Kaupunkiasut, Toimistopukeutuminen

Raitapusero ja musta hame

Viikko on alkanut vauhdikkaasti ja tuntunut, kuin olisi jo pidemmällä kuin onkaan. Ehkä se on johtunut täysistä päivistä. Töitä on ollut paljon. Töiden jälkeen olen kiiruhtanut cyclingiin, jumppaan tai lihaskuntotreeniin. Sen jälkeen vielä ystävää tai poikaystävää tapaamaan. Siinä lomassa naputellut muutamia sähköposteja ja yrittänyt hoitaa arkisia rästijuttuja. Kun koneen äärelle myöhemmin illalla on istahtanut, on tuntunut vaikealta keskittyä ja mieli on jäänyt poukkoilemaan asiasta toiseen.

Niinpä olen varma, että tulevana viikonloppuna aion olla tekemättä mitään erikoista ja ihan vain olla. Mutta siihen on vielä pari päivää täynnä ohjelmaa. Kuten huomenna Tapiolan Herkun uudistumisen juhlinta, eli työtä, myöhemmin pr-päivällistä blogin myötä ja sitten vielä iltatee ystävän kanssa. Huh. Toisaalta myös mielenkiintoisia asioita ja toistan itseäni kun sanon, että kaiken hopun keskellä liikunta on tehnyt ihan mielettömän hyvää.

Ennen kuin sukellan Netflixin maailmaan, pari sanaa asusta. Pusero on niitä Oasikselta tilattuja, raidallinen röyhelöpaita. Huomasin nämä hankittuani sen, että en oikeastaan ole vähään aikaan pahemmin käyttänyt tällaisia skarpimpia puseroita. Suosin yläosissa neuleita ja trikoopaitoja, mutta puserot ja erityisesti kauluspaidat ovat jääneet vähemmälle. Ehkä olen kaivannut joustavuuden tuomaa mukavuutta vaatteissa.

Hame sen sijaan on niitä eniten käyttämiäni malleja ja vyönkin kaivoin hetken tauon jälkeen takaisin osaksi asua, tosin leveämmän kuin tyypillisesti käytän.

Kenkiä kehaisi heti ensimmäisenä käyttöpäivänä kanssamatkustaja ratikassa todeten, että onpa harvinaista nähdä nilkkurit, jotka näyttävät upeilta, mutta samalla myös erittäin mukavilta jaloissa. Ja se mukavuus pitää täysin paikkansa, nämä ovat supermiellyttävät jalassa, ja toki ulkonäkökin viehättää omaa silmää.

Pusero: Oasis / Hame: Zara / Vyö: Anne Klein / Laukku: Coccinelle / Nilkkurit: Aldo
Kuvat: Nina, Tunnetila

Pssst. koodilla SW20 20 prossan ale Oasis-verkkokaupan normaalihintaisista tuotteista! Voimassa 10.3.2019 asti.

  • Jaa
Mietteitä

Paluu lapsuuden maisemiin

Kävin tänään vanhoilla kotikulmilla, jossa olen viettänyt lähes puolet elämästäni, mutten kuitenkaan käynyt enää aikoihin. Siihen ei vain ole ollut syytä. Oli mukava käydä, näyttää läheiselle kulmia, joissa itse on kasvanut, kulkenut ja leikkinyt, mutta samalla huomasin, miten ontolta paikka itselle tuntui. Tunnen säännöllisesti kaipuuta takaisin Ranskaan ja sinne mennessä tavoitan aina syvän lämmöntunteen, sellaisen kodinomaisen. Mutta Itä-Hakkilaan en kaipaa koskaan, eikä sisälläni liikahtanut nyt noita lapsena puhkikulutettuja ja silmät kiinnikin tuttuja katuja kävellessä.

Oikeastaan koen, etten koskaan kotiutunut sinne, vaikka lopulta niin kauan alueella asuinkin. En löytänyt paikkaani sosiaalisista ympyröistä ja vietin paljon aikaa yksin. Kotona oli vuodesta toiseen painostava ilmapiiri ja omanlaisensa haasteet, joka sai elämään jatkuvassa huolessa. Itselle oli koko ajan selvää, että kun aika on kypsä, muutan muualle. Halusin kauas, mieluusti ulkomaille, mutta lopulta muutin Helsingin Vallilaan, sitten vuosien saatossa eri puolelle kaupunkia viivähtäen hetken välissä Malesiassa.

Sen taitekohdan jälkeen tuntui, että vasta aloin elämään. Kun pakkasin muuttolaatikot pois Itä-Hakkilasta ja aloitin uudessa, en niin kovin kaukana fyysisesti, mutta henkisesti valovuosien päässä, tuntui, että päästin jotain pois hartioilta. Siitä alkoi matka itseen. Ymmärrys, että mennyttä ei voi muuttaa enkä jaksa enää elää vanhassa, vaan haluan nähdä ja kokea. Kuunnella itseäni, en muiden tarpeita. Keskittyä asioihin, joille voin tehdä jotain. Siitä pidän edelleen kiinni.

Kai jossain syvällä olen sama ihminen kuin tuolloin, tietenkin. Tunnistan edelleen paljon samoja piirteitä itsestäni, tietyn oman tien kulkemisen, herkkyyden ympäröivälle ja erakkoluonteisuuden, mutta samalla tuntuu kuin olisin toinen. On aika ennen ja aika jälkeen, enkä kaipaa aikaa ennen aikuisuutta. En nostalgisoi sitä ja hymähdän mielessäni jonkun maalatessa kuvaa lapsuuden viattomasta onnellisuudesta ja kauniista kesistä. Taisin olla jossain muualla kun niitä kokemuksia jaettiin. Sen sijaan olen saanut kokea niitä paljon sen jälkeen, en ehkä viattomuutta, mutta on vaikea kaivata sellaista, mistä ei oikein tiedä.

Omalla tavallaan Itä-Hakkila oli hyvä paikka kasvaa. Rauhallinen uinuva omakotialue, jossa tuolloin oli tuolloin vielä kaikki palvelut ja luonto ihan vieressä. Kuinka paljon lapsuudesta olenkaan viettänyt ulkona ja metsissä! Mutta silti en vain kuulunut kuvioon, löytänyt paikkaani ja ihmisiäni. Minulle siellä ei ole koskaan ollut sellaista kodinomaista lämpöä ja turvallisuudentunnetta, eikä perheen ulkopuolista pysyviä ihmissuhteita ole jäänyt niiltä vuosilta (tai yksi, mutta hänkään ei varsinaisesti asunut tuolla). Onneksi sen jälkeen paljon on muuttunut ja elämään on löytänyt uusia ihmisiä aikuisista kuvioista, ei paljon, mutta tärkeitä – juuri minulle sopivia.

Silti oli kiva käydä. Tuntui todella tärkeälle jakaa ne kulmat ja muistot toisen kanssa. Kierrättää reitit, joina joskus on pienin jaloin kävellyt, pyöräillyt ja rullaluistellut. Ja huomata, kuinka lyhyt Kuusijärven ympäryslenkki onkaan, vaikka lapsuuden muistikuvien perusteella sen olisi pitänyt olla vähintään tuplasti pidempi! Tai kuinka lyhyt lapsuuden pulkkamäki oikeasti on tai miten harva kauppaan kulkevaa reittiä vierustava kuusikko onkaan.

Lapsena kai sosiaalisten kuvioidenkin paine on tuntunut suuremmalta kuin mitä se aikuiselle olisi, sillä nuo korttelit ovat olleet koko elämä ja sen muurit. Nyt tietää, miten paljon on niiden neliökilometrien ulkopuolella, ja että jossain on paikka, joka tuntuu kodilta.

Ensimmäinen kuva on kadulta Itä-Hakkilasta, jossa asuin noin 13 vuotta. Muut kuvat taas ovat viehättävällä Hakunilan kartanoalueella sijaitsevasta Ruuna Cafe&Storesta. Tänään myös muistelin edesmennyttä koiraamme, joka edelleenkin elää ajatuksissa. Hassuna sattumana juuri toisen vanhan kotimme kulmilla tuli tismalleen samanrotuinen hauva vastaan.

  • Jaa
Kaupunkiasut, Toimistopukeutuminen

Oasis – klassiset paidat & kevätuutta + alekoodi!

Ihana raukea lauantaipäivä käynnissä. Toivottavasti teilläkin!

Pitää kyllä siivota ja vähän töitäkin on tehtävä, mutta parasta on kun sen kaiken voi tehdä omalla painollaan ja pienissä paloissa. Haittaa ei ole siitäkään, että ulkona on kivan leuto ja ennen kaikkea valoisa sää. Näinä päivinä aina kun aurinko on ilmaantunut kuvioihin, on hetkessä mielen vallannut kevätolo. Havahduin tänään postipakettia avatessani, että tulinpa sitten kevätinnossani tilanneeksi pari korikassia. Ja niiden käyttöön nyt vielä on aikaa, ei vain viikkoja vaan kuukausia. Mutta silti tuntuu kuin kesäkausi olisi lähempänä kuin onkaan.

Kevätuutta tilasin vähän aikaa sitten myös Oasiksen verkkokaupasta, tosin nämä kevätuutuudet voi ottaa saman tien käyttöön eikä tarvitse odottaa lämpimämpiä kelejä. Ylipäätään olen kaivannut kauniita ja ajattomia puseroita vaatekaappiini, joten jo  kun vuodentaitteessa näin sneak peekin tulevaan, tiesin, että tulen ostamaan luonnonvalkoisen Dobby -paitapuseron. Raidallinen röyhelöpaita sen sijaan oli heräteostos tilausta tehdessä, mutta pääsi näistä ensimmäisenä käyttöön.

Kuten olette ehkä huomanneet, rakastan Oasiksen mekkoja, joita omistan useita. Muutaman olen saanut blogin kautta, loput olet ostanut. Tulinpa Azerbaidžanissakin shoppaileeksi Oasiksen myymälässä. Tänä talvena kovassa käytössä on ollut burgundinpunainen Millie Wrap Dress ja Rainbow -sydänmekon ostin loppukesästä. Kesällä oli kovassa käytössä niin Georgian kuin Tallinnan reissuilla Frill Rose Midi Dress.

Oasistahan luotsaa Business Womanin Pia, ja kuten olen jo jossain aiemmin todennut, on ollut supermielenkiintoista seurata matkaa jo paljon ennen kuin verkkokauppa aukesi.

Alekoodi Oasis-verkkokaupaan

Onkin kiva voida tarjota alekoodi käyttöönne Oasiksen verkkokauppaan.

Koodilla SW20 saatte 20 prosenttia alennusta normaalihintaisista tuotteista, joten nyt kannattaa suunnata ostoksille ja seurata saapuvia kevätuutuuksia.

Koodi on voimassa 10.3.2019 asti.

Oasiksen koot ovat mielestäni melko reiluja, mekoissa ja hameissa suosin kokoa 32-34, mutta puseroissa pituuteni takia hihan- ja selänmitta vaatii vähän isompaa kokoa. Toisin sanoen, jos arvot kokojen välillä, todennäköisesti pienempi on se parempi.

  • Jaa
Uudemmat postaukset
Aiemmat postaukset