Olen ottanut tämän viikon pitkälti lomailun kannalta, ja miten hyvää se on tehnytkään! Näin viikon lopussa on ihan eri fiilis kuin sen alkaessa, joten lukemattomat päiväunet, ulkona vietetyt tunnit, torilta ostetut mansikat ja etäisyys someen on todella tulleet tarpeeseen. Perjantaina tein päiväreissun Espoon Suvisaaristoon ja Pentalan saarelle, joka ylitti odotukset! Kiva venematka saarelle, viehättävä museoalue sekä tunnelmaltaan merellinen saari, jonka keskellä nököttää pieni järvi. Mitä parhain kuuman lomapäivän viettokohde ja jälleen yksi erinomainen muistutus siitä, miten mielenkiintoisia kohteita ihan läheltäkin löytyy! Pentalassa sijaitsee myös idyllinen huvilaravintola Paven, jonne oli täydellistä istahtaa illalliselle aurinkovoiteen tuoksu iholla ja lomaolo mielessä.

Koko viikonloppu jatkui oikeastaan niissä samoissa raukeissa kesätunnelmissa ja nyt energiatasojen kohennuttu siinä määrin, että olo ensi viikon suhteen on inspiroitunut ja motivoitunut. Hyvä niin, sillä ensi viikolla tarkoituksena on herätellä jo yritystoiminta eloon ja siirtyä piilossa puuhailuista askel kerrallaan julkiseksi. Vaikka se työllistääkin, aion silti antaa itselleni luvan edelleen nauttia kesätunnelmasta, sillä ennen kuin huomaakaan, on taas syksy.

Mekko: Zara / Korikassi: & Other Stories / Sandaalit: Moheda

Olemme seuranneet läpi kesän kahden pienen pupun kasvua miehen kotikerrostalon pihalla. Hankimmepa pari viikkoa sitten kiikaritkin voidaksemme tutkailla Persikaksi ja Persimoniksi nimettyjen pupujen arkea tarkemmin, vaikka hyvinpä nuo sisäpihalle aukeaviin ikkunoihin muutenkin näkyvät. Olen jo tottunut saamaan puhelimeeni pupupäivityksiä omassa kodissa ollessani ja kesän suurin pupu-uutinen oli, kun pihalle yhtäkkiä viime viikolla ilmestyi vielä pienempiä pupuja, ehkä jopa peräti neljä sellaista pikkupalloa. Siitä alkoi villi spekulaatio perhesuhteista ja nyt seuraamme silmä kovana, miten yhteen limittyvien piha-alueiden käyttö jakautuu ja kuinka monta pupua lopulta jääkään näköetäisyydelle kasvamaan.

Niitä on ollut hauskaa seurata etäältä, mutta samaan aikaan ne ovat muistuttaneet lapsena omistamastani lemmikkikanista ja olemme miettineet, että olisipa kiva päästä vielä lähemmäs. Alkukesästä kävimme Korkeasaaressa, siellä kun tapaa olla kaneja aitauksessa aina kesäisin, mutta olimme liikkeellä liian varhain. Tai ainakin tutussa aitauksessa oli lappu, joka kertoi kanien olevan vielä talviasutuksessa. Siksi innostuinkin kun bongasin somesta Klaukkalassa sijaitsevan Ali-Ollin Alpakkatilan. Ei vain sen takia, että siellä on pupuja vaan että niitä myös pääsee ruokkimaan ja silittämään.

Niinpä eräs sunnuntai nappasimme parin tunnin välein kulkevan bussin Klaukkalan keskustaan ja kävelimme kilsan verran alpakkatilalle, jossa on peräti 27 alpakkaa. Kanien ja alpakoiden lisäksi tilalla on pari seurallisenoloista degua ja hevosia. Täydellinen paikka kesävisiitille! Pääsymaksu on neljä euroa ja Ali-Ollin alpakkatilan päärakennuksesta löytyy myös pieni myymälä ja kahvipiste.

Meillä tosin meni suurin osa ajasta pupujen katseluun ja kesän alussa syntyneiden pupupoikasten ihailuun. Saimme vinkin henkilökunnalta, että niiden mieleen ovat voikukat, niinpä vuorotellen kävimme etsimässä voikukkatäydennystä (luulen, että poimimme kaikki) ja katselimme, kuinka keltaiset terälehdet hujahtivat pieniin suihin.

Ulkona sijaitseviin kanihäkkeihin on lupa astua sisään, mikä oli juuri sitä, mitä kiireisten viikkojen jälkeen kaipasin, eläinterapiaa. Mies on muistellut jälkeenpäin, kuinka pehmeiltä niiden turkki tuntuikaan ja erityisesti korvatulehduksesta kärsinyt Prinssi sai sympaattisimman kanin kruunun.

En ole enää aikuisiällä ajatellut vakavasti hankkivani lemmikkikania, mutta on myönnettävä, että niitä nyt seurailtua ja siliteltyä ajatus ei tuntunut enää mahdottomalta, vaikka edelleen pidän koiraa realistisempana hankintana. Mutta eihän ne toki toisiaan poissulje. Tai noh, jos tilat ja aika antaisivat myöten, olisin varmaan se crazy lady, jolla olisi talo täynnä rescue-eläimiä ja erakoituisin niitä hoitaen.

Tänään on nimetty kaneja. Pihalla asuvien Persikan ja Persimonin lisäksi siellä on vilahtanut pitkin kesää Mama-pupu (luin, että kanipoikueet hajaantuvat luonnossa ja emo käy silloin tällöin katsomassa poikasiaan, mistä yhdistettynä isoon kokoon päättelimme vierailijan emoksi) ja yllärivieras Perignon (jonka arvelimme pienistä pupuista isomman, Persimonin kesäromanssiksi). Koska uusien pikkupupujen lukumäärä on vielä epäselvä, nimeämisprosessikin saattaa saada yllätyskäänteitä.

Miten jännittävää tämä kaupunkielämä!

Ali-Ollin Alpakkatilaa suosittelen lämpimästi vierailukohteeksi ihan kaikille eläinrakkaille, ja voin kuvitella, että lapsista on mukava päästä syöttämään ja silittämään eläimiä. Tyypillisesti tila on avoinna sunnuntaisin, mutta näin kesäaikana muinakin päivinä, joten kannattaa katsoa ajantasaiset aukioloajat nettisivuilta.

Viikonloppuna tavoitin ensimmäistä kertaa sellaisen ihanan kiireettömän lomaolon. Kai se vaati jälleen sen saman, mitä usein ennenkin, maisemanvaihdoksen. Mutta lähelle riittää, tällä kertaa somalle pienelle saarelle Lohjan kupeeseen. Lukemista, pelejä, unta, uimista ja järvellä soutelua, sellaista idyllistä mökkielämää, jollaista en pitkään aikaan ole saanut kokea.

Juuri ennen viikonlopun viettoon lähtöä sattui saapumaan tämä kuvien Oasikselta tilaamani punainen Amalfi Bardot -skatermekko, johon miellyin jo valikoimaa netissä vilkuillessani ja ihastuin heti paketin avattuani. Täydellinen (ja täydellisen mukava) kesämekko, joka on kuin tehty näihin kesän lämpimimpiin päiviin. Tai jos ulkomaan matkoja etelään olisi tiedossa (olisipa!), olisi tämä sellaisellekin loisto.

Melkein teki mieli kulkea koko viikonloppu samassa mekossa, mutta kuumuudessa kupliva iho vaati vaatteen vaihdon päivän vaihtuessa, jolloin huomasin, etten ollut osannut yhtään pakata tällaisiin paahdepäiviin sopivalla tavalla. Kai ajattelen, että mökillä ja järven äärellä Suomessa tulee kuitenkin aina jossain vaiheessa viileä, niinpä laukku oli täynnä kerrostettavia vaatteita, muttei yhtään ainoaa toppia. Niinpä hikoilin sunnuntaina puolipitkissä hihoissa ja kirosin pakkaushetken ajattelemattomuuttani. Virheen korjasin tänään ja kaivoin kaapista sen kaikkein kepeimmän hellemekon ja oli just hyvä.

Tämä päivä tosin on jo ollut paluu arkeen, omalla tavallaan. Jos nyt tätä kotona läppärin ääressä istumista voi vielä arjeksi kutsua. Vakaa tavoitteeni on, että yritys on aloituskunnossa heti elokuun alusta ja tällä hetkellä ehkä kiireellisin asia on nettisivujen valmiiksi saattaminen, mutta loppuviikolle on vielä vakuutus- ja pankkiasioita hoidettavaksi kirjattuna sekä kirjanpito ja laskutusohjelman käytön opettelua. Huomenna on kuvaukset nettisivujen tiimoilta ja näin kellon hipoessa iltayhdeksää huomaan, etten ole vielä ehtinyt miettiä asujakaan.

Niin hassulta kuin se ehkä kuulostaa, huomasin, etten omista järin ammattikelpoisia kuvia, eli sellaisia vähemmän blogimaisia ja enemmän edustuskelpoisia. Niinpä päätin investoida ammattikuvaajaan saadakseni muuhun yritysilmeeseen sopivia kuvia, joten vähän jännittää huomenna astua ihan uuden ihmisen kameran eteen, tällainen uusia ihmisiä hieman arasteleva kun olen.

Ai niin, täydentelen aina kun ehdin Zadaa-putiikkiani, joten kannattaa kurkata päivittyvää valikoimaa! Uudet asiakkaat saavat koodilla AA9019 ilmaiset toimitukset.