Tämä viikko on ollut selkeää siirtymää arkeen, vaikka se arki tarkoittaakin nyt vähän erilaisia asioita, sekä tulee varmasti vielä hetken hakemaan muotoaan ja rytmiään. Mutta tässä viikossa on selkeästi ollut jo arjen tuntua. Ehkä siihen on vaikuttanut helteiden väistyminen tai se, että moni ympärillä tuntuu aloittaneen arjen. Sähköpostit ovat yhtäkkiä lisääntyneet ja omaankin kalenteriin on ilmestynyt menoja. Niin, ja aikaisempia aamuja.

Maanantaina sain puserrettua AMAI Median nettisivut auki (IG: @amai_media), mikä oli yksi uuden arjen rajapyykeistä. Se ikään kuin konkretisoi sen, että taustatyö ja esivalmistelut ovat nyt pitkälle hoidettu ja alkaa olemaan aika keskittyä yrityksen arjen pyörittämiseen.

Tiistaina herätyskello soikin jo ennen seitsemään (huh, miten kipeää teki, totuttuani nukkumaan viime aikoina aika paljon pidempään), mutta se oli vain hetken kirpaisu, jota seurasi innostus. Ensimmäinen oikea työpäivänäni yrittäjänä ja asiakkaan luona. Vaikka sainkin ilon tehdä tuttujen asioiden parissa työtä, oli siinä silti hauskalla tavalla eri tuntua.

Eilen ehdin pitkästä aikaa heti aamusta poikkeamaan PR-tilaisuudessa ja ylipäätään olla liikkeellä kiireettä. Tuntuu, että etenkin viimeisen vuoden aikana on tullut juostua paikasta toiseen ja menoja on joutunut paljon priorisoimaan, joten tuntui jopa ylelliseltä voida kävellä aamulla keskustan halki ilman kellon vilkuilua. Jottei kuulostaisi liian ruusuiselta, niin kotona tuskailin yrityspapereiden kanssa, maksoin kasan toimintaan liitännäisiä laskuja ja yritin saada selkoa kirjanpidollisista asioista, tuntien hetken kauhua uusien käytännönasioiden keskellä. Mutta kyllä se tästä, asia kerrallaan.

Hyvää kompensaatiota sille oli ilta kummipojan kanssa. Pikkukakkosta, kirjan lukua ja legorakennelmia – erinomaista vastapainoa kaikelle muulle!

Alkuviikon aikaisia aamuja saan ottaa tänään takaisin heräämällä hitaasti. Viime viikolla nettisivuja tehdessä en oikein osannut keskittyä siivoamiseen, pyykin pesuun ja muihin arjen asioihin, niinpä yritän saada kodinkin tänään sellaiseksi, että työn tekoon ei tee mieli karata muualle. Lisäksi on pari asiakastyötä hoidettavana, ja olen siitä älyttömän iloinen. Niin ihanaa, kun jo ihan alussa on töitä, joihin tarttua – siinä on enemmän kuin uskalsin toivoa toimintaa suunnitellessa.

Mukavaa päivää kaikille!

Klassinenleopardikuosi on pysytellyt pitkään pois vaatekaapistani. Jossain vaiheessa se alkoi tuntua tunkkaiselle ja jotenkin aikansa eläneelle ja viimeisetkin eläinkuosit korvasi romanttisemmat kukkaprintit. Mutta etäisyys tapaa tehdä ihmeitä ja kun riittävän kauan on ollut erossa jostain vanhasta, saattaa se yhtäkkiä alkaa tuntua uudella tapaa kiinnostavalle. Niin taisi käydä nytkin. En edelleenkään vilkuile sellaisten vahvasti ruskeasävyisten eläinprinttien perään, mutta vaaleammassa sävyssä ja sirona kuosina huomasin yhtäkkiä ajattelevani sen olevan itse asiassa ihan kiinnostava.

Kun tilasin tämän pantteriprinttihameen melkein toivoin, ettei se sopisi ja voisin jättää eläinkuosit takaisin mielen varastoon pölyttymään, mutta kun puin sen päälle, se istui ja näyttikin yllättävän raikkaalle (mikä on paljon sanottu leopardikuosista). En vielä ihan luottanut omaan makuuni, joten tiedustelin miehen mielipidettä ja yllätyksekseni makutuomari näytti heti vihreää valoa, joten eläinprintti jäi ja päätyi viikonloppuna päälle.

Yleensä ajattelen, että kaikki on kiinni siitä, miten eri kuoseja, vaatteita tai asusteita yhdistelee. Ehkä sama on tässäkin. Kuosi suuressa pinta-alassa saa rentoutta ja freesiyttä valkoisesta teepaidasta ja yksinkertaisista asusteista.

Hame: Oasis / T-paita: Mango / Sandaalit: Kanna, saatu blogin kautta / Laukku: Coccinelle

Nyt suuntaan lähikahvilaan tekemään viimeisiä säätöjä nettisivuille ja huomenna onkin jo ensimmäinen päivä asiakkaan luona. Eli arki pyörähtää konkreettisesti käyntiin kun valmistelutyöt vaihtuvat ihan oikeisiin töihin.

Ihanaa viikon alkua kaikille!

Olen viettänyt viime päivinä paljon aikaa kotona koneen ääressä, joten tuli suurena yllätyksenä, kuinka ilmat ovatkaan hetkessä viilenneet. Lähdin ulos tässä kuvien midimekossa, kuten joinain aiempinakin päivinä, mutta kylmä iski iholle ja muutti sen kananlihalle. Tänään luulin oppineeni, ja lähdin liikkeelle pitkähihaisessa midimittaisessa neulemekossa, sillä lopputuloksella, että kaupungilla kiitäessäni hikoilin ja yritin kiskoa mekon hihoja ylemmäs. Tiedä tässä sitten miten pitäisi pukeutua.

Aamupäivän istuin Oodissa ja tuntui hyvältä huomata, kuinka nettisivuprojekti on jo pitkällä ja vaikka alkuviikolla meinasi iskeä epätoivo, nyt olen jo luottavaisin mielin, että saan sivun auki heti alkuviikolla. Kaiken lomassa olen opetellut yrittäjyyteen liittyviä käytännön juttuja, kuten vaikka kirjanpito-ohjelman käyttöä ja syöttänyt kasan tositteita kirjanpitäjälle käsittelyyn. Siinä samalla konkretisoitui se, kuinka pienistä summista on kasvanut iso virta ja toiminnan käynnistäminen haukannut ihan mukavasti rahaa. Kaikki ei toki pakollisia, mutta kuten aiemmin taisin mainitakin, haluan tehdä kunnolla ne asiat, mitä  ylipäätään valitsen tehdä, eli olen siten ollut valmis maksamaan tietyistä asioista ja avuista. Kiitän siis itseäni siitä, että onnistuin säästämään kevätkauden aikana. Ne rahat tulevat nyt todella tarpeeseen kun menoja on enemmän kuin tuloja.

Yksi asia, mistä olen pihistellyt on hiukset. Olen janonnut kampaajalle pääsyä siitä kun joitain kuvia katsellessa tajusin, että oho, onpas hiukseni kasvaneet. Ja oikeastaan jo vähän ylikasvaneet. Onneksi on youtube ja eräänä yönä innostuin katselemaan vinkkivideoita siitä, miten leikata omat hiukset ja rohkaistuin testaamaan – tosin näin alkuun vain sellaisella kevyellä vajaan kolmen sentin latvan siistimisellä. Nyt mietin, josko uskaltaisi yli 15 vuoden jälkeen kokeilla tehdä muutaman raidan hiuksiin kotona. Potentiaalien katastrofi, mutta riskit voisi minimoida kokeilemalla ensin hyvin, hyvin varovaisesti. Saa nähdä.

Mekko: Oasis Animal Midi Dress, saatu blogin kautta / Sandaalit: Mai Piu Senza /
Laukku: Coccinelle

Kuvat: Nina, Tunnetila

♡:lla Anna-Maria Arjasto