaikka postaus onkin osa yhteistyötä, niin reittien aikaiset palvelut olivat silti tismalleen sama kuin muillakin samassa luokassa matkustavilla.

Monipuolinen kohdevalikoima

Hintataso Georgiassa (lähialueineen) on edullinen ja Turkish Airlinesilla menopaluulennot Tbilisiin kustantavat noin 270 euroa (tyypillisin hinta niinä aikoina kun itse seurasin hintakehitystä), niinpä kohde ei enää tunnu kovin kaukaiselta, kalliilta tai hankalalta. Oikeastaan ihmettelen, ettei useampi suuntaa juuri sinne, Tbilisi on nimittäin upea kaupunki ja Georgia muutenkin monipuolinen kohde. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin mielelläni vieraillut myös viinialueilla ja käynyt Mustanmeren äärellä sijaitsevassa Batumissa. Pidennetty viikonloppu matkoinen periaatteessa riittäisi pelkästään Tbilisiin tutustumiseen, mutta tietty aina parempi jos aikaa on enemmän. Kevään lisäksi voisin kuvitella, että loppukesä tai alkusyksy olisi täydellistä matkustusaikaa säiden puolesta.

Lentokoneessa unohdun kerta toisensa jälkeen tutkimaan lentoyhtiöiden asiakaslehtien viimeisiltä sivuilta löytyviä reittikarttoja. Pidän kaupunkien ja maiden sijoittamisesta kartoille ja erilaisien yhteyksien suunnittelusta. Siinä ei siis ole mitään poikkeuksellista, että näilläkin meno-paluulennoilla syvennyin reittikarttojen maailmaan.

Se, mikä yllätti, oli Turkish Airlinesin monipuolinen kohdetarjonta. On myönnettävä, etten todella ollut hahmottanut kuinka laaja yhtiön reittitarjonta on!

Yhtiö lentää Istanbulista yli 110 maahan, ja reitit kattavat hyvin Yhdysvaltojen itärannikkoa sekä Aasiaa, esimerkiksi yhteydet Kaukasiaan ja Keski-Aasiaan ovat loistot. Hihkuinkin jo lennolla, että voitaisiinko seuraavaksi tehdä yhdistelmäreissu Istanbulin kautta lentäen Kirgisiaan ja Kazakstaniin mahdolliseen naapurimaineen.

Näin reilu viikko matkan jälkeen matkakuume on edelleen polttava. Jostain syystä matkakaipuu tuntuu aina olevan korkeimmillaan heti reissun jälkeen. Hetken aikaa on sellainen olo, että voisi myydä koko pienen omaisuutensa ihan vain siitä ilosta, että pääsisi pian uudelleen reissuun.

Nyt Turkish Airlinesin matkakartta seisoo avonaisena keittiönpöydälläni ja matkalaukkua en ole vielä saanut kannettua varastoon. Sen sijaan olen eksynyt useita kertoja tutkimaan maailmankarttoja, laskenut kesälomarahoja ja miettinyt, minne voisi lähteä. Jonnekin, ehdottomasti, pari kohdetta onkin jo aktiivisessa harkinnassa. Saa nähdä, mikä lähihaavekohteista alkaa ensimmäisenä konkretisoitua ja minne saan seuran mukaani, se kun olisi aivan erityisen ihanaa!

Kaukasian kohteita suosittelen todella lämpimästi. Matkajuttuja tulossa vielä lisää kunhan saan kuvavuorta purettua ja muutenkin mieleen talletettuja kokemuksia sanoin avattua.

Näillä ihanilla kesäkeleillä on ollut melko tuskallista niin henkisesti kuin fyysisestikin olla toimistossa, jossa ilmanvaihto ei kunnolla toimi. Sen lisäksi, että se syö työtehoja, haastaa se myös pukeutumisessa. Onneksi pukeutua voi rennosti, mutta silti itselle luontevaa on pukeutua hieman asiallisemmin kuin vaikka omiin vapaa-ajan kesäaktiviteetteihin suunnatessa.

Suurimpana osana lämpimiä päiviä päällä on kevyt mekko, mutta kun edessä on paljon neukkarissa istumista tai tapaamisia, on housut tuntuneet yllättävänkin hyvälle valinnalle. Yllättävän siksi, että harvoin housut on itselle se ensisijainen tai luontevin valinta. Ehkä asiaa auttoi se, että kaivoin talvisäilöstä korkkarit, joita en ole ikuisuuteen käyttänyt. Talven kuljin nilkkureissa ja viime vuonnakin hyppäsin suoraan niistä tennareihin ja sandaaleihin. Näitä ei siis ole näkynyt käytössä aikoihin, mutta tuntuivat huutavan parikseen juurikin kapeita housuja ja rentoa toppia. Tämä asu siis viime viikolta, olisikohan ollut torstain toimistopäivän look.

Housut: & Other Stories / Toppi: Kauf dich glücklich / Korkkarit: Cafenoir / Kello: Daniel Wellington

Georgian pääkaupunki Tbilisi on yhdistelmä eri tavoin kiinnostavia alueita. On historiallinen vanhakaupunki vanhoine kylpylöineen ja katetuilla koristeellisilla parvekkeilla varusteituin puuhuviloin. Sitten on kansainvälinen Rustaveli Avenue kahviloineen, puistoineen, ketjuliikkein ja tärkein kaupunginrakennuksin. Joen toisella puolella löytyy niin neuvostohenkisiä alueita kuin rauhallisia eurooppalaistyylisiä kaupunkikortteleita. Sitten on Fabrika, Tbilisin luova sydän.

Kaupunkimaisema muuttui kiinnostavalla tavalla kun suuntasimme Fabrikaan. Aloitimme Tbilisin päärautatieaseman kolkoista neuvostohenkisistä kulmista, nappasimme mukaan perinteisin menetelmin valmistetut täyteläiset kahvit ja kävelimme läpi torikortteleiden aina stadionille. Kujimme hiljaisen harmaan Dinamo Arenan ympäri, jonka alla yöaikaan sykkii Tbilisin vaihtoehtoiset klubit. Siinä vaiheessa ei vielä osaisi ajatella, millainen urbaani keidas avautuu muutaman korttelin päästä.

Jatkoimme matkaa joen suuntaa mukaillen. Ensin eurooppalaishenkisten kauniiden matalien kerrostalojen valloittamaa vehreää katua pitkin ja poiketen sivuun ohi pienen kirkon. Ei aikaakaan kun katukuvaan ilmestyy punatiiliset vanhat tehdaskorttelit yhtä aikaa värikkään katutaiteen kanssa. Mitä lähemmäs Fabrikan sisäänkäyntiä saapui, sitä ylemmäs seinää grafititaide kurotteli.

Fabrika (8 Ninoshvili Str.) on pieni alue, mutta sitäkin monimerkityksellisempi paikka. Se on uusi kerros Tbilisin historiassa, jossa vanhoihin rakenteisiin yhdistyy modernit tavoitteet.

Toinen sellainen paikka on Café Gallery joen toisella puolella, rouhea baari, jollaisen voisi kuvitella bongaavansa Viron Telliskivestä. Konservatiivisessa Tbilisissä Fabrikan ja Café Galleryn kaltaisten paikkojen olemassa olossa on ehkä kuitenkin enemmän radikaaliutta kuin trendikkyyttä. Maassa, jossa vähemmistöryhmien tilanne on vielä kyseenalainen, sen kaltaisilla alueilla kuin Fabrika suuri merkitys, vaikka se matkailijalle helposti näyttäytyykin instagram-kelpoisena visuaalisena hipsterikeitaana.

Ei mennyt kuin päivä paluustamme kun paikallisuutiset kertoivat ratsiasta Café Galleryyn, jossa vain muutama ilta aiemmin olimme istuneet oluella. Tapahtuma sai aikaan kadun täyttäneen rauhallisen mielenilmauksen nuorten kaupunkilaisten noustessa sankoin joukoin Rustaveli Avenuelle aivan hotellimme nurkilla. Se lienee omalla tavallaan osoitus siitä, kuinka georgialainen nuori sukupolvi uskaltaa ottaa kantaa ja haluaa ravistaa rakenteita kohti modernimpaa maailmaa.

Fabrika on valloittanut vanhan ompelutehtaan korttelit 70-lukua henkivällä sisustuksellaan ja muuttanut sen monipuoliseksi urbaanin elämän keskukseksi. Tiloista löytyy niin hostelli kuin lukuisia ravintoloita ja paikallisia putiikkeja. Lisäksi alue tarjoaa työtiloja, gallerioita ja rennon olohuonemaisen sisäpihan, joka taipuu tarpeiden mukaan niin kirppiksiin kuin ulkoilmatapahtumiin. Alueella uusi kohtaa vanhan monella tasolla. Katutaide pureutuu vanhan tehdasrakenuksen seiniin ja neuvostohenkisten yksityiskohtien taakse kätkeytyy avarakatseisuutta painottava alue, joka symbolisoi uudistumista.

Oleellinen osa kokonaisuutta on kansainvälistä henkeä paikalle tuova Fabrika Hostel, joka vaikuttaa suositulta majoituspaikalta. Jos siis mielii saada oman huoneen, eikä vain sänkypaikkaa, kannattaa varaus tehdä ajoissa.

Hostellin aula on yksityiskohtien valtaama yleinen tila, jonka sohviin ovat arkipäivänä upottautuneet etätyötä tekevät ja satunnaiset enteilevää sadetta mukaviin nojatuoleihin paenneet. Tilan nurkassa säihkyy pienen baarin vaaleapunainen valotaulu, ja kevätkaudelle tyypillinen sadekuuro tarjoaa loistavan syyn napata iltapäivädrinkit ja jäädä hetkeksi loikoilemaan sohville hioen loppureissupäivän suunnitelmaa.

Vain pari tuntia aiemmin istuimme yhdessä sisäpihan kahvila-ravintoloista ja kävimme keskustelua paikallisen kanssa, joka oli tunnistanut kielemme. Varovaisesti hymyillen tuo pörröisen koiran omistanut lähes ikäisemme mies kertoi opiskelleensa Tbilisin yliopistossa suomea vuoden. Yliopisto oli kuulemma kannustanut eksoottisiin kielivalintoihin ja hän oli päätynyt suomenkieleen. Vuosi kieliopintoja oli kuitenkin saanut aikaan tunteen, ettei opiskelu kanna hedelmää ja kieli on liian vaikea oppia etäältä. Tänä päivänä ainoa suomenkielen sana, jonka hän enää spontaanisti muisti oli puhelin. Pienen kiinnostavan dialogin lisäksi saimme vinkit ravintolan kasvisruokiin ja taltutimme keskipäivän nälän grillivartailla ja raikkailla aperoleilla.

Levykauppa, paperitavarakauppa, ompelimo ja vintagevaateputiikki, sisustustavaraliike ja keramiikka-ateljee. Ravintolarivistöä vastapäisellä puolella tehdasrakennuksen kivijalassa seisoo toinen toistaan kiinnostavampia putiikkeja, joista jokainen oli niin kiinnostavasti sisustettu, ettei poikkeamista voinut vastustaa. Keramiikka-ateljeessa valmistui paikallisia saviastioita sekä -esineitä, pienen kissapesueen kulkiessa jaloissa. Etualan putiikista nappasin kotiin viemisiksi lautaset huokeaan hintaan. Mies sukelsi levykauppaan ja yhdessä unohduimme paperitarvikeputiikkiin selailemaan kauniita kirjoja, postereita ja valokuvia, ostaen molemmat itsellemme pienet matkamuistot.

Fabrikan tunnelmassa oli sellaista rentoutta, että iltapäivä kului liiankin nopeasti ihan vain haahuillessa, istuskellessa ja uusia kiinnostavia yksityiskohtia jatkuvasti löytäen. Sisäpihan yllä kulkee valovanat ja värikkäät lippurivit, jotka syttynevät hämärän saapuessa. Paikka herännee toisella tavalla eloon illan saapuessa, mutta päivävisiitti tarjoaa rauhallisen mahdollisuuden sukeltaa alueen tarjontaan.

Kun sade ei lopulta ottanut laantuakseen, nappasimme hostellin edestä olemattoman hintaisen taksin ja palasimme hotelliin, suunnaten myöhemmin illalla aiemmin mainittuun Café Galleryyn ja seuraavana päivänä Bakuun.