Kurkumalatte selvästi kuuluu talveen. Viime vuonna pakkasten koittaessa kauramaitopohjaisesta kurkumalatesta tuli ihan suosikkijuoma, joka sekä lämmitti ihanasti koleina talvi-iltoina, että toi muiston lämpimistä maitojuomista, joita sai kun uni ei meinannut tulla. Siinä on siis itselle jotain rauhoittavaa, vaikka oikeasti kurkumalatte voisi ihan hyvin olla kofeiinivapaa päiväjuoma.

Viime vuonna hehkuttamani Viridian Organic Curcumin Latte -jauhe siis löysi taas täyden kesähiljaisuuden jälkeen tiensä keittiööni ja iltarutiineihini. Tosin nyt olen juonut iltaisin säännöllisesti myös luontaisesti kofeiinittomia teejuomia, mutta kurkumalatte tuo niihin kivaa vaihtelua. Kaneli on edelleen suosikkimauste kurkuman oheen. Toki juoma toimii ilmankin, mutta oma lemppari on kanelin kera. Käytössä on sekä Urtekramin että Nomun kanelit, mutta jälkimmäinen on kauniimpaa esillä pidettävää.

Mutta tänään ei kurkumajoumaa vaan perjantai ja selätetyn työviikon kunniaksi ajatus lasillisesta viiniä tuntuu kivalle. Tosin tähänastisen viikon tunnuttua yhdeltä kelloa vastaan juoksemiselta näin hetken sohvalla ilman kiirettä istuessa pelkään, että kehossa painava väsymys saa vain pontta viinilasillisesta. Mutta aion silti yrittää.

Onneksi tämän viikonlopun voi ottaa iisisti. Niinpä aion ulkoilla, katsoa True Detectiven kolmoskautta, pyrkiä poikkeamaan museossa ja tehdä rästiblogijuttuja. Niin, ja tietenkin nauttia hyvästä seurasta. Mutta jottei kuulostaisi liian kepeältä, niin toiveissa on myös, että ehtisin ihan konkreettisesti vähän työstää eteenpäin pitkäntähtäimen tavoitteitani ja sellaisia isoja teemoja, jotka haluan saada pään sisältä pyörimästä ihan vaikka paperille tai puhuttua ulos. Eiköhän siinä ole ihan tarpeeksi yhdelle viikonlopulle!

Kaunista viikonloppua kaikille!

Kuvan suloinen tarjoilualusta on Cilla’sista (saatu blogin kautta) ja Tine K Home -astiat Nougatista. Molemmat sellaisia kauppoja, joissa poikkean kun etsin jotain pientä kaunista kotiin.

Saan toisinaan kummasteluja siitä, miten tarkenen toimistolla suht kevyissä vaatteissa. Voisin siis ihan hyvin kuvitella meneväni näin talvikautenakin toimistolle vaikkapa puolipitkissä hihoissa, otaksuen tietenkin että ulkona kulkiessa on asianmukaiset kerrokset. Sen sijaan ei tulisi mieleenkään olla kotona edes pitkähihaisessa trikoopuserossa.

Olenkin välillä naurahtanut, että kun muut menevät kotiin, he vähentävät vaatteita, itse lisään. Mies on todennut, että kotini on kuin brittiasunnot talvella. Eikä se liene kaukana totuudesta, viime viikolla nimittäin talon Fabook-ryhmässä olivat naapurit mitanneet 16 ja 17 asteen sisälämpötiloja. Olen kai siis tottunut koleuteen. Vanhassa asunnossa vetää, ulkoseinät ovat niin kylmät, että jos vahingossa paljas iho osuu peiton alta seinään hätkähtää. Kun tuulee, tietyissä kohdissa tuntea ikkunasta puskeva ilmavirran. Ja näin meren äärellä tuulee usein.

Niinpä kun pääsen kotiin, heitän päivän asun päälle vähintään kunnon villasukat ja paksun ison villapaidan. Joskus kerrostan sitäkin enemmän, riippuen olenko peiton alla vai en. Öisin tuplatäkki on must, ja suihkun jälkeen ei tee mieli lähteä kylpyhuoneesta.

Ehkä siksi toimiston kuitenkin normaali lämpötila ei tunnu kylmältä ja kun pääsen muiden koteihin, tuntuu lähes liian lämpimältä. Miehen asunnossa yrittäessäni nukahtaa tuskailen lämpöä ja kummastelen kun aamiaispöytään voi istua ihan vain vaikka t-paidassa.

Mutta ei tuo asunnon koleus oikeastaan itseä niin paljon haittaa kuin seinäkeskustelun perusteella monia muita. Koen, että viileydessä on puolensakin. Esimerkiksi tyypillisesti huonounisena nukun huomattavasti paremmin kun huonelämpötila on alhainen ja se jos mikä on kaltaiselleni unihaasteiselle iso juttu. Lisäksi ajattelen, että lämpötilat kuitenkin nousevat kun talvi lauhtuu, ja sehän on jo pian. Kai?

Klassinen Elvi-mekko

Aasinsillalla päästään kuvien kotimaisen Lille Clothingin Elvi-mekkoon, jota hihanmitan perusteella moni ei välttämättä ajattelisi talvimekoksi, mutta itse olen käyttänyt sitä selvästi eniten juuri näin talvikuukausina.

Mekon materiaali on paksua, osin villaa, ja alle mahtuu hyvin toppi tai aluspaita. Mekosta onkin ihan huomaamatta kehkeytynyt jonkinlainen luottovaate sellaisiin päiviin tai tilanteisiin, kun en vain keksi tai jaksa miettiä vaatetta. Tai kun pitää olla vähän skarpimmin puettu. Tyypillisenä työpäivänäni kun voi olla juuri niin rennosti vaatetettu kuin huvittaa ja hyvä niin.

Mekon olen omistanut jo muutaman vuoden, mutta tuntuu, että tykkäysaste siihen kasvaa vuosi vuodelta. Mekko on saavuttanut ilmeisesti klassikoaseman muutenkin, olen nimittäin huomanut, että sama Elvi-malli säilyy Lillen valikoimassa, mutta sävy vaihtelee kausittain. Nyt myynnissä on yönsinistä ja keltakuvioista.

Kuvissa näkyy myös arjen luottolaukkuni, Liebeskindin musta nahkashopperi. Osin sen alun perin lähinnä vaihtoehdoksi kangaskasseille, mutta oikeastaan se tuntuu korvanneen vähän kaiken ja harvassa ovat ne toimistopäivät kun tämä laukku ei ole mukanani. Työpäivinä sinne mahtuu läppäri, miehen luokse suunnatessa viipymiseen tarvittava. Pehmeä materiaali tekee siitä kevyen ja muutoinkin mukavan tilaihmeen.

Yksinkertaisuus siis tekee siitä monikäyttöisen ja helpon, mutta myönnän kaipaavani vähän vaihtelua. Koska kuitenkin kuljetan aina toimistolla ollessa läppäriä mukanani edestakaisin, on tilavuus ja olalla kannettavuus tärkeää, eli käytännöllisyys ajaa monen ihanan laukun ohi. Mutta ehkäpä vastaava jossain muussa värissä, vaikka tummanruskeana?

Mekko: Lille Clothing, saatu blogin kautta / Nilkkurit: Unisa / Laukku: Liebeskind

Huomasin, ettei blogiin ole pitkään aikaan eksynyt meikkikuvia. Joko se johtuu siitä, ettei meikissäni usein ole mitään erityistä kuvattavaa tai sitten siitä, ettei luonnonvaloa värien hyvään toistumiseen oikein ole ollut viime aikoina saatavilla. Oli miten oli, vaihteeksi päivän asujen sijaan päivän meikki!

Monina sunnuntaina en oikein jaksa meikata, mutta koska tänään olin liikkeellä, tein arkimeikkiä mukailevan meikin. Mukailu tarkoittaa sitä, että saatan korvata jonkun kalliimman tai muuten vain vähiin käyvän meikkisuosikin viikonloppuna jollain vaihtoehtoisella, koska meikin ei tarvitse kestää koko päivää tai en raaski käyttää lempparia kevyisiin meikkitarpeisiin.

Lisäksi viikonloput ovat hyvä mahdollisuus testata uutta, josta ei ole ihan varma vielä tykkääkö tai riittääkö pito. Kuten tiedätte, en mainittavasti kokeile meikin tyylin suhteen, mutta korvaavia tuotteita kyllä tapaan testailla.

Meikki näyttää hyvin samalta kuin arkenakin huulipunaa lukuun ottamatta, mutta ei toteutunut kokonaan samoilla tuotteilla.

Kulmakarvat: Kulmakarvoissa on luottotuotteeni, Lumenen kulmakynä (sävy grey brown) ja kirkas kulmageeli – samat, jotka ovat arkenakin käytössä. Kyseinen kulmakynä on niitä tuotteita, jota saatan kevyesti käyttää, vaikka muuten en meikkaisikaan. Pidän nimittäin siitä, että kulmissa on huoliteltua fiilistä.

Silmät: Arkena käytän vähän vaaleampaa luomivärin sävyä, mutta kun tavoittelen luonnollisempaa lookia, hyödynnän Boho Greenin nudeluomiväriä sävyltään Liege 202*. Aina kun meikkaan silmäluomet, käytän myös pohjustuotetta, sillä luomeni rasvoittuvat niin nopeasti. Luottuote jo vuosia on ollut Urban Decayn Eyeshadow Primer, tosin sävyssä Original. Ostin taannoin kokeeksi sävyn Eden, joka on vähän vaaleampi, eikä sulaudu ihoon samoin kuin originaali, niinpä kulutan tätä pikkuhiljaa pois lähinnä viikonloppuisin ja satunnaisesti arkimeikissä.

Meikkipohja: Viime aikoina pakkasten koetellessa ihoa olen taas suosinut voidemaisia meikkipohjia, mutta sattumalta muutama päivä sitten löysin kaapin perältä puoliksi käytetyn Ontic Mineral’sin mineraalimeikkipohjan*. Sävy Latte for Two on ehkä aavistuksen liian vaalea itselle, mutta näin keskitalvella ja etenkin yhdistettynä Boho Greenin aurinkopuuteriin*, meikkipohjan sävystä tulikin itse asiassa juuri tähän kauteen sopiva. Täytyy siis ottaa käyttöön kun talvea vielä on jäljellä.

Arkena luottopohjatuotteeni on YSL:n valokynä, mutta viikonloppukikka silloin kun haluan säästellä kyseistä tuotetta, on käyttää silmien alla hitusen omaa ihoa vaaleampaa hyväpigmenttistä meikkivoidetta, joka saa aikaan samankaltaisen illuusion kirkkaammasta silmänympärysalueesta. Itsellä erinomainen tähän tarkoitukseen on Essencen #insta perfect Matt Effect -meikkivoide*. Luulin sitä itse asiassa pigmenttirikkautensa takia peiteaineeksi, mutta siinä tarkoituksessa sitä hetken käytettyäni, huomasin lukea, että sehän onkin meikkivoide.

Etenkin ylemmästä kuvasta muuten näkee hieman sitä, kuinka kasvojen ihoni suuri-ihohuokoinen ja myös melko paksu. Suuret ihohuokoset jatkuvat läpi t-alueen ja nenänpieliin, ja vaikka meikki peittääkin alueiden ihonsävyn epätasaisuutta, se ei tasoita pintaa. Juhliin ja illanviettoihin saatan laittaa paksumpaa pohjustustuotetta, joka täyttää ihohuokosia ja siten tasoittaa ihoa. Arkena en jaksa monia kerroksia ja lisäksi haluan pitää kiinni hengittävyydestä, joten en mieluusti laita paksua meikkipohjakerrosta. Ihohuokoiset tuntuvat tulleen näin vanhemmiten enemmän esiin, mikä toki vähän häiritsee – etenkin kun iho alkaa kiiltää, se ikään kuin korostuu. Kosmetologi taannoin selitti, että iän myötä ihon hieman löystyessä myös huokoset venyvät ja siten saattavat alkaa näyttää suuremmilta. Hyvä syy yrittää pitää huolta ihosta.

Posket: Olen ihastunut monen muun Boho Greenin meikin ohella myös sarjan poskipuniin. Tämä sävy Lie de Vin 06* on ihana, todella hyvä pigmentti ja muutenkin kaunis viileä sävy. Tämä onkin käytössä ehkä puolessa viikon meikkipäivistä, muulloin käytän hieman pehmeämpää ja häivähtävämpää sävyä. Tätä on siis helppo yliannostella, joten levityksessä kannattaa olla varovainen.

Huulet: Arkena olen jumittunut nudehuulipuniin, mutta jos jolloinkin, niin viikonloppuisin on kiva vaihdella. Tämä Boho Greenin fuksianvärinen huulipuna sävy 106* osui aamulla käteen siivotessa ja päätin, että siitä saa luvan tulla päivän huulipuna. Kyseinen sävy on mukavan matta, eli pysyy hyvin ja vileä sävy sopii talvi-iholle. Ehkäpä joskus uskaltaudun kokeilemaan työpäivänäkin!

*saatu blogin kautta