Kävin tänään ennakkoäänestämässä. Itselle äänestäminen on lähes itsestäänselvyys. Jos en tee omaa osaani hyvän ja kestävän tulevaisuuden eteen, olisin kuin vähän kuin salamatkustaja.

Äänestämättömyysperusteena huvittaa tokaisu, ettei äänellä kuitenkaan ole väliä. Totta kai sillä on. Eduskuntamme koostuu äänestyksen perusteella mukaan valituista ja jokainen ääni sataa jonkun laariin – tavallaan myös äänen käyttämättömyys. Jos et ole antamassa omaasi, muut ikään kuin tekevät työtä ja valintoja puolestasi. Uskon, että jokaisella teolla on väliä. Sama pätee muihinkin arjen ja elämän asioihin. Siksi esimerkiksi tänään irrottelin ison jogurttipurkin eri osia lajitellen niitä erilleen. Pieniä paloja jätettä, mutta itselle on vaikea ajatus, etten antaisi arvoja pienille teoille – sillä aika harva yhden ihmisen yksittäin teko lopulta on merkityksellinen, joten sillä perusteella ei paljon mitään kannattaisi tehdä.

On turha odottaa ison mittakaavan muutoksia jos ei lähde ruohonjuuritasolta. Samahan pätee myös ihmissuhteisiin, ne pienet teot lopulta rakentavat kokonaiskuvan ja määrittävät sen, millaisilla rakenteilla tuleva lepää.

On kuitenkin myönnettävä, että tällä kertaa koin vaikeammaksi kuin koskaan ennen päättää, kenelle ääneni antaisin. Puolue oli helpoin, ja toisaalta se tärkein, sillä äänet kuitenkin ensisijaisesti menevät puolueelle. Uhrasin silti jo aiemmin hetken myös puolueen tarkastelulle, sillä en halua olla tapojeni orja. Päädyin kuitenkin nopeasti siihen, että valitsemani puolue ajaa sellaisia isoja teemoja, joilla ei ole vain Suomen vaan koko tulevaisuuden suunnan kannalta merkitystä.

Olen aina vaalien alla kiusaantunut vaaliviesteistä, joissa viitataan yksittäisen ihmisen asioihin. Sinun asialla. Eläkeläisten asialla. Perheiden asialla. Tai kuka mitäkin.

Siinä on ongelma. Kaikki ovat tärkeitä, mutten halua yhden asian ihmisiä eduskuntaan. Enkä etenkään halua minun asioiden ihmistä. Haluan ihmisiä, jotka osaavat tarkastella kokonaiskuvaa. Jotka ovat riittävän älykkäitä tutkimaan asioita selvittämään faktoja ja vertailemaan tietoa. Tekemään isoja päätöksiä kokonaiskuvaa ajatellen sekä saatavilla olevaa tietoa monipuolisesti hyödyntäen. Sillä vaikka juuri sinun äänelläsi on väliä, juuri sinun asioihisi ei päätösten tulisi nojata. Olen erinomaisen valmis tinkimään omasta hyvinvoinnistani kokonaiskuvan vuoksi, ja siksi haluaisin nähdä eduskunnassa ammattilaisia, jotka kykenevät paneutumaan kokonaisuuteen ja tekemään niiden pohjalta valintoja. En halua ehdokasta, joka on jumittunut pariin ajatukseen tai yhteen aatteeseen, sillä siinä saattaa mennä huomaamatta ohi monta isoa lopulta kriittisempääkin asiaa. On viisautta osata katsoa myös vastapuolen arvoja ja riittävän tiedon äärellä kyetä myös muuttamaan mielipiteitään.

Ehkä juuri siksi ehdokkaan valitseminen oli nyt vaikeampaa kuin ennen, vaalisivut ja ilmoitukset kun nojaavat kärjistettyihin, helppotajuisiin ja tällä hetkellä seksikkäisiin teemoihin. Kävin läpi useita vaalisivuja, joissa listattiin lupauksia, mutta en saanut tietoa, millainen ongelmaratkaisija on kyseessä. Millaiset tavat ohjaavat päätöksentekoa ja kuinka kiinnostunut kyseinen ihminen on tutkimaan asioita laajalta näkökulmalta ja kuinka tieto-orientoitunut ehdokas on.

Turhauduin hetkeksi. Mietin, pääsisipä kaikkia potentiaalisia tapaamaan kerralla. Koska se ei ollut nyt mahdollista, päätin hieman kärjistää ja huomioida myös koulutusta sekä aiempaa kokemusta. Koulutus tai kouluttamattomuus ei suoraan kerro ihmisen osaamisesta, arvoista tai ammattitaidosta, mutta kun välineitä tehdä valintoja on vähän, koulutus- ja työhistoria antavat viitettä kiinnostuksiin ja ennen kaikkea yhteiskunnallisten asioiden ymmärtämiseen.

Harmillista sinällään on se, että arkielämässä olen yhä uudelleen todennut, ettei koulutus ole suora merkki monialaisesta älykkyydestä tai ennen kaikkea viisaudesta, mutta näin useita ehdokasvaihtoehtoja läpikäydessä on kuin etsisi haastateltavaa uuteen työhön, on yritettävä löytää viitteitä riveiltä. Sillä jos jotain, en halua valita ehdokasta fiiliksen pohjalta. En halua yleisesti hyvää tyyppiä tai sellaista, jonka kaveri voisin olla. Tässä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa. En ole valitsemassa realityohjelman osallistujia, vaan ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä ympäröivään vaikuttavista asioista ja sellaisista teemoista, jotka vaativat paljon perehtymistä ja nyanssien ymmärtämistä.

Kyseenalaistin aiemmin äänestämäni ehdokkaan. Jos puhun tasa-arvosta, kehityksestä ja muutoksesta, on silloin tehtävä niin myös omissa valinnoissa. Silmäilin eduskunnan kokoonpanoa ja ryhmiä, jotka ovat aliedustettuina. Tilastollisesti eduskunnassa on vähemmistönä alle 40-vuotiaat ja jo riittävästi keski-iän ylittäneitä miehiä, joten toivoin löytäväni ehdokkaaksi nuorempaa verta ja mieluusti naisen. Toki ymmärsin, etten valitse ehdokasta iän tai sukupuolen perusteella, esimerkiksi naiseus ei ole riittävä kriteeri äänelleni, mutta olin valmis tekemään enemmän työtä löytääkseni ns. uuden ehdokkaan itselleni, joka toisi ensisijaisesti tärkeiden asioiden ohella myös diversiteettiä kokonaisuuteen.

Niinpä useana päivinä kävin läpi sivuja, Twitter-tilejä ja katsoin vaalivideoita, kunnes lopulta tein päätöksen. En ollut varma, loksahdusta ei tapahtunut. Tietenkään, kuinka voisin virtuaalimaailman pohjalta olla, mutta olin riittävän tyytyväinen tietääkseni minkä numeron vaalilappuun kirjoittaa. Tai ainakin pystyin perustelemaan valintani, ja se on itselle tärkeintä. Kaikkea ei voi tietää ennakolta, mutta ainakin tiedän, miksi päädyin keneen päädyin.

Mitä tällä postauksella halusin sanoa?

1. Äänelläsi on väliä, eli äänestä.
2. Valitse puolue.
3. Kyseenalaista oletusarvoinen ehdokkaasi, jos sellaista on. Vertaile ja etsi tietoa. Se ei ole pitkä prosessi, mutta merkityksellinen.
4. Älä ajattele vain itseäsi ja omaa piiriäsi. Maailma on paljon enemmän kuin juuri sinun hyvinvointisi, mutta hyvin valittuna se pitkällä tähtäimellä ja välillisesti vaikuttaa positiivisesti myös sinun elämääsi. Sellaisillakin tavoilla, joita et ole osannut vielä välttämättä edes ajatella.

Kuvat: Ilona, Torpan tyttö