Hiekattomia katuja ja ostoskoriin kilahtaneita kesämekkoja. Lähirannan liikkeelle lähteneitä jää lauttoja ja päivä päivältä enemmän sulaa vettä. Maan näyttäytymistä jopa niiden pahimpien lumikinosten alta ja aamuisi heräämistä luonnonvaloon. Mitä ihania kevään merkkejä!

Valoisuus on tosin tuonut mukanaan entistä lyhyemmät yöunet. Pitikin mennä hajottamaan pimennysverho taannoin! Ja ikkunan likakerrokset paljastuvat kevätauringon edessä.

Olen kuumeisesti yrittänyt pohtia, kuinka saisin pestyä ikkunani. Ei ikkunan pesussa itsessään ole ongelmaa, mutta ison haasteen muodostaa kotini korkeat ikkunat ja korkealla sijaitseva asunto. Hyytävä korkeanpaikan kammo iskee ajatellessa, että pitäisi kavuta ikkunalaudalle lähes kattoon asti ulottuvan ikkunan äärelle. Se tuntuu pahalta silloinkin, kun ikkuna on kiinni, puhumattakaan aukinaisen äärellä. Ylettääkseen pesemään korkeimmallakin sijaitsevat ruudut olisi siis seistävä ikkunaulaudalla avoimen ikkunan äärellä. Hyrrrr.

Olen siis viivytellyt ikkunan pesua ja miettinyt, pitäisikö se jopa ulkoistaa. Tuntuu tosin tyhmältä tilata pesu vain yhdelle ikkunalle, joten täytyy katsoa miten onnistuisin hoitamaan sen ilman, että menen korkeanpaikan shokkiin ja vahingossa horjahdan korkeuksista.

Kiireisten työviikkojen jälkeen olen yrittänyt ottaa viikonloput vapaana velvollisuuksista, vaikka takaraivossa kolkutteleekin muutama isomman mittakaavan työ, johon pitäisi tarttua. Onneksi on sellaisia päiviä kuin tänään, kun voi viipyillä pitkään sängyssä ja nousta valmistamaan aamupalaa vasta kellon lähennellessä yhtätoista.

Arkena ruoanlaittoni on melko minimalistista, mutta viikonloppuisin rakastan runsaita aamiaisia. Toki niitä harvoin tulee vain itselle laitettua, mutta nyt kun voi samalla kattaa pöydän kahdelle, käytän mielelläni tilaisuuden hyväksi ja valmistan aamiaisen brunssihenkisesti pidemmän kaavan mukaan. Sillä pärjääkin pitkälle päivään, tai rippeitä syömällä jopa koko päivän.

Itselle aamupalan kulmakivi kahvin ohella on tuore ja laadukas leipä, tai oikeastaan sämpylä tai mieluiten bagel. En juurikaan osta ns. tavallista leipää, sillä näin pienessä taloudessa se harvoin kuluu loppuun ja pakastaminen ei vain ole käytännössä toiminut viikonloppuaamujen tarpeeseen. Yritän kotona minimoida ruokahävikin, niinpä järkevintä on ostaa sämpylöitä juuri se määrä kuin tarvitsee silloin kuin tarvitsee.

On vain yksi ongelma: täydellisiä sämpylöitä on käsittämättömän vaikea löytää ja hyviä bageleita vielä vaikeampi.

Tiedän, tämä menee heittämällä kategoriaan first world problems.

Viime syksynä kävin useana viikonloppuna hakemassa jyväisät ja täyteläiset bagelit Kruununhaan Anton&Antonista. Sitten yhtäkkiä niitä lakkasi olemasta, kävin useana viikonloppuna turhaan, mikä tietenkin harmitti. Kyselin perään ja soittelinkin, mutta lopulta en enää jaksanut säätää. Kuulemma niitä voisi varata, mutta en aina tiennyt milloin tarvitsen, joten tuntui hölmöltä varailla kahta bagelia, etenkin kun myymälässä ei aina tiedetty kumpaa on tulossa ja milloin tarkalleen. Ja koska en niin innostunut niistä toisista, unikonsiemenisistä, annoin lopulta olla. Ylipäätään haluan aamuleipään ytyä, eli jyväisyyttä.

Tylsä vehnäsämpylä tai -bagel ei ole makuuni, mutta harmillisesti juuri niitä tuntuu olevan tarjolla niin lähileipomoissa kuin -kaupoissa. Olen siis luovuttanut Gateun suhteen sämpylän metsästyksessä, eikä liioin Hakaniemen Kanniston Leipomo tai Kauppahalli ole kyennyt tarjoamaan toivomani kaltaisia aamusämpylöitä (vaikka makea tarjonta ja muut leivät ovatkin niissä hyviä). Herkussa on välillä mainioita, mutta se on turhan kaukana itselle sellaiseen viikonloppuaamun iisiin sämpylänhakukävelyyn. Tosin sieltä saa kyllä kivoja vakuumipakattuja bageleita, joskaan eivät ole ihan niin hyviä kuin mitä Anton&Antonilla vanhoina hyvinä aikoina oli tarjota.

En tiedä olenko minkään muun ruoan kohdalla niin hifistelijä kuin leivän. Ehkä kahvin, mutta hyvää kahvia onkin helpompi löytää kotikulmilta kuin niitä tuoreita ja jyväisiä sämpylöitä tai bageleita.

Alkuvuodenna olen alkanut vähitellen luottamaan Lidliin. Se on kävelymatkan päässä kotoa ja paistopisteellä on ollut aina useampia sämpylävaihtoehtoa (joskin vaihtelua on olemattomasti), joista saan koottua muutaman erilaisen sämpylän korin. Se on toiminut hyvin ja ollut riittävän varma valinta. Samalla saa muitakin aamiaistarpeita ostettua. Silti koko ajan toivon, että jokin lähikaupoistani tai -leipomoista ottaisi valikoimaan kunnon bageleita.

Lidlin sämpylöihin luotin tänäkin aamuna, mutta useiden viikkojen jälkeen kieltämättä kaipaisi jo vaihtelua. Kokeilenhan uusia juttuja muutenkin aamiaispöytään, esimerkiksi viime viikonloppuna mielettömän herkullisia karamellisoituja nektariineja turkkilaisen jogurtin kera – suosittelen lämpimästi testaamaan! Toki sämpylöitä on tullut myös tehtyä, mutta ihan niin keititöihminen en kuitenkaan ole. Syöminen on mukavampaa kuin tekeminen, joten tässä tapauksessa suosin valmista.