Pyöräily, se sujui paremmin kuin odotin. Ihan toisella tapaa kuin kaksi edellistä, ja samalla ainoaa aikuisikäni kertaa. Alku oli haparoivaa, mielessä juoksi kaikki onnettomuusuhat ja pyörä tuntui menevän omapäisesti siksakkia suoran linjan sijaan. Jarrutuksen kanssa oli haasteita, jopa siinä määrin, että törmäsin aitaan, onneksi rauhallisella nopeudella. Pikkuhiljaa rytmi alkoi löytyä ja Kuusisaaressa uskalsin jo vähän kokeilla vauhtia. Taisin kyllä näyttää melko koomiselle. Teitä ylitin pyörä jalojen välissä taapertaen, naarmutin jalkojani kun yritin ponnistella liikkeelle ja pysähtelin milloin minnekin uuden törmäysuhan ilmestyessä kuvaan. Onneksi valitsimme rauhallisimmat reitit.

Näin rohkeasti en ole uskaltanut kohdata polkypyörää kahteenkymmeneen vuoteen ja varovaisesti sanon, että voisin ajatella kokeilevani vielä tänä kesänä toiste. Yksin en tosin taida vielä uskaltaa, mutta seurassa. Enkä ihan keskustan vilinässä, mutta jossain rauhassa ja muiden tieltä poissa. Kaupunkipyörä kuitenkin paljasti matkaksi peräti yli seitsemän kilometriä, joten näin pyöräilyä lähes pelänneenä uudelleenaloittelijana ajattelen ylittäneeni monin verroin omat odotukseni. Ehkä kannustavalla seurallakin oli vaikutuksensa, ja kauniilla kesäillalla.

Illalla ajattelin ansainneeni lasin viiniä itsensä ylittämisen kunniaksi. Lasin äärellä pohdin jälleen omia ura- ja arkikuvioita sekä tunnustelin innostuksen lähteitä, ties kuinka monetta kertaa. Analysoin puhki sen, miksi maailman tuntemattomat kohteet vetävät niin puoleensa ja miksi tunnen kaipuuta koskettaviin hetkiin. Pohdin, miten tulevaisuuden mahdollisuuksia voisi ajatella ihan kokonaan laatikon ulkopuolelta.

Keskellä yötä istuimme syömään aamupalaa. Olin unohtanut sanoa, etten saa seuraavana päivänä syödä ennen iltapäivän lääkäriä, niinpä mies kattoi aamuksi varatun aamiaisen yöllä, kun vielä oli lupa ruokaan. Ei huonompi tapa lopettaa päivä.

Tänään kärvistelin ilman aamukahvia iltapäivään asti, kumman vaikeaa, toisin kuin syömättömyys. Kävin lääkärissä ja sain huonompia uutisia kuin olin toivonut. Hyvä puoli on, että sain vahvistuksen kipujeni alkuperälle. Voisi kuulemma odottaa olevan kovemmatkin kuin ovat. Siitä ehkä kiitos nykyiselle ruokavaliolleni ja edes keskiaktiiviselle arjelle, jotka ovat pitäneet kehoa jotenkin kuosissa. Sain ohjeet, milloin lähteä ensiapuun ja kouraan kipulääkereseptin, varmuuden vuoksi. Nyt yritän keskittyä viikonloppuun, sillä loput tulokset tulevat vasta maanantaina ja saan selvyyttä, kuinka nopeasti pääsen (tai joudun) leikkaukseen, ja pääsen kerryttämään kehoni arpimäärää. Kuulemma pian. Mitä se sitten ikinä käytännössä tarkoittaakaan.

Nyt olen upottautunut sohvannurkkaan puuvillaviltin alle, syön jääkaapin jämistä koottua smoothieta, kuuntelen musiikkia ja katselen ikkunasta avautuvaa kesäkauneuteensa herännyttä merimaisemaa – ikkuna tietenkin niin avoinna, että kevyt tuuli sopivan hetken tullen ulottuu iholle asti. Paljon ajatuksia päässä ja ristiriitainen olo. Onnea eilisen kaltaisista hetkistä, harmia tämän päivän jutuista. Väsymystä, mutta kuitenkin rauhaa siitä, että edessä on kahden päivän vapaa. Tai melkein. Vähän töitä, mutta onneksi ne voi tehdä sängystä tai sohvalta käsin.

Ihanaa viikonloppua teille, kiva kun olette siellä!

Pysykää muten kuulolla, sillä ihan viimeistään ylihuomenna tulossa postaus kivalla uniikilla alevinkillä.

Viimeiset pari viikkoa reissun jälkeen ovat olleet vähän kummat. On ollut valtava kaipuu takaisin matkoille, olen viettänyt paljon aikaa yksin ja kokenut outouden tunnetta siitä, että hetken olet tiiviisti toisen kanssa ja sitten yhtäkkiä ihan itseksesi. Lisäksi ilmassa on ollut väsymystä. Niin, ja kroppakin on reistaillut, jopa siinä määrin, että jouduin näin viikon loppupuolikkaalla luovuttamaan ja suuntaamaan lääkäriin selvittämään, joudunko mahdollisesti leikkauspöydälle. Huomiset lisätutkimukset ehkä kertovat enemmän. Vähän alavireisyyttä siis havaittavissa, josta kuitenkin kovasti yritän nousta ja mietin, mitä kivaa viikonloppuun keksisi – jo riittää kotona hautuminen!

Siihen esimakua olkoon tämä ilta, kun suuntaan opettelemaan pyörällä ajoa. Tai pitäisikö sanoa, palauttelemaan mieleen polkemista. Kaaduin pyörällä teini-iässä, mistä jäi kammo. Sittemmin olen noussut pyörän selkään vain kahdesti, vuonna 2006 Laosissa ja kuutisen vuotta sitten Wienissä. Siinä aikuisikäni pyöräilykokemukset. Molemmat kerrat melko epävarmaa ja hapuilevaa, ei siis ilmestynyt kerran opittu taito ihan selkärangasta. Koska pyöräily, etenkin näin kesäaikana kiehtoo, aloitan tänään uudelleenopettelun. Mies ehdotti Seurasaaren rauhaa treenaukseen ja motivoi jäätelöllä ilta-auringossa, joten siinä riittävästi syytä taistella omaa pyöräkammoa vastaan ja hypätä satulaan! Wish me luck!

Tämän postauksen asu taitaa olla vika reissulta, muttei suinkaan vika reissupostaus. Polkadot-kuosit on ihan lemppareita ja tämä mekko kaikessa rentoudessaan täydellinen hellepäivän vaate.

Mekko: H&M / Sandaalit: Swedish Hasbeens / Korilaukku: Olkkari / Kello: Daniel Wellington

Yhteistyössä Turkish Airlinesin kanssa.

Kaukasian alue ja aivan erityisesti Georgia ovat liikkuneet omissa matkahaaveissa jo pitkään, mutta silti alue on tavallaan tuntunut kaukaiselta. Konkretiaa haave alkoi saada vasta viime talvena kun eksyin katselemaan lentoyhteyksiä Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin. Yhteyksiä tutkiessa havahduin siihen, että oikeastaan alueelle matkaaminen ei ole yhtään hankalaa eikä edes kallista. Sen ymmärrettyä haave hyppäsi kertaheitolla realistiseksi kohteeksi ihan lähitulevaisuuteen.

Oikeastaan Georgia oli vaihtoehto jo tammikuiselle reissulle, sille ensimmäiselle yhteiselle ulkomaanreissullemme, jos Tallinnaa ei laske mukaan. Lennot liikkuivat samoissa hinnoissa kuin matkat Keski-Eurooppaan, mutta kohde houkutteli enemmän, joten mietimme sitä yhtenä vaihtoehtona tuolloiselle matkalle. Näin jälkeenpäin ajatellen on todella hyvä, että jätimme Georgian, Armenian ja Azerbaidžanin kevääseen ja menimme suosiolla Tsekkeihin. Ensinnäkin aika olisi ollut ihan liian lyhyt ja toiseksi, Kaukasian alue tuskin olisi ollut yhtä valloittava keskitalvella kuin toukokuun vehreydessä.

Lento Turkish Airlinesilla

Vertailin lentoja talven aikana useaan otteeseen (lentojen ja karttojen tarkastelu on toisinaan itselle myös ajanvietettä ja tapa rentoutua), ja sen pohjalta huomasin, että Turkish Airlines tarjosi matkasuunnitelmaamme nähden sopivimmat yhteydet järkeävään hintaan.

Lentoyhteyksiä oli päivittäin ja vaihtoajat olivat loistavat. Lensimme Tbilisiin Istanbulin kautta, vaihtoaika molempiin suuntiin Atatürkin lentokentällä oli puolitoista tuntia. Näin ollen kokonaismatka-ajat pysyivät kohtuullisina (lento Istanbuliin n.3,5 tuntia ja lento Istanbulista Tbilisiin n.2 tuntia). Etukäteen mietin myös yhtenä vaihtoehtona stopoveria Istanbulissa, joka olisi varsin näppärää ujuttaa tämänkaltaiseen reissuun, mutta koska matka-aika oli rajallinen ja Istanbul oli jo ennestään tuttu kohde (ihana kaupunki muuten!), niin päätimme jatkaa matkaa suoraan pääkohteeseen.

Koska odotin matkaa kovasti, mietin lentoyhtiövalinnassa yhteyksien sekä hinnan lisäksi myös luotettavuutta. Viime vuonna viime hetkellä peruuntunut kevätmatka ja sen takunneet hyvitykset ovat sittemmin saaneet kiinnittämään huomiota myös lentoyhtiön yleiseen luotettavuuteen. Turkish Airlines on sijoittunut korkealle lentoyhtiövertailussa, joten tuntui luontevalta suosia sellaista yhtiötä, etenkin kun kyseessä on tiukkaan aikataulutettu matka ja muutenkin odotettu kohde, johon ei kaipaa yhtään ylimääräistä säätöä tai stressitekijää.

Kaikki neljä lentoamme menivät nappiin ja muutenkin reitit vaihtoineen hujahtivat ohi hetkessä. Aikataulut pitivät täsmallisesti, matkatavarat liikkuivat jouheasti (näillä lennoilla muuten ruumatavara sai painaa peräti 30 kiloa) ja vaihdot sujuivat mutkattomasti.

Niiden lisäksi lentomukavuus ja kaiken oleellisen kuuluminen peruslippujen hintaan oli harvinaista herkkua, nykypäivänä kun alkaa olla tottunut siihen, että lennonaikaiset palvelut katoava tai muuttuvat lisähinnoitelluiksi ominaisuuksiksi. Lisäksi jouduin olemaan yhteydessä asiakaspalveluun ennakkoon ja vastausviesti Facebookin kautta kysellessä tuli noin tunnissa, eli iso plussa siitäkin, tavoitettavuudesta.

Vege- ja vegaaniruokaa lennolla

Niille enemmän matkaileville tuttavilleni, joille etukäteen mainitsin lentävämme Turkish Airlinesilla, oli reaktio sama: ”eikös niillä ole hyvät palvelut ja lennoilla ruokaa?”. Kyllä, juuri näin!

Tämä konkretisoitui jo ennen matkaa, jolloin kävimme nettisivuilla muuttamassa erikoisruokavaliot tietoihimme. Ensinnäkin erikoisruokavaihtoehtoja oli valtava määrä, joten vaikea kuvitella, ettei sopivaa vaihtoehtoa löytyisi. Valittavissa oli eri vegevaihtoehtoja, maidottomia, gluteenittomia ja monia muita tarkemmin määriteltyjä ruokavalioita.

Lisäksi molempien lämpimät ruoat osoittautuivat todella maukkaiksi, sekä miehen vegaaniateria että omat kasvisannokseni. Juomat ja lämmin sämpylä kuuluivat kokonaisuuteen, ja ilokseni huomasin, että myös economyluokassa on käytössä metalliset ruokailuvälineet sekä uudelleenkäytettävät lautaset – pienet asiat lisäsivät kummasti lentokoneruokailun miellyttävyyttä!

Tbilisistä palatessa koneessa yllätti myös sellaiset asiat kuin tuoreet kukat lentokoneen sisäänkäynnin luona tai käsivoide ja tuoksu poikkeuksellisen tilavassa lentokoneen wc:ssä (ensimmäinen kerta koskaan, kun olen businessluokan ulkopuolella vastaavaan törmännyt).

Muutenkin kattava elokuva ja ohjelmatarjonta ilahdutti. Näiden neljän lennon pohjalta voin siis lämpimästi suositella! On helppo sanoa, että mukavimmat lennot todella pitkään aikaan. Turkish Airlinesin lentojen hinnat ovat ylipäätään kohtuulliset ja vastine rahoille erinomainen. Vaikka postaus onkin osa yhteistyötä, niin reittien aikaiset palvelut olivat silti tismalleen sama kuin muillakin samassa luokassa matkustavilla.

Monipuolinen kohdevalikoima

Hintataso Georgiassa (lähialueineen) on edullinen ja Turkish Airlinesilla menopaluulennot Tbilisiin kustantavat noin 270 euroa (tyypillisin hinta niinä aikoina kun itse seurasin hintakehitystä), niinpä kohde ei enää tunnu kovin kaukaiselta, kalliilta tai hankalalta. Oikeastaan ihmettelen, ettei useampi suuntaa juuri sinne, Tbilisi on nimittäin upea kaupunki ja Georgia muutenkin monipuolinen kohde. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin mielelläni vieraillut myös viinialueilla ja käynyt Mustanmeren äärellä sijaitsevassa Batumissa. Pidennetty viikonloppu matkoinen periaatteessa riittäisi pelkästään Tbilisiin tutustumiseen, mutta tietty aina parempi jos aikaa on enemmän. Kevään lisäksi voisin kuvitella, että loppukesä tai alkusyksy olisi täydellistä matkustusaikaa säiden puolesta.

Lentokoneessa unohdun kerta toisensa jälkeen tutkimaan lentoyhtiöiden asiakaslehtien viimeisiltä sivuilta löytyviä reittikarttoja. Pidän kaupunkien ja maiden sijoittamisesta kartoille ja erilaisien yhteyksien suunnittelusta. Siinä ei siis ole mitään poikkeuksellista, että näilläkin meno-paluulennoilla syvennyin reittikarttojen maailmaan.

Se, mikä yllätti, oli Turkish Airlinesin monipuolinen kohdetarjonta. On myönnettävä, etten todella ollut hahmottanut kuinka laaja yhtiön reittitarjonta on!

Yhtiö lentää Istanbulista yli 110 maahan, ja reitit kattavat hyvin Yhdysvaltojen itärannikkoa sekä Aasiaa, esimerkiksi yhteydet Kaukasiaan ja Keski-Aasiaan ovat loistot. Hihkuinkin jo lennolla, että voitaisiinko seuraavaksi tehdä yhdistelmäreissu Istanbulin kautta lentäen Kirgisiaan ja Kazakstaniin mahdolliseen naapurimaineen.

Näin reilu viikko matkan jälkeen matkakuume on edelleen polttava. Jostain syystä matkakaipuu tuntuu aina olevan korkeimmillaan heti reissun jälkeen. Hetken aikaa on sellainen olo, että voisi myydä koko pienen omaisuutensa ihan vain siitä ilosta, että pääsisi pian uudelleen reissuun.

Nyt Turkish Airlinesin matkakartta seisoo avonaisena keittiönpöydälläni ja matkalaukkua en ole vielä saanut kannettua varastoon. Sen sijaan olen eksynyt useita kertoja tutkimaan maailmankarttoja, laskenut kesälomarahoja ja miettinyt, minne voisi lähteä. Jonnekin, ehdottomasti, pari kohdetta onkin jo aktiivisessa harkinnassa. Saa nähdä, mikä lähihaavekohteista alkaa ensimmäisenä konkretisoitua ja minne saan seuran mukaani, se kun olisi aivan erityisen ihanaa!

Kaukasian kohteita suosittelen todella lämpimästi. Matkajuttuja tulossa vielä lisää kunhan saan kuvavuorta purettua ja muutenkin mieleen talletettuja kokemuksia sanoin avattua.