On ihana huomata, kuinka olo kohenee päivä päivältä. Toki paranemisprosessi on aaltoliikettä, toisena hetkenä tuntuu virkeältä ja hyvältä, toisena kipuaalto muistuttaa kärsivällisyyden tärkeydestä. Paranemisen huomaa erityisesti virkeydessä (ja tietenkin myös jatkuvasti vähentyvänä kipulääkkeiden tarpeena), enää ei nukuta koko ajan ja tekisi mieli jo tehdä kaikkea, mutta keho ei ole vielä ihan samassa tilassa. Pienemmät arvet eivät juuri enää tunnu, mutta ison kohdalla saa vielä irvistellä. Vatsan alueen hurja turvotuskin alkaa tasoittua, viime viikon näytti kuin olisin ollut raskaana. Isomman haavan takia liikkuminen on yllättävän hidasta, enkä aina ole päässyt asettamiini (maltillisiin) päivätavoitteisiin, mutta koko ajan enemmän.

Onneksi on vielä tämä viikko sairaslomaa ja kriittisimmät asiat voi hoitaa kotoa käsin. Olenkin luvannut itselle ottaa nämä arkipäivät erityisen rauhassa, jotta voimat ovat mahdollisimman kasassa juhannusviikonloppua varten. Ette tiedäkään miten paljon tänä vuonna sitä odotan! Tai en nyt varsinaisesti niin juhannuksesta perusta, mutta nyt se symbolisoi itselle kesän alkua. Sairastamisen pitäisi olla silloin pitkälti takana ja kaikkien todennäköisyyksien mukaan olen jo hyvissä voimissa.

On muutakin syytä odottaa viikonloppua kuin tervehtyminen, vaikka onhan siinäkin jo paljon. Kesäni alkaa pienellä juhannuksen roadtripillä, jota olen fiilistellyt mielessäni jo niin paljon etukäteen. Ehkä jopa enemmän kuin monia kaukaisempia matkoja, joita hädin tuskin arjen kiireissä ehtinyt paljoa ennakolta pohtia. Nyt on ollut aikaa rakentaa odotusta.

Tarkoitus on suunnata miehen kanssa kesäiseen Viroon. Tai toivottavasti kesäiseen, sääennusteet eivät tällä hetkellä näytä kovin lupaavia merkkejä, mutta onneksi on aikaa muutokseen. Ensin hetkeksi rentoutumaan Tallinnaan, jossa vietimme ihanan viikonlopun viime syksynäkin. Nyt eri vuodenaika ja hotelli, muuta epäilemättä yhtä kivaa yhteistä aikaa.

Sen jälkeen vuokraamme auton ja vietämme juhannuspyhät maan pohjoisosaan tutustuen. Erityisesti Käsmu, Lahemaa luonnonpuisto ja rannikkomaisemat kiinnostavat. Sitten tietenkin Narva ja Narva-Joesuu. Ja mitä nyt keksimmekään! Majoitukset on jo varattu, joka yölle eri paikat roadtripin henkeen sopivasti. Ensimmäisen majoitumme Tallinnan ytimessä ja seuraaville on varattuna ihastuttavat kartanot Lahemaan läheltä.

Toiveena on nähdä vähän vieraammaksi jäänyttä osaa Virosta ja löytää pohjoisen ja/tai koillisalueen helmet. Ylhäällä on jo pari vinkkiä alueelle, mutta jos teiltä löytyy omia suosituksia, niin otan niitä erittäin ilolla vastaan!

Kuvituskuvat ovat Woolenberryn / Janina Kallion neulemallikuvia, kuvaajana Ilona Savitie.

On paikkoja, joilla on ihan omanlaisensa uniikki tunnelma. Sitten on kohteita, joissa kuvittelee näkevän jonkun jo koetun maan tai kaupungin. Sellainen on Azerbaidžanin pääkaupunki Baku, monella tapaa tuttu, mutta ei silti kuitenkaan. Jos Tbilisissä tunsi olevansa ihan uudessa kohteessa, näkevänsä sellaista, mitä ei ole koskaan ennen nähnyt, Bakussa kävellessä tuntui jatkuvasti kuin olisi jossain menneiltä matkoilta tutussa paikassa. Erityistä tosin se, että maailmankolkka vaihtui korttelin ja alueen mukaan.

Yhtenä hetkenä tuntui kuin olisi Dubaissa, rantabulevardilla aistii palan Etelä-Ranskaa ja keskustassa huokaisin, että on kuin Barcelonassa! Kun matka jatkuu, ja onkin näkevinään Bakussa Pariisin. Koukeroisia katulamppuja ja siroja rautakaiteita, vehreitä puistoja elegantein penkein ja ranskalaistyylisiä kahviloita. Sitten on historian jäljet. Kommunismin aikaiset elementit ja mahtipontiset monumentit. Vähän kuin Itä-Euroopassa.

On kuin Baku olisi saanut vaikutteita eri puolilta maailmaa, muttei vielä tunnistanut tai tunnustanut omaa uniikkia erityispiirrettään. Kahden päivänkään jälkeen en saanut luotua tunneyhteyttä kaupunkiin, löytänyt tuon miljoonakaupungin sielua. Mutta aina ei tarvitse päästä syvälle. Toisinaan on viehättävää vierailla paikoissa, joissa voi tyytyä tarkkailemaan ja kyläilemään ilman palan sydämestä jättämistä paikkaan, johon ei välttämättä koskaan enää palaa.

Ehkä osin siksi kiinnostavin yksittäinen alue Bakussa on vanhakaupunki. Siellä voi aistia, millaista on ehkä joskus ollut. Aikana ennen kuin kaupungista on rakentunut formulaturistien mekka ja moderni metropoli huikein pilvenpiirtäjin sekä arkkitehtuurin taidonnäyttein. Halu näkyä maailmankartalla ja pyrkimys päästä olympiakaupungiksi näkyy vanhankaupungin ulkopuolella kohoavin rakennustyömain. Öljyn tuoma vauraus lyö silmille suurina rakennushankkeina ja näyttävänä kasvuna.

Bakun vanhakaupunki on kirjattu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Aluetta ympäröi alkuperäiset 1100-luvulla rakennetut muurit, mutta paikalla on ollut asutusta jo paleoliittiselta kaudelta asti. Siihen nähden onkin hassua, miten nuorelta ja näyttämisen haluiselta Baku hetkittäin tuntuu.

Jos vanhankaupungin ulkopuolella aistii Euroopan suurkaupunkeja tai Dubain mahtipontisuutta, niin vanhassakaupungissa iholle tulvii tuulahdus arabimaailmaa. Vaaleat hiekanväriset talot, pienet basaarit ja mattokaupat. Kapeita kujia, vanhoja kylpyläkupoleita ja moskeijoita.

Siellä sijaitsee myös yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä, Neitsyttorni, jonka arvellaan olevan rakennettu jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Torniin pääsee katselemaan kaupunkiin avautuvaa maisemaa melko suolaisella pääsymaksulla, mutta kaupunkia voi ihastella ylempää muuallakin. Näkymiä tarjoaa pilvenpiirtäjässä sijaitseva Gate25-ravintola, kaapelirata ja mattomuseon läheltä löytyvä maailmanpyörä.

Baku levittäytyy Kaspianmeren rantaviivaa pitkin ja pitkä rantabulevardi onkin yksi kaupungin viehättävimpiä alueita. Merimaisema yhdistettynä vehreyteen tekee siitä eloisan paikan, jonne paikalliset saapuvat pyhäpäivinä ja illan tullen viettämään aikaa. Se oli myös meille matkan ensimmäinen etappi.

Kun olimme saapuneet tunnin lennolla Tbilisistä ja matkanneet taksilla halki keskustan lepäämään hetkeksi hotelliimme, otimme suunnaksi rannan. Kaspianmeressä on jotain myyttistä, ja vaikka tuo maailman suurin järvi avautui eteen melko vaatimattomana, tuntui silti jollain tapaa saavutukselta istua kivetyksellä aivan meren äärellä ja katsella hiljaista maisemaa sekä etäällä satamassa seisovia jahteja. Vesi on muutenkin vahvasti läsnä kaupungissa, suihkulähteitä sijaitsee ympäri kaupunkia ja vehreä puistot pehmentävät maisemaa.

Rannasta on luontevaa jatkaa vanhaankaupunkiin, josta löytyy runsaasti ravintoloita. Vilkas kapeiden sokkeloisten katujen alue houkuttelee pysähtymään lasilliselle tai jäätelölle. Muslimimaaksi suhtautuminen alkoholiin on Azerbaidžanissa vapaa, ja kannattaakin ehdottomasti maistaa paikallisia viinejä. Erityisesti esimerkiksi miellyttävän raikasta ja hieman makeaa granaattiomenaviiniä.

Paikallinen keittiö on hyvin lihapainotteista ja kansainvälisen keittiön antimia on vähänlaisesti saatavilla. Kahden kasvissyöjän olikin haasteellista löytää päivällispaikkaa ja käännyimmekin ravintola toisensa jälkeen kasvisvaihtoehtojen puuttuessa listalta. Lopulta löysimme runsaan pensasaidan ympäröimän rauhallisen terassiravintolan vanhankaupungin laidalta, jossa ystävällinen tarjoilija lupasi kasata annoksista sopivan yhdistelmän. Kasvisruokaa kannattaa siis myös kysyä, vaikka listalla sitä ei näkyisi.

Tiesin melko vähän Bakusta ennen matkaa. Muistan vanhan kaverin kertomuksia vaihto-oppilasjaksostaan kaupungissa ja visuaalisena tunnuksena mieleen olivat piirtyneet liekkitornit. Liekkitornit, flame towers, ovat kolmen pilvenpiirtäjän muodostama ryhmittymä, joka on yksi kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Parhaimmillaan ne ovat ehkä kuitenkin kauempaa katsottaessa, jolloin kaunis muoto ja taivaan sävyjä heijastava pinta pääsee esiin. Itse torneissa on lähinnä toimistoja ja asuntoja, eikä edes ylös asti käytössä olevia kerroksia, mutta tornitalojen merkitys kaupunkikuvaan on merkityksellinen.

Bakussa kulkee edullinen metro, mutta keskusta-alueen koko on ideaali myös jalan liikkumiseen. Kaikki vähät nähtävyydet sijaitsevat kävelyetäisyydellä toisistaan. Suurien ajoväylien ylittämistä ei ole kaikkialla tehty helpoksi, mutta silti kävely on mukava tapa nähdä eri kulmia ja tunnelmoida kaupunkia.

Toukokuun puoliväli tarjosi huumaavaa hellettä, ja kevät sekä syksy lieneekin parasta aikaa lämpötilojen puolesta matkustaa kaupunkiin. Kesällä Baku on matkaoppaan mukaan kuuma ja kuiva. Hintataso on edullinen, mutta nähtävyyksien pääsymaksut saattavat tuntua korkeilta yleiseen hintatasoon nähden. Keskusta-alue on siisti, turvallinen ja turistille kaikin puolin miellyttävä paikka.

Parissa päivässä Bakun keskustaan ehtii tutustua kiireettä ja olen iloinen, että pääsimme käymään kaupungissa. Mietimme ensin vain päiväretkeä, mutta olen varma, että silloin olisi jäänyt liikaa kokematta. Kaksi päivää oli juuri sopiva.

On hämmästyttävää, kuinka korttelien välillä tunnelma voi muuttua niin paljon. Eurooppalainen uusi keskusta, arabityylinen vanhakaupunki, moderni pilvenpiirtäjien ja luksusliikkeiden keskittymä rantaviivan itäpäädyssä. Historian kruununa neuvostohenkinen rautatieaseman alue ja muut ajan kulmikkaat tyyli-ilmentymät. Harvassa paikassa pääsee kosketuksiin niin moneen ja se tekee Bakusta mielenkiintoisen kohteen.

Kiehtovan Bakusta tekee myös Kaspianmeri. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme ehdottomasti suunnanneet rantabulevardin puolivälistä alkuillasta lähtevälle miniristeilylle katselemaan taivasta tavoittelevaa kaupunkia mereltä käsin. Syvemmältä tutustumiselta jäi myös modernin taiteen museo, joka sattui juuri vierailumme aikana olemaan kiinni, sekä valtavan mattorullan muotoon rakennettu mattomuseo. Baku tarjoilee mukavasti myös shoppailijalle. Keskustan kävelykaduilla ja ostoskeskuksissa on runsaasti kansainvälisiä merkkejä, vaikkakaan ei erityisen edulliseen hintaan.

Viisumi Azerbaidžaniin

Suomen passin omaava tarvitsee Azerbaidžaniin viisumin, mutta sen hakeminen on helppoa. Hakemuksen voi täyttää netissä ja arkipäivinä käsittelyaika on noin vuorokausi. Viisumi saapuu sähköpostiin ja se tulee tulostaa mukaan. Viisumin hinta on alle 80 euroa. Hakulomakkeessa kysytään mahdollisesta vierailusta Armeniassa, minkä takia haimme viisumin ennen Armeniassa käyntiä ja myös kävimme Bakussa ensin. Koska Armeniaan ei tarvitse viisumia, oli tämä ikään kuin varmempi ja pienempiriskinen järjestys. Viisumi ei ole vielä tae maahan pääsystä, mutta maahan ei pääse ilman viisumia.

Haavani ovat vielä yllättävän kipeitä ja liikkuminen hidasta. Tietenkin yritän, täytyyhän keho totuttaa takaisin liikkeisiin, mutta silti kovin pitkälle saati nopeasti en ole vielä onnistunut pääsemään, saati kipulääkkeittä. Käytännössä se siis tarkoittaa täysin somekelvotonta viikkoa. Olen syönyt jäätelöä suoraan purkista, maannut sängyssä likaisissa hiuksissa ja ensimmäisenä käteen sattuneissa oloasuissa, enkä todellakaan meikannut. Lienee siis hyvä hetki tarttua toiveaiheeseen ja kuvitukseen, jossa ei tarvitse esiintyä itse.

Olette toisinaan toivoneet ajantasaisia kosmetiikkapostauksia. Yleensä muistan ja jaksan kirjoittaa vasta loppuun kuluneista kosmetiikoista, mutta jotkut teistä ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitä käytössäni on juuri nyt. Otetaan siis katsaus siihen, mitä yöpöydälläni seisoo tällä hetkellä.

Oikeasti siinä on vähän enemmän, tällä hetkellä kasa kipulääkkeitä, muutama kynsilakka, pari vesilasia ja muuta laiskana keskelle tai kesken jäänyttä. Eikä kaikki todellakaan ole ojennuksessa, joten asettelun verran näin vaivaa kuvaan varten.

Sängystä katsottuna käden ulottuvilla sijaitsee lähinnä yöihonhoitoon tarkoitettuja tuotteita, sekä muutama täsmätuote. Sellaisia, mitä on tapana joko käyttää tarvittaessa tai muuten vain ennen nukkumaan menoa.

Vartalotuotteita löytyy sekä yöpöydältä että kylppäristä.

Yöpöydällä seisoo alle pari viikkoa sitten käyttöön otettu Comfort Zone Tanquillity Blend, jota käytän herkästi kuivuville säärilleni. Ajattelin, etten ehkä tarvitsisi öljymäistä vartalotuotetta näin kesällä, mutta etenkin näin sairastaessa keho tuntuu kaipaavaan ekstrakosteutta sisäisesti ja ulkoisesti, joten öljy tuli tarpeeseen. Tanquillity on myös sopivan kevyt ja hyvin imeytyvä, joten tulee varmasti käytettyä kesän kuluessa. Melko tuore on myös -417 Aromatic Body Butter, joka on mielettömän huumaavan tuoksuinen (ja söpösti hennon turkoosin värinen)! Aromaattinen ja mineraalirikas koostumus on ihanan täyteläinen ja olen kuullut, että sarjan vartalokuorinta olisi myös erityisen hyvä, mutta sitä en ole itse päässyt testaamaan vielä.

Täsmätuotteena jo pidempään käytössä on ollut Soley Graedir -hoitosalva, joka keväällä sijaitsi vielä työpöydälläni kuivien käsien hoitotuotteena, mutta kuljetin sen jonkin aikaa sitten kotiin yöpöydälle. Superkosteuttava ja hoitava tuote sopii tehokasta tehokosteutta ja hoitoa vaativille alueille, kuten ihottumiin, ihoärsytyksiin, palovammoihin ja hyönteisen pistoihin. Loistava kynsinauhoille ja karheille käsille. Tehokas tuote ja hyvin riittoisa, pieni purkki on ollut säännöllisessä käytössä talvesta asti. Islantilaisella luonnonkosmetiikkamerkki Soleylla on muutenkin ihania tuotteita, joten kannattaa tutustua jos vielä on tuntematon!

Kasvosuihkeet ovat itselle vielä melko uusi tuoteryhmä. Tavallaan ajatus on kiinnostava, mutta todella helposti unohdan käyttää kaikkea sellaista, joka ei ole suoraan yhteydessä aamu- tai iltapesurutiineihin tai muuten osu tuntuvaan tarpeeseen. Siitä syystä olenkin nostanut yöpöydälle näkyviin Olivia Klein Hydra Spray Tonerin ja KORA Organics Energizing Mistin, ja kieltämättä kun ovat näköetäisyydellä, niitä tulee myös käytettyä säännöllisesti.

Kleinin kosteuttava suihke on tuoksultaan neutraali ja tunnultaan selvästi kosteuttava sekä rauhoittava. Mainio pintakuivalle iholle ja erityisesti iltakäyttöön toimiva. Sopii kai käytettäväksi meikinkin päälle, mutta kosteuttavuutensa myötä itse suosin lähinnä puhtaalle iholle. Kiva, mutta ehkä silti vähän tylsä, joten suosikkini näistä kahdesta on KORA Organics Energizing Citrust Mist. Se on selvästi kevyempi ja hienojakoisemman tuntuinen. Sitruksinen tuoksu on mielettömän ihana, ja tuntuu jopa aromaattiselta sekä nimensä mukaisesti energisoivalta – aivan ihana tuote aamuisin tai lisävirtaa kaivatessa! Niin keveä koostumus, että käytän huoletta myös meikin päälle.

Avaamattomana pussissa sängyn vieressä testiin pääsyä odottaa vasta lanseerattu islantilaisen BioEffectin OSA Water Mist, jota odotan mielenkiinnolla. Rakastan BioEffectin seerumeita, joten mielenkiintoista nähdä, saako kosteussuihke aikaan samaa vau-fiilistä.

Illalla puhdistuksen jälkeen levitän kasvoille silmänympärysvoiteen (joka sijaitsee kylppärissä, sillä on myös aamukäytössä), seerumin ja viimeisenä yövoiteen. Seerumeista tällä hetkellä yökäytössä ovat Madara Pihlaja Drops Glow Booster ja Evolve Organic Beauty Hyaluronic Serum. Pihlaja-seerumi on ihanan tuoksuinen ja hyvin hoitava, jopa hieman öljyinen, siksi siis juuri yökäytössä. Toimii myös sekoitettuna voiteeseen, mutta yleensä käytän tuotteita mieluiten kerrostaen.

Vaikka Pihlaja Booster onkin ihana, suosikkini näistä kahdesta on silti Evolven seerumi. Olen ihastunut vähäeleisen tyylikkääseen pakkaukseen ja tietenkin myös sisin miellyttää. Tämä itse asiassa alkaa jo olla lopuillaan, joten todennäköisesti pian törmäätte tuotteeseen myös loppuneiden yhteenvedossa. Seerumi on geelimäinen, kosteuttava ja raikas, muttei lainkaan öljyinen. Imeytyy hyvin ja jättää mattaisen lopputuloksen, eli sopisi myös hyvin päiväkäyttöön. Rauhoittava, raikas ja kaikin puolin laadukas tuote!

Seerumin jälkeen levitän yövoiteen, ja nyt käytössä on Korres Castanea Arcadia Night Cream, joka on tarkoitettu aikuiselle iholle pitämään yllä kimmoisuutta ja ennaltaehkäisemään uurteita. Uurteiden ehkäisystä en osaa sanoa, mutta pidän voiteen koostumuksesta paljon. Täyteläinen, mutta ei raskas. Iho jää hengittäväksi ja kosteutetuksi, miellyttävän tuntuiseksi. Sopii hyvin sekaiholle, mutta uskaltaisin suositella myös kuivuuteen taipuvaiselle.

Kuvasta unohtui vielä silikoniseerumi, jota käytän kasvojeni kaatumisjäljelle. Myönnän tosin, etten muista levittää geelimäistä voidetta niin usein kuin pitäisi, mutta yritän parhaan mukaan pitää kiinni edes jotenkin säännöllisestä haavan hoidosta. Ja haavanhoitorutiineita nyt täytyisikin opetella, sillä uudet leikkausjäljet tulevat vaatimaan alkuun paljon tarkempaa hoitoa, jotta paraneminen jatkuu hyvänä. Haava kuulemma on paranemisprosessissa ensimmäisen vuoden ajan, joten sinä aikana niihin voi vielä yrittää vaikuttaa itse, ja mitä varhaisemmasta vaiheesta alkaen, sen parempi.

Kaikki kuvissa näkyvät  ja boldatulla merkityt tuotteet saatu blogin kautta.