Tottuneesti jo huokailen, että onpa ihanaa, että on viikonloppu! Viime päivinä on kehossa tuntunut sellaista etäistä enteilyä kuin olisin tulossa kipeäksi, mutta sellaista on onneksi ollut aina silloin tällöin ilman, että kuitenkaan olisin tullut. Toivottavasti nytkin niin, en nimittäin välittäisi sairastua. Ylipäätään, tai erityisesti näin ennen reissua. Ehkä jatkuva kiire pitää pöpötkin loitolla ja flunssa tai jokin muu perustauti iskee sitten kun edessä vähän tavallista viikonloppua enemmän vapaata.

Nyt kuitenkin edessä on kivaa rentoilua toisen hotelliviikonlopun ollessa edessä, ja juuri tällaisia pieniä arkea rikkovia asioita kaipaan nyt todella kovasti. Vaikkakin tiedän, että aika menee taas ihan liian nopeasti, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Pitäisi siis pakata sitä varten, mutta oikeasti olen jämähtänyt varsin tiiviisti sohvalle, mutta toisaalta, mukava ehtiä hetkeksi bloginkin pariin.

Tämä asu on viime sunnuntailta. Neule taas on ollut päällä paljon viime aikoina ja on ihan lemppareita. Olen aika varma, että tämä tulee pakattua myös Roomaan mukaan! Samoin kuin kuvan nilkkurit, ne kun ovat aivan poikkeuksellisen hyvät jalassa.

Villapaita: & Other Stories / Laukku: Coccinelle / Nilkkurit: Esprit / Hame: Minimum
Kuvat: Elsa, Oi mutsi mutsi

Omistan enemmän rintaliivejä kuin sukkia. Tai kenkiä tai kenkiä ja laukkuja yhteensä. Tai oikeastaan alusvaatteita ylipäätään enemmän kuin mitään muuta vaatemuotoa tai asustetta. Jos kaikessa muussa olen karsinut, niin alusvaatteet ovat se omistuksen osa, joka on pysynyt määrällisesti aikalailla ennallaan. Käytän alusvaatteita joka päivä, kuten uskoakseni suuri osa meistä, ja alusvaatteet ovat itselle tärkeä osa pukeutumista ja ylipäätään olemista. Siksi onkin jollain tapaa vähän hassua, että paljon asuihin nojaava blogini käsittelee niin vähän alusvaatteita.

Tämän oikeastaan nosti esiin Elsa kun viikonloppuna nähtiin. Havainto oli tarkka. Oikeastaan olen monesti ollut kirjoittamassa alusvaatteista, mutta sitten on herännyt epävarmuus, jota on vaikea pukea sanoiksi. Tiedättekö, mietin sellaisia asioita, että onko teema jotenkin liian intiimi. Tai kuulostanko ehkä tyrkyltä? Kokeeko joku aiheen kenties kiusalliseksi. Ja ennen kaikkea, olen lopen tympääntynyt alusvaatteiden tarpeettomaan erotisointiin, siihen, että jos kirjoitan kauniista alusvaatteista, saan todennäköisesti viestin sellaiselta joka ennemmin haluaisi katsella kuin itse käyttää. Ja se ärsyttää, sillä ajattelen, että alusvaatteet ovat kuitenkin ennen kaikkea käyttö- ja arkivaate, ja niistä pitäisi voida puhua sellaisena ilman, että joku tuo oman kaksimielisen panoksensa. Alusvaatteet toki voivat olla paljon muutakin kuin arkea, aina välineestä tutkia omaa identiteettiä tai osa intiimiä vuorovaikutusta, mutta haluaisin, että niistä olisi turvallista puhua sinä tärkeinpänä, eli yhtenä pukeutumisen palasena.

Samaan aikaan kun kirjoitan ajatukset ruudulle, ymmärrän, miten suhteettomalta niiden paino kuulostaa. Jopa huvittavalta. Ei ainakaan sellaiselta, mitä pitäisi ajatella liikaa. Puhunhan alusvaatteista ystävien kanssa siinä missä urheiluvaatteista. Bikineistä kirjoittaminen on täysin luontevaa ja sukkahousuja olen käsitellyt useasti, miksei siis alusvaatteet olisi yhtä mutkaton teema? Ehkä muutaman tarpeettoman typerän kommentin takia vain pelkään piilomerkityksen taakkaa, vaikka oikeasti ajattelen, että alusvaatteista olisi tärkeää puhua, niiden varaan kuitenkin rakentuu koko muu asu.

Itselle alusasut ovat monella tapaa tärkeä osa pukeutumista. Ehkä jokin jälki siihen on jäänyt kotoa. Muistan äitini usein sanoneen, että jos johonkin pukeutumisessa haluaa panostaa, niin alusvaatteet ovat se tärkein osa. Silloin ajattelin asian enemmän visuaalisesta näkökulmasta, tänä päivänä ymmärrän, miten tärkeät hyvin istuvat alusvaatteet ovat kokonaisolon kannalta ja ajattelen äidin ehkä sittenkin tarkoittaneen laatua ja istuvuutta panostuksesta puhuessaan. Nykyään koen, että jokaisen kynnelle kykenevän rintaliivejä käyttävän olisi hyvä tsekkauttaa oma kokonsa ammattilaisella. Kengän kokoa on huomattavasti helpompi arvioida itse kuin rintaliivien, joissa myös koko saattaa elää hyvinkin pienten elämänmuutosten seurauksena. Kerran tarkastettu koko ei siis tarkoita, että sillä mennään elämän loppuun. Siihen on syynsä, että myymälän henkilökunta halua kurkata sovitetun mallin istuvuuden ja se on usein ihan omaksi parhaaksi.

Arvostan siis laadukkaita ja hyvin istuvia alustavaatteita, mutta en voi väittää, että kaikki omistamani olisivat käytännön syin hankittuja. Pidän alusvaatteiden estetiikasta, mutta haluan myös, etteivät alusvaatteet toimi pukeutumisen rajoitteena vaan sen tukijana. Siksi omistan erivärisiä ja -mallisia, erilaisiin ylä- ja alaosiin sopivia.

Ei ole turhamaista pitää kauniista alusvaatteista. Jos alusvaatetta on ostamassa, miksei samalla ostaisi myös sellaista, josta silmä pitää. Kaunis ja hyvin istuva eivät ole millään tapaa toisiaan poissulkevia ominaisuuksia. Ja koska alusvaatteet ovat käyttövaate, miksi seisottaa niitä mieleisimpiä laatikossa.

Tärkeintä on istuvuus

Kuljen harvoin ilman rintsikoita, sillä yksinkertaisesti en pidä hölskyvästä tunteesta, mutta toki jos asu sitä vaatii, sekin on ihan ok. Siksi siis hyvin istuvat alusvaatteet ovat kaiken A ja O. Sellaiset, jotka eivät tunnu, mutta saavat olon entistä ryhdikkäämmäksi. Ja toki, omistan myös alusvaatteita, joilla ei ole mitään aikomustakaan olla käytännöllisiä vaan puhtaasti tuoda jotain lisää arjen intiimeihin tilanteisiin. Se on omaa valintaani, enkä missään tapauksessa halua, että sitä pidettäisiin näyttävämpien alusvaatteiden oletuksena.

Alusvaatteet saavat olla juuri sitä, mitä kantaja niiltä toivoo. Kunhan ovat sopivan kokoiset, sillä on aivan liian helppoa ostaa vääränkokoisia rintaliivejä. Myönnän itsekin tehneeni sitä nuorempana asioidessani lähinnä tutuissa ketjuliikkeissä, tänä päivänä olen äärimmäisen tarkka koon suhteen ja olen ymmärtänyt, että useimpien ketjuliikkeiden alusvaateosastoiden valikoimaan ei edes kuulu omaa kokoa. Niinpä vaikka malli olisi kuinka ihana, mutta jos koko ei ole juuri eikä melkein oikea, kauppaan jäävät. Oikeastaan vasta alettuani käyttämään oikean kokoisia, ymmärsin kuinka väärän kokoisia joskus käytinkään.

Purin jokunen viikko sitten ullakolle seisomaan jäänyttä alusvaatelaatikkoa ja kiikutin reilut paritkymmenet rintaliivit kiertoon ihan vain siksi, ettei koko vastannut tämän päivän mittoja. Miksi suotta säilyttää huonosti istuvaa, enhän sitä suosittele muidenkaan vaatteiden kohdalla.

Mikäkö oli tämän epämääräisen sisällön pointti? Jäin miettimään Elsan kanssa käytyä keskustelua ja sitä, että voisin ja oikeastaan haluaisin kirjoittaa myös enemmän alusvaatteista, ne kun ovat itselle oleellinen osa. Vierailen useammin alusvaateliikkeessä kuin kenkäkaupassa ja jos reissatessa käyn vain yhdessä liikkeessä, on se aika varmasti alusvaatemyymälä. Miksen siis toisi sitäkin pukeutumisen puolta enemmän blogiin?

Kuvan alusvaatteet

Ylimmässä kuvassa on muutamia poimintoja tämän hetken lempparialusvaatteistani. Selkeästi näin syyskautena viehättää musta, puuteriroosa ja valkoinen. Merkeistä parhaalla edustuksella on kiistatta Change, heidän valikoimastaan kun löytyy loistava kokovalikoima ja muutenkin kauniita malleja. Lisäksi hinta-laatusuhteet ovat erinomaiset. Myös Marks&Spencer on yllättänyt positiivisesti alusvaatevalikoimallaan. Vasemman reunan Intimissimin mustapitsiyläosa on viime reissulta Roomasta, ja luulen, että tälläkin reissulla löydän kotiin tuomisia. Ulkomailla tsekkaan mielelläni myös Victorias Secretin, siis ne kunnolliset alusvaatemyymälät, ei niitä tilpehöörikeitaita, jota Suomestakin löytyy. & Other Stoeriesin kokovalikoima on itselle liian rajallinen, mutta sieltä löytyy ihania bodyja ja alustoppeja aina silloin tällöin.

Meinasin kirjoittaa, että tämä on ensimmäinen viikonloppu pitkään aikaan kun en ole tehnyt lainkaan töitä. Mutta olen väärässä, teinkin hieman, mutta oikeasti todella vähän. Oikeastaan olen tämän viikonlopun vain levännyt. Ei sillä, että se olisi ollut alkuperäinen tarkoitukseni, kroppa vain sanoi itsensä omalla tavallaan irti. Perjantaina nukahdimme miehen kanssa ajoissa, molemmilla viikko oli kerryttänyt univelkaa, ja lauantaina heräsimme vasta puolen päivän paikkeilla. Mitä ei siis näin aikuisena oikeastaan enää koskaan tapahdu. Eikä siinä suinkaan kaikki. Herättyämme sängystä nouseminen tuntui kumman vaikealle. Joskus kahdelta könysin keittämään aamukahvit ja valmistamaan aamiaisen, jonka jälkeen sänky kutsui takaisin.

Kun mies joskus neljän jälkeen lähti. Haahuilin hetken pystyasennossa, mutta kroppa huusi lisää lepoa ja nöyränä palasin sänkyyn. Vastoin odotuksiani menneen unitunneiltaan massiivisen yön jälkeen, nukahdin ajoissa ja nukuin perään toiset pitkät yöunet. Tänään olen ollut hieman enemmän elossa, mutta kieltämättä silti olen haukotellut pitkin päivää. Että sellainen viikonloppu. Onneksi tulevina kolmena viikonloppuna on runsaamminkin ohjelmaa, niin ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, että tämä yksi meni kirjaimellisesti nukkuessa.


Villapaita: & Other Stories / Bleiseri: Mango / Huivi A + More / Hame: H&M / Saappaat: Wonders
Kuvat: Anna-Maria K.