Otsikkoon kirjoitin vuosiluvuksi 2017 ja sitten ajatus katkesi. Ehkä se johtui siitä, että tänään oli tarkoitus olla lomapäivä, mutta päivätöiden päättyessä ensi viikolla olikin vielä sen verran tehtävää, että olen istunut osan päivästä työkoneen äärellä. Ajastus alkoi kulkea vasta kun tein kevyen iltalenkin ja sain uutta virtaa itseeni. Sen jälkeen vasta vuosilukuvirheenkin huomasin. Hyvä muistutus itselle, että kun työ siirtyy entistä enemmän kotona tehtäväksi, täytyy muistaa ottaa happihyppelyitä ja muutenkin kotoa poistumisia välissä niin mieli pysyy virkeänä.

Mutta ei mennä asioiden edelle vaan palataan vähän taaksepäin, nimittäin viime kuussa loppuneisiin tuotteisiin, joita huomattavasti vähemmän kuin edeltävässä kuussa. Kesä on yleensä aikaa, jolloin kosmetiikkaa ja meikkiä käyttää vähemmän, joten ehkäpä se näkyi jo kesäkuussa.

1 Niki Newd Skin Velvet* ja Skin Cream* ovat kotimaista tuorekosmetiikkaa, josta kirjoittelinkin enemmän ihan vähän aikaa sitten. Skin Cream nousi suosikikseni kaikista testaamistani Niki Newdin tuotteista. Se on koostumukseltaan miellyttävä ja hyvin imeytyvä, sopii erinomaisesti meikin alle. Ainoa miinus siinä saattaa olla jääkaapissa säilytettävyys. Myös Skin Velvet -seerumi oli mainio yökäytössä. Kosteuttava kevyesti öljymäinen tuote, jossa mieto ruohoinen tuoksu.

2. LUSH 1000 Millihelens Jellykasvonaamio* viehätti lapsenmielistä sieluani. Hyytelömäinen vihreä taikapähkinää sisältävä naamio, joka käsissä pyörivin liikkein hieroessa muutti koostumustaan pehmeäksi massaksi. Ehdottomasti hauska käyttää, mutta ei mitenkään erityisen tehokas. Naamio on siis puhdistava, mutta ei voimakas, eli sopi hyvin pintakuivuuteenkin taittuvalle iholle ilman kuivattavaa tunnetta. Tuote on valmistettu Suomessa ja pakattu kierrätysmuovista valmistettuun rasiaan, joten isot plussat siitä. Säilyvyys parisen kuukautta, joten kannattaa napata heti käyttöön!

3. BioEffect Volcanic Exfoliator* oli pienoinen pettymys. Odotin paljon jo ihan sen takia, että BioEffectin kasvoseerumi on yksi parhaista käyttämistäni kosmetiikkatuotteista ikinä ja myös siksi, että kirkas geelimäinen pieniä laavahippuja sisältävä aine näytti varsin kauniille kädelle pursottaessa. Käytössä kuitenkin tuote osoittautui pettymykseksi. Kuorivat laavahiput tuntuivat olevan harvassa, kovia ja melko teräviä. Kun ymmärsin käyttää tuotetta kerralla selvästi enemmän, tuntu iholla parani ja voide vaahtoutui kevyesti. Toisaalta tuntui vähän hassulle, että hintavampaa ainetta pitäisi joutua käyttämään selvästi kilpailevia kuorinta-aineita enemmän. Omalla kohdalla ei siis valitettavasti jatkoon.

4. NIVEA Refining Clear-up Strips on kuulunut luottotuotteisiin jo vuosia. Kehuin tätä miehellekin, mikä sai aikaan sen, että olen saanut ihan lyhyen ajan sisään jo pariin otteeseen utelua, että joskohan olisin ostanut näitä lisää, että hänkin voisi kokeilla. Pitäisi siis muistaa käydä ostamassa täydennystä. Kun laittaa suihkun jälkeen pehmenneelle iholle, laput poistaa ihan superhyvin mustapäät ja on suorastaan pelottavaa huomata, kuinka paljon ja tiuhaan niitä onkaan. Harmillisesti toki mustapäät tulevat takaisin, mutta säännöllisesti käytettynä tuottaa sekä tyydytystä että freesaa ihoa.

5. Lily Lolo Mineral Blusher, sävy Clementine on tosi kaunis persikkainen ja luonnollisen sävyinen poskipuna, jota käytän mieluiten näin kesäkautena kun meikki muutenkin talvea on kevyempi. Lily Lolon poskipunissa (kuten muissakin testaamissani tuotteissa) on ihan superhyvä pigmentti ja tämäkin tuote on kestänyt käytössä ikuisuuden, eli hinta-laatusuhde todella kohdallaan. Jos ei ole tottunut jauhemaisiin tuotteisiin, niin se toki saattaa olla juuri tässä miinus, mutta itse en sitä vierasta.

6. Gaya Mineral Makeup*oli tosi positiivinen ylläri ja on ollut kovassa arkikäytössä. Gaya on Italiassa valmistettu ja (ainakin) Suomessa apteekeissa myytävä sarja. Sävy MF-5 oli juuri sopiva itselle ja pohja miellyttävän matta. Riittoisa tuote, joka on kestänyt hyvin arkikäytössä. Lämmin suositus jos tykkää irtomineraalipohjista! Sarja on muuten vegaaninen huulipunia lukuun ottamatta (sisältävät mehiläisvahaa).

*tuote saatu blogin kautta

Päivät käyvät vähiin, mutta sitä ei oikein vielä sisäistä. Ehkä osin siksi, että päivät ovat vielä niin täynnä ja olen uppoutunut jonkinlaiseen suorittavaan moodiin. Olen nukkunut hieman paremmin, tai pikemminkin yhtenäisemmin, mutta toisaalta alkanut näkemään toinen toistaan sekavampia unia. Alitajunta taitaa työstää muutosta nyt kun kaikki pala palalta konkretisoituu.

Tuntuu hassulle sopia sellaisia asioita kuin kulkukorttien ja työvälineiden palautukset kun arjessa kuitenkin on vielä niin kiinni töissä. Ei ole sellaista hidasta irrottautumista, vaan täysillä loppuun asti. Saa nähdä, miltä viikon kuluttua tuntuu. Tai en tiedä, onkohan silloin vielä liian aikaista tuntea asiaa? Muutoksen sisäistäminen kun varmasti ottaa oman aikansa.

Nyt olen sietänyt harmautta ja koleaa kesää. Helteiden puute ei ole haitannut ihan niin paljon kun on istunut päivät läppärin ääressä, tai oikeastaan sitä ei ole järin edes ajatellut, mutta niin toivon, että kunnon kesä vielä alkaa. Tarvitsen sitä, aurinkoa ja lämpöä.

On myös harmittavaa huomata, että tänä kesänä olen pukeutunut neulepaitoihin, -hameisiin ja jopa samoihin takkeihin, kuin mitä käytin huhtikuussakin. Ihan toiselta näytti viime heinäkuun vaatetus. Ehkä juuri harmauden takia tänä kesänä päälläni on ollut varsin useana päivänä tämä keltainen neule. Ei siksi, että mitenkään erityisen innoissani olisin sen mallista, mutta värissä on sitä kaipaamani kesää ja energiaa.

Neule: French Connection / Hame: H&M / Laukku: Madewell / Sandaalit: Warehouse
Kuvat: Nina, Tunnetila

Olen kulkenut Länsiväylää lukemattomia kertoja ja yhtenä maamerkkinä Helsingistä päin kuljettaessa heti Espoon puolelle saavuttaessa pilkottaa vasemmalla puolella puiden takana linnan tornia mukaileva rakennus. Olen sitä monesti katsellut, pysähtymättä kuitenkaan pohtimaan asiaa sen syvemmin. Asia tuli puheeksi miehen kanssa ja kuulin ensimmäistä kertaa, että se itse asiassa on Gallen-Kallelan Museo ja Museokortti-paikka.

Vaikka sää lauantaina enteili sadetta, päätimme lähteä ajoissa liikkeelle toivoen, että ehtisimme tekemään retken tuohon vain vilaukselta näkemääni rakennukseen ennen sadetta. Paikalle pääsisi Helsingistä kaupunkipyörällä, mutta me päätimme kävellä. Mennessä kävelimme Munkkiniemestä perille, eli noin kahden ja puolen kilsan matkan, ja palatessa koko matkan Meilahteen, kerryttäen lopulta sellaiset seitsemisen kilometriä kävelyä. Mutta lenkin pituus ei haitannut, päinvastoin, kohde oli enemmän kuin kävelyn arvoinen, lisäksi reitti itsessään tarjosi paljon nähtävää.

Gallen-Kallelan museo

Gallen-Kallelan Museossa kiehtovaa on jo itse Tarvaspään rakennus pihoineen. Taide on levinnyt kauniille pihalle ja muhkeat ruusupensaat vierustavat alas ulottuvan harjakaton hallitsemaa seinää. Vieressä seisoo viehättävä puuhuvila, Villa Linudd, ja polkua pitkin pääsee rantasaunoille ja pienelle rannalle meren äärellä.

Tarvaspään ateljeelinna on Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema ja rakentama, ja se on täynnä kiehtovia yksityiskohtia. Kiinnostavimpana kaikesta linnamainen torni, jonka kapeat kiviportaat johdattava kerroksien kautta aina ylös asti. Ylimmästä kerroksesta avautuu kaunis näkymä huvilalle ja merelle. Nyt kerroksiin ja ateljeen saleihin on koottu paloja Gallen-Kallelan ajan elämästä sekä taiteesta, mutta löytyy ateljeelinnasta myös nykytaidettakin sekä pienen pieni museokauppa, tai pikkeminkin kulma.

Itselle kiehtovinta kokonaisuudessa oli johdatus Akseli Gallen-Kallelan uraan ja elämään. Aikajana elämästä sekä kartta reiteistä, joihin taidemaarin työt ovat vieneet, tarjosivat kummasti syvyyttä tunnetun taiteilijan elämään. Lisäksi rakennus itsessään on näkemisen arvoinen ja sen arkkitehtuuriset yksityiskohdat erityisiä.

Kahvila huvilassa – Tarvaspää Café Zoceria

Museo on täydellinen kesävierailukohde myös viereisen puuhuvilan takia, jossa nyt toimii kahvila. Vaaleansininen rakennus on 1860-luvulta peräisin ja on alunperin Leppävaaran Albergan kartanon kesähuvila sekä kalastusmaja. Gallen-Kalleloiden myötä huvila muutettiin talviasuttavaksi ja on siten ollut myös heidän käytössään ateljeerakennuksen ohella.

Kierreltyä ensin aikansa museossa on ihana istahtaa Tarvaspää Cafe Zocerian pihalle tai terassille kahville tai lounaalle. Sisätiloissa avautuu kaunis yksityistilaisuuksillekin varattavissa oleva sali sekä lisää istumapaikkoja löytyy kahvilan puolelta merinäkymällä. Tunnelma on kautta linjan huvilaan sopivaa ja vehreä pihamiljöö ihastuttaa niin, ettei mukavilta korituoleilta ole kiire minnekään.

Katselin ohi kannettavia lounassalaatteja totesin niidenkin näyttävän houkuttelevan ruokaisille. Syötyämme juuri runsaan aamiaisen, päädyimme jakamaan vastapaistetun ja vielä lämpimän talon korvapuustin. Paras korvapuusti pitkään aikaan! Toisaalta enpä muista, milloin olen edes viimeksi saanut nauttia näin tuoreesta pullasta.

Tarvaspää Cafe Zoceria on avoinna läpi vuoden, joten mietin jo mielessäni, että seuraavan vierailun (nyt kun tämän helmen löysin), voisi ajoittaa kauniiseen ruska-aikaan.

Takaisin kävelimme meren ääriä myöten. Ylitimme samat kaksi siltaa kuin tullessa, nekin Länsiväylälle näkyviä, ja kaarroimme rantaa pitkin kulkevalle polulle.

Katselimme tiiran yrityksiä napata kalaa ja rannassa lepääviä joutsenia. Matka ei tuntunut yhtään niin pitkältä kuin miltä se kuulosti, ehkä koska maisemat tarjoavat niin paljon ihasteltavaa ja olivat itselle myös uudet. Munkkiniemen kupeessa kiehtoi kaupunkimiljöö ja uudet rakennukset, museota lähempänä luonto. Kotiin ehdimme juuri sopivasti ennen sadetta. Tuskin meni varttiakaan kun taivas aukesi ja kiittelimme ajoitusta.

Kesää on vielä paljon jäljellä, joten kannattaa ehdottomasti tehdä vaikka lomapäivänä retki museolle. Paikan päälle pääsee toki autollakin (parkkipaikan täysinäisyydestä päätellen niin suurin osa oli saapunutkin), mutta kävellen tai pyörällä näkee toki enemmän.