Kesän alussa lyhyen kävelymatkan päähän kodistani aukesi Meripaviljongin kylkeen kelluva terassi. Siitä asti on ollut ajatuksena istahtaa Säästöpankin rantaan terassille jokin kesäinen viikonloppu, mutta kuinka ollakaan, kesäviikot ovat juosseet ohi ja mielessä on lähinnä hämmennys – joko todella pian syyskausi on aluillaan? Ehkä kesä tuntuu aina liian lyhyelle, tai sitten se johtuu osin siitä, että lämpö saapui lopulta varsin myöhään. Moni perinteinen kesäjuttu onkin kokematta, kuten vaikka Linnanmäki, Suomenlinna, Allas Sea Pool tai aamukahvit Kauppatorilla. Toisaalta tänä kesänä pinnalla on ollut paljon suuremman mittakaavan asioita. Silti haaveilen vielä kesäkokemuksista enkä yhtään syksystä.

Onneksi vielä on terassikelit ja lauantain sää oli mitä parhain. Auringossa parsa-annosta odotellessa vedin midimittaista hameenhelmaa ylemmäs ja tunsin ihon helmeilevän paahteesta. Mietin mielessäni, kuinka Facebook oli juuri muistuttanut samaisesta päivästä pari kesää sitten. Silloin ilmassa tuntui syksy, jalassa oli villasukat ja ikkunalaudalla valaisi kynttilä. Hymähdin, kuinka kaukaiselle se Huvilateltasta kantautuvaa musiikkia ja suihkulähteen kevyttä kohinaa kuunnellessa tuntui.

Lasi terassin roséviiniä, kasvisruokaa ja rauhallinen terassi. Pidän siitä, että lähelle on ilmestynyt monia kivoja uusia ravintoloita ja vaihtoehtoja ylipäätään. Kiinnostuneena seuraan, mitä lähitulevaisuudessa edessä häämöttävä ranta-alueen remontti tuokaan tullessaan. Ehkäpä lisää mahdollisuuksia nauttia meren läheisyydestä.

Tänään uuteen viikkoon herätessä sää näytti toiselta. Pilvet roikkuivat matalalla, samoin kuin mieli. Lauantain keveä kesäolo tuntui kaukaiselta, mutta toisaalta, jos se jäi kesän viimeksi terassikerraksi niin en valita. Kaikki oli just hyvin. Sittemmin pinnalle on nostettu isompia teemoja, sellaisia, jotka ovat odottaneet syventymistä kesän ja yrityksen käyntiin saamisen taistellessa menneinä viikkoina ensisijaisesta huomiosta.

Nyt mielessä hapuilee melankolia ja mieli pyörittelee niin isoja ja sydämeen osuvia asioita, että tuntuu paljon helpommalta kirjoittaa kesämuistoista kuin unohtua katsomaan osin kiinni unohtuneiden verhojen välistä seinälle heijastuvia myöhäisiltapäivän valonsäikeitä ja sukeltaa syvälle omaan mieleen.

Meripaviljongin terassilounas saatu blogin kautta.

Onpas ollut työn täytteinen viikko, mikä on aika ihanaa ja todella odottamatonta! En ollut yhtään valmistautunut siihen, että työtä olisi jo heti yrittäjyyden alussa tässä määrin, mitä nyt on ollut. Nyt työnteko ei ole yhtään haitannut, päinvastoin, sitä on jonkinlainen uuden alun into ja ihana tunne siitä, että tekee juttuja, joille itse on sanonut kyllä ja myös pohjimmiltaan itseään varten. Olen myös huomannut sen vaikutuksen tehokkuuteen. Kun kaikki päivätyön toimistohäly on poissa ja pystyn keskittymään selkeisiin projekti- tai työkokonaisuuksiin, saa vähemmässä ajassa enemmän aikaan ja tilaa jää myös luovuudelle (ja päiväunille!).

Enkä voi vielä kerran olla liputtamatta sitä, millainen vaikutus on omaan mielentilaan sillä, ettei herätyskelloa välttämättä edes tarvitse laittaa aamuksi soimaan. Näinä elokuun päivinä olen siis aloittanut työnteon verrattain myöhään, mutta toisaalta voinut ihan hyvin tehdä vielä työjuttuja yhdeksän aikaa illalla (kuten eilen), eikä se haittaa yhtään. Oleellista kai siinä on valinnan vapaus, nyt vihdoin on mahdollisesta käyttää hyväksi omat energisimmät tunnit ja rytmittää työn teko itselle sopivimmaksi.

Toki nyt ollaan vielä alussa, aika näyttää millaisiksi viikot ja ennen kaikkea työmäärät muotoutuvat. Varmasti tulee hetkiä, joissa olo ei ole työn suhteen niin onnekas kuin nyt, mutta olenkin vakaasti päättänyt pistää tuloista mahdollisimman paljon säästöön, niin arki kestää hiljaisemmatkin kaudet.

Tämä pallokuosinen mekko on kesän hankintoja Oasikselta (huomasin muuten juuri, että tänä viikonloppuna Oasiksen verkkokaupassa on kaikki normaalihintaiset tuotteet -20% koodilla ELOKUU19). Rakastan polka dot -kuosia. Siinä on jotain ajatonta eleganssia, johon ei vain kyllästy. Talveksi toivoisin löytäväni vähän vastaavan tyylisen, mutta pitkähihaisen ja avarapäänteisen. Vaikka ihan kivasti tämä toimii myös neuletakinkin kanssa.

Mekko: Oasis / Kengät: Miss KG / Laukku: Nicoli
Asukuvat: Nina, Tunnetila

Blogin luonnoksissa on taas ikuisuuden roikkunut kysymyspaletti, jonka jo aikaa sitten bongasin jostain toisesta blogista. Näissä huvittaa, kuinka eriparisia kysymysten teemat ja laajuudet ovat, mutta toisaalta, ehkäpä se juuri tekee niistä hauskoja vastata.

1 Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi?

Ollessani vuonna 2006-2007 vaihdossa Malesiassa pidin julkista blogia voidakseni jakaa matkakuulumiset ikään kuin yhdellä kertaa kaikille. Kun palasin, reissublogi jäi, mutta kai vain synnyttääkseen alle vuotta myöhemmin päivitetyn version, eli tämän blogin. Tuossa elämänvaiheessa sosiaalinen elämäni oli olematonta ja jollain tapaa kaipasin varovaista vuorovaikutusta myös arjen kepeistä asioista. Blogimaailma oli tuolloin huomattavasti vuorovaikutteisempaa ja blogi ikään kuin tarjosi itselle sopivan väylän. Kokeiluksi ajateltu alku imaisi mukaansa ja sittemmin blogi on kasvanut minun mukanani, mutta pysytellyt silti melko kepeissä vesissä. Tarjoten samalla tyydytystä tarpeelleni luoda ja tehdä jotain visuaalista, jossa näkee kättensä jäljen.

2. Mitä intohimo tarkoittaa sinulle?

Intohimo on ihana ja vaarallinen asia. Parhaimmillaan se on luovuutta ruokkivaa sekä ihanaa paloa elämää ja toista ihmistä kohtaan. Nurjalle puolelle kääntyessään se vääristää maailmankuvaa ja pakkomielteistää toimintaa. Haluan ajatella sitä enemmän palona ja haluna, joita molempia näen elämää elämisen arvoisiksi tekeviksi tunteiksi. Niiksi, jotka vievät eteenpäin ja antavat tyydytystä kokemuksista sekä tekemisistä. Parhaimmillaan se on oikein kanavoituna ja sopivana mausteena arjessa. Välillä intohimoa on paljon, välillä sitä täytyy etsiä, mutta joka tapauksessa se on kiinni pitämisen arvoinen tunne.

3. Mitä teet rentoutuaksesi?

Hmm. Matkustan? Niin ainakin suuressa mittakaavassa. Pienessä mittakaavassa ihan yksinkertaisia juttuja. Katson Netflixiä, olen seurassa ilman somea, käyn kävelyllä, nukun päiväunia (nyt kun sellaiseen on mahdollisuus!) ja noh, suunnittelen matkoja. Koen äärimmäisen rentouttavaksi tutkia karttoja ja lukea eri kohteista.

4. Viimeisin matkasi?

Nyt kesän aikana siirtymä yrittäjyyteen on pakottanut rahalliseen priorisointiin, eli en ole uskaltanut lähteä matkoille kun tulot vielä hakevat paikkaansa. Onneksi sain toukokuussa tehdä ihanan reissun Tunisiaan ja Algeriaan, joista jälkimmäinen odottaa vielä purkua matkakertomukseksi.

5. Matkustatko yleensä yksi vain ryhmässä?

Mieluiten (ja eniten) kaksin, mutta olen vuosien varrella yrittänyt opetella yksin matkustusta työmatkojen kautta. Onkin kiva huomata, että tänä päivänä ajattelen, että seurattomuus ei estäisi matkailuani, vaan voisin ihan hyvin ajatella lähteväni matkalle itsekseni. Nyt tosin on samanmielistä matkaseuraa tarjolla.

6. Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Haluan elää siten, etten roikota vuodesta toiseen unelmia vaan mietin, miten voin toteuttaa niitä. Niinpä olen pyrkinyt matkustamaankin niihin kohteisiin, joita olen halunnut nähdä, ja niiden kautta syntyy taas uusia matkaunelmia – ja ylipäätään saavutetut asiat kuljettavat uuteen. Nyt pidempään mielessä on viipyillyt Mongolia ja Väli-Amerikan maat. Vähän tuoreempia ovat Kazakstan ja muut liki sijaitsevat Keski-Aasian maat. Lisäksi ehkä yllättävänäkin toiveena on Kypros, se kun on ainoa maa, jossa en Euroopan maista ole käynyt. Olenkin miettinyt sen yhdistämistä esimerkiksi Libanoniin, mutta ei etätyöviikko ihan vain Kyproksellakaan haittaisi.

7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Kirjojen luku on viime aikoina jäänyt valitettavan vähälle ja useampia tietokirjojakin luen vähän osittain, kiinnostavia kappaleita poimien. Tällä hetkellä kesken on Kjell Westön Missä kuljimme kerran, mutta on myönnettävä, että se on ollut kesken varsin kauan.

8. Mikä on lempikirjallisuudenlajisi?

Joskus kauan sitten luin paljon romaaneja ja fiktiota ylipäätään, mutta huomaan tänä päivänä olevani paljon kiinnostuneempi siitä, mitä voin konkreettisesti oppia. Ehkä osin myös viime vuosina kortilla ollut aika on vaikuttanut asiaan ja pakottanut tekemään priorisointeja eri asioiden kesken. Niinpä lapsuuden ja nuoruuden lukemisharrastus on jäänyt vähemmälle ja sijaa on vienyt esimerkiksi blogi. Niinpä tänä päivänä olen ensisijaisen kiinnostunut tietokirjallisuudesta.

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?

Hankala kysymys, joka saa hieman ylianalysoimaan. Suhde sosiaaliseen mediaan on itselle hieman kompleksinen. Se on itselle työ ja pidän suuresti siitä, kuinka se tarjoaa pienemmille yrityksille ja brändeille mahdollisuuksia nousta esiin sekä se myös antaa sijaa tiedon nopealle kululle (kaikkine kääntöpuolineen). Tietyllä tapaa se myös sopii omalle introvertille luonteelleni, saan olla yksin, mutta tavallaan kuitenkin sosiaalinen omaehtoisesti.

Yksityiselämässä saatan olla huono jakamaan asioita oma-aloitteisesti, toisaalta kun joku kysyy, olen hyvinkin avoin ja rehellinen. Sama osin pätee someen, koen välillä vaivaannuttavaksi jakaa yksisuuntaisesti omia asioita, mutta nautin somen visuaalisesta virrasta ja ehkä siksi siis luontevin vastaus tähän olisi kuvat. Tykkään jakaa kuvapainotteista sisältöä, usein jättäen syvintä itseäni taka-alalle. Siksi kai on helpompi tehdä somea työnä muille, siinä saa tuoda muita esille eikä tarvitse hiiskua itsestä yhtään.

Toisaalta taas, ehkä osin jopa ristiriitaiselta kuulostaen, haluan taistella musta-valkoista ajattelua ja kiiltokuvamaista pintaa vastaan. Koen tärkeäksi arvoksi muistaa ja muistuttaa, että asioilla sekä ihmisillä on ulottuvuuksia ja kerroksia. Ulkoa päin katsottuna näemme helposti vain heijastuksen omasta maailmastamme, siitä, mitä haluamme nähdä, mitä kadehdimme tai pelkäämme. Se arvo ajaa itseä myös välillä kertomaan ja kirjoittamaan syvemmin. Haluan arkipäiväistää vastoinkäymisiä, uupumusta, eroja, erilaisuutta ja vaikka terapiaa. Tuoda esiin sen, että kaikki se on ihan vain arkea, ja sitä tapahtuu kaikille meille eri muodoissaan. Ja ylipäätään kannustaa puhumaan asioista rohkeasti. Siksi koen tärkeäksi myös puhua asioista asioiden nimillä, vaikka ihan aina en jaksakaan altistaa itseäni syvemmille asioille julkisesti.

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Vastaus riippuu paljon siitä, millaisella ympyrällä asuinpaikan määrittää. Onko se Suomi, Helsinki vai Kruunanhaka? Jos ajatellaan asuinaluetta, niin pidän Krunasta. Tykästyin alueeseen jo opiskeluaikana täällä hetken asuttuani, ja tuntui luontevalta palata muutama vuosi sitten (vaikka teinkin asuntovalinnan nopeasti). Rakastan meren läheisyyttä ja tiettyä rauhaa yhdistettynä lyhyisiin etäisyyksiin. Mutta myönnän, että olen alkanut miettimään muuttomahdollisuutta, nyt kun työ ei sido enää tiettyyn puoleen Helsingistä. Lisäksi Hämeentien liikennemuutokset ovat lisänneet kotiin kantautuvaa liikennehälyä, mikä on hieman alkanut tympimään. Voisin hyvin ajatella palaavani vaikka Töölöön. Toisaalta taas olen tehnyt nykyisiä elämänvalintoja myös mahdollistaakseni pidemmät ajat ulkomailla, joten aika näyttää minne koti liikkuu.

11. Mitä haluaisit edistää maailmassa?

Äh, niin montaa asiaa. Ehdottomasti suvaitsevaisuutta, lempeyttä, erilaisuuden hyväksymistä ja toisen kunnioittamista. Tasa-arvoasiat ovat itselle sydäntä lähellä, samoin kuin eläinten asiat. Samoin haluaisin myös edistää tiettyä tiedelähtöisyyttä valinnoissa ja keskustelussa, välillä mutu ja äänekkyys tuntuu ajavan pelottavalla tavalla ohi, ja haluaisin antaa tieteelle suurempaa sijaa yleisissä keskusteluissa.