Meinasin kirjoittaa, että tämä on ensimmäinen viikonloppu pitkään aikaan kun en ole tehnyt lainkaan töitä. Mutta olen väärässä, teinkin hieman, mutta oikeasti todella vähän. Oikeastaan olen tämän viikonlopun vain levännyt. Ei sillä, että se olisi ollut alkuperäinen tarkoitukseni, kroppa vain sanoi itsensä omalla tavallaan irti. Perjantaina nukahdimme miehen kanssa ajoissa, molemmilla viikko oli kerryttänyt univelkaa, ja lauantaina heräsimme vasta puolen päivän paikkeilla. Mitä ei siis näin aikuisena oikeastaan enää koskaan tapahdu. Eikä siinä suinkaan kaikki. Herättyämme sängystä nouseminen tuntui kumman vaikealle. Joskus kahdelta könysin keittämään aamukahvit ja valmistamaan aamiaisen, jonka jälkeen sänky kutsui takaisin.

Kun mies joskus neljän jälkeen lähti. Haahuilin hetken pystyasennossa, mutta kroppa huusi lisää lepoa ja nöyränä palasin sänkyyn. Vastoin odotuksiani menneen unitunneiltaan massiivisen yön jälkeen, nukahdin ajoissa ja nukuin perään toiset pitkät yöunet. Tänään olen ollut hieman enemmän elossa, mutta kieltämättä silti olen haukotellut pitkin päivää. Että sellainen viikonloppu. Onneksi tulevina kolmena viikonloppuna on runsaamminkin ohjelmaa, niin ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, että tämä yksi meni kirjaimellisesti nukkuessa.


Villapaita: & Other Stories / Bleiseri: Mango / Huivi A + More / Hame: H&M / Saappaat: Wonders
Kuvat: Anna-Maria K.

 

Tuntuu tyhmältä toistaa samaa, mutta on ollut vähän kiirettä. Onneksi nyt on perjantai ja edessä rauhallinen viikonloppu.

Juuri nyt istun sohvalla, juon jääkaapin perältä löytynyttä edellisen työn mukana kotiin kulkeutunutta vegaanista energiajuomaa ja odottelen miestä kurpitsan kera saapuvaksi. Vahvana aikomuksena siis tehdä kurpitsataidetta, juoda lasi tai pari punaviiniä ja kaivaa kauhuleffa katsottavaksi jostain netin syövereistä. Tämä siis tietenkin, jos en nukahda ennen kuin kaikki ehtii alkaakaan. Sitä nimittäin on tapahtunut viime aikoina. Olen nukahtanut ajoissa ja herännyt keskellä yötä valvomaan. Nukkumisrytmi ja unipätkien pituudet ovat viime aikoina olleet sellaiset, että jopa huonounisuuteen tottuneena olen hieman huolissani. Mutta ehkä se tästä tasaantuu.

Tämä postaus oli oikeasti tarkoitus tehdä eilen, Maailman Vegaanipäivänä. Mutta noh, nukahdin kesken kaiken. Onneksi teema ei vaadi nimikkopäivää, joskin saanut kimmokkeensa sellaisesta. Halusin nimittäin vinkata teille kivasta alekoodista Maria Nilalle!

Maria Nila on ruotsalainen vegaaninen, ilmastokompensoitu sekä parabeeniton ja sulfaatiton hiustenhoitobrändi. Muistatte varmaan nähneenne blogissani Nilan tuotteita, ja tällä hetkellä kovassa käytössä ovat erityisesti Maria Nilan Soft -shampoo ja hoitoaine, sekä hoitava lämpösuojasuihke. Ihanat! Tuotteet todella jättävät luonnostaan karheat hiukseni kivan pehmeiksi ja jätettävä suihke tarjoaa perinteistä lämpösuojatuotetta enemmän hoivaa. Lisäksi tietenkin nämä uudistuneet pakkaukset on upeat!

25%:n alekoodi Maria Nilalle

Maria Nilalla on käynnissä eilisen Maailman Vegaanipäivän kunniaksi kamppis, jossa alla olevan koodin myötä tehdyistä ostoksista koko tuotto ohjataan voittoa tavoittelemattomalle ruotsalaiselle The Perfect World Foundationille, jonka tavoitteena on parantaa villieläinten oloja maailmanlaajuisesti sekä lisätä tietoisuutta aiheesta. Lisäksi koodilla saat 25% alennuksen ostoksistasi!

Eli koodilla: AMA25 saat sekä 25% alennuksen, että ostoksesi tuotto ohjautuu villieläinten suojelutyöhön. Nyt jos koskaan kannattaa täydentää hiustenhoitotuotevarastot Maria Nilan verkkokaupassa!

Koodi on voimassa 12.11.2018 asti.

Kuvan tuotteet olen saanut blogin kautta, mutta muuten en hyödy postauksesta tai alekoodin avulla tehdyistä ostoista. 

Aikaa viikonloppumatkaan Roomassa on kolmisen viikkoa. Edellisestä ja ensimmäisestä kerrasta puolitoista vuotta. Tuolloin kävin äitini kanssa matkalla, ensin vajaat kolme päivää Roomassa, sitten pari Riminillä ja San Marinossa. Vaikka vietimmekin aktiiviset päivät Roomassa, jäi kaupunki silti kaikessa komeudessaan itselle etäiseksi. Asiaan toki saattoi vaikuttaa sekin, ettei reissu noin ylipäätään ollut se helpoin. Oikeastaan henkisesti jopa melko raskas.

Noina muutamina päivinä kaksin äidin kanssa iski iholle roolien muutos. En ehkä ollut edes altis nauttimaan kun asetelman työstö varasti huomioita ja oma mieli ei oikein löytänyt lepotilaa. Tuolloin huomasin, miten riippuvainen matkaseura itsestä onkaan ja kuinka toisen ehdoilla matka lopulta etenikään. Koin oudolla tavalla jääväni vähän ulkopuolelle, ja se ehkä heijastelee siihen, että kosketuspinta näyttävään Roomaankin jäi ohueksi. En ehtinyt uppoutua kaupungin sieluun ja imeä itseeni sitä, millainen ilma noilla kaupungin kapeilla kaduilla oikein sykkii. Kaikki jäi postikorttimaiseksi. Upeaksi, mutta sieluttomaksi.

Nyt odotan Roomaa vähän ristiriitaisin fiiliksin. On ylipäätään ihana päästä reissuun ja haluan ehdottomasti antaa kaupungille toisen mahdollisuuden, sillä jaksan uskoa, että ihastuminen on vielä täysin mahdollista. Nyt olosuhteetkin ovat niin toiset. Seura sellaista, joka herättää enemmän eloon. Sekä kaupungin, että minut. Samalla kai pelkään, etten sitten kuitenkaan rakastu Roomaan. Vaikka toisaalta sekin olisi ihan okei.

On toki tunnustettava, että jos olisin tehnyt matkakohdevalinnan puhtaasti omien preferenssien kautta, olisin ostanut lennot Ranskaan, jonne kaipaan nyt jostain syystä todella voimakkaasti. Mutta koska miehen kanssa olemme paljon puhuneet Italiasta ja Roomakin vilahtanut keskusteluissa, tuntui luontevalta ostaa lahjamatka sellaiseen jo yhteiseltä tuntuvaan kohteeseen. Lisäksi pidennettyä viikonloppua ajatellen Finnairin lennot menevä juuri eikä melkein täydellisesti siten, että kaikki reissupäivät tulevat täysin hyödynnettyä.

Vaikka matka onkin synttärilahja, on se tavallaan myös vuosipäivälahja. Tai noh, en edes tiedä milloin on sellainen virallinen vuosipäivämme, kaikki tapahtui lopulta niin vaivihkaa. Pienet muutokset toisen tavassa olla yksi toisensa jälkeen toivat tähän hetkeen, jossa havahtuu siihen, ettei olemista tarvitse arvuutella. Mikä niistä tapahtumista ja kohtaamisista on merkityksellisin tai jollain tapaa käännekohta, sitä on vaikea sanoa. Siksi on vaikeaa laittaa päivää kalenteriin, joten on helpompi pitäytyä yksiselitteisissä ajankohdissa, kuten vaikka siinä kun tavattiin. 18. marraskuuta 2015. Kolme vuotta sitten, ja päivällisesti vain muutama päivä ennen tulevaa reissua.

Siitä alkoi kummallinen intiimi suhde, joka on vasta viimeisen reilun vuoden aikana muodostunut syvemmäksi kuin vähän salaisen tuntuiseksi tapailuksi, välillä raastavaksi ja välillä ihanaksi huvitteluksi. Vakiintuneeksi olemiseksi ja pysyvyyden hyväksymiseksi. Yhteisillä muistoilla ja jaetuilla matkoilla on ollut iso merkitys, ne ovat nivoneet yhteen ja auttaneet näkemään, kuinka ilo löytyy hyvin samankaltaisista kokemuksista. Ehkä siis Roomaankin löytyy uusi ulottuvuus ja sopiva kepeys, sellainen taso, jota en pystynyt edellisellä reissullani olosuhteiden takia tavoittamaan.

Hyvää tavallaan on, että Roomassa ovat molemmat jo kerran käyneet. Tärkeimmät nähtävyydet on jo kierretty, eikä painetta niiden uudelleen näkemiseen ole. Voi keskittyä turistittomampiin kulmiin. Nyt pitäisi päättää sellaisia asioita kuin vaikka majoituksen alue. Rooma on pullollaan hotelleja ja satunnainen selailu aiheuttaa lähinnä ähkyn. On rajattava tarkemmin osatakseen haarukoida sen oikean.

Äidin kanssa majoituin Espanjalaisten portaiden kupeessa. Loistava sijainti sellaisella matkalla. Nyt ehkä kaipaan jotain muuta. Olemme alustavasti miettineet, jos majoituksen tällä kertaa ottaisi Trasteverestä. Mutta en tiedä, tarjonta näyttää kuitenkin hieman paremmalta joen toisella puolen. Lisäksi houkuttelee ajatus retkestä Rooman ulkopuolelle. Esimerkiksi Tivoli on ihastuttanut kuvien perusteella ja tuntunut varsin kohtuulliselta junamatkalta kokonaiskestoltaan näin kompaktiin reissuun. Aina on mukava nähdä jotain uutta, joten siinäkin mielessä alueet Rooman ulkopuolella kiehtovat.

Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan. Niin näkemiseen ja tekemiseen niin perusnähtävyyksien ulkopuolella kuin majoituksenkin suhteen!

Tuntuu kuin kellojen siirto olisi sekoittanut mieltä. Kello on vasta puoli kuusi, mutta on niin pimeää, että tuntuu kuin olisi jo lähes nukkumaanmenoaika. Tai sitten se vain on viikon aikana kertyneen väsymyksen syytä.

Tämä on ollut todella kiireinen viikko. Niin kiireinen, että koko sydämestäni toivon ensi viikon olevan selvästi rauhallisempi, niin työmäärällisesti kuin päänsisäisesti. Nyt viikonlopun aikana on ollut vaikea päästä töistä irti, siitäkin huolimatta, että mies täytti vuosia ja juhlistimme sitä kahden kesken illallisella ja elokuvalla. Kävin ensimmäistä kertaa Kino Tapiolassa, ja miten viehättävä teatteri kyseessä olikaan. Myös elokuva, Cold War, oli todella kaunis. Kaikessa vähäeleisyydessään esteettinen elämys, jonka oikeastaan kruunasi levollinen loppu.

Elokuva herätteli taas Ranska-kaipuutani, mutta sen sijaan edessä on muutaman viikon kuluttua Rooma. Ostin miehelle lahjaksi lennot kanssani Roomaan, siitä kuin oli ollut aiemmin puhetta. Omasta edellisestä ja ensimmäisestä Rooman visiitistä ei ole ehtinyt vierähtää kuin puolitoista vuotta, mutta sillä kerralla Rooma jostain syystä koko komeudessaan jäi vähän etäiseksi, joten nyt toivon tavoittavani kaupungin sielun. Lisäksi vaikka vain pidennetty viikonloppureissu onkin, koen olevani todella täysien lomapäivien tarpeessa, joten siltäkin osin odotan reissua kovasti.

Matkalle ehkä mukaan lähtee tämä Mangon takki, joka on ollut viime aikoina kovassa käytössä. Ostin sen työkaverilta, oikeastaan kirjaimellisesti päältä. Kyselin takin ostopaikkaa kun kollega totesi, että malli on liian pieni hänelle, joten voisi luopua siitä. Takki on itselle hieman iso, mutta avonaisena se ei oikeastaan näy ja lisäksi alle mahtuu paksu villatakki, mikä on ollut tarpeen jo viime päivinä.

Toivottavasti Roomassa pärjää ilman välikerroksia ja muutenkin edessä on kauniin sään reissuviikonloppu, kun sen aika koittaa!

Takki: Mango  / Raitapaita: Armor Lux / Hame: H&M / Nilkkurit: Beatrice / Huivi: Marja Kurki / Laukku: Coccinelle

Innostun todella harvakseltaan värikosmetiikasta. Siis sillä tavalla, että se ei vain kuulostaisi kiinnostavalle vaan että se myös ihan aidosti muuttaisi jotain päivittäisessä rutiinissani. Yleensä olen hyvin jumittunut tiettyihin meikkituotteisiin ja kuten pidempään seuranneet tietävät, en ole meikkaamisessa kokeilunhaluinen vaan puhtaasti mukavuudenhaluinen.

Vuosien varrella siis käytetyt meikkituotteet ovat pikemminkin vähentyneet kuin lisääntyneet, ja muutenkin suuntaus on ollut kohti luonnonkosmetiikkaa pala kerrallaan.

Yllätinkin itseni pari viikkoa sitten kokemalla meikki-ihastuksen todella pitkästä aikaa. Poikkesin blogin kautta tutustumassa ranskalaiseen Boho Green Make up -sarjaan ja jokin loksahti kivasti paikoilleen valikoimaa silmäillessä sekä sarjaan tutustuessa.

Boho Green on siis kohtuuhintainen luonnonkosmetiikkasarja, jota löytyy mm. Ruohonjuuresta, Ekolosta ja Nudgesta. Sarjan ilme näytti tutulle, mutta en ollut koskaan tullut pysähtyneeksi valikoiman äärelle. Sääli, sillä nyt tarkemmin tutustuessa huomasin värimaailman viehättävän omaa silmääni ja tuoteportfolio tuntui erityisen kiinnostavalle arkimeikkaamista ajatellen.

Aurinkopuuteri kalpealle talvi-iholle

Bongasin heti muutaman kiinnostavan tuotteen ja uskomatonta kyllä, ne eivät jääneet vain kertakokeiluiksi vaan ensikokeilusta siirsivät jopa pitkään käytössä olleen luottotuotteen taka-alalle.

Tuosta kahden viikon takaisesta ihastuksesta arkeen jäi Terra Cotta -aurinkopuuteri sävyssä Terre de Cores (05)*, joka on tuosta hetkestä lähtien ollut käytössäni päivittäin.

Mielettömän kaunis ja ihanan luonnollinen väsy, joka sopii loistavasti vaalealle talvi-iholle. Terra Cotta tuo kevyttä lämpöä ja luonnollista hehkua iholle ja sitä uskaltaa käyttää ilman pelkoa paksusta pohjasta tai ylimeikatusta ilmeestä. Sävy toimii myös varjostamiseenkin kivasti. Pigmentti on hyvä, mutta sävyn ollessa niin luonnollinen, aurinkopuuteria on helppo käyttää. Kerrassaan täydellinen tuote tuomaan eloa talvikalpealle iholle!

Luonnolliset luomivärisävyt

Toinen ylläri-ihastus oli Earth Collection Gypsy Palette -luomiväripaletti. Yleisesti ottaen en suosi luomiväripaletteja, sillä niissä on aina niin suuri osa sellaisia sävyjä, joita ei vain tule käytettyä. Käytän muutenkin vähän luomivärejä, ja ärsyttävää on, kun kaappiin jää seisomaan vajaita paletteja, jotka periaatteessa olisivat vielä käytettäviä, mutta sävyt eivät istu omaan makuun.

Siksi ostan mieluummin yksittäisiä luomivärejä, ne kun tulee valittua harkiten ja käytettyä kokonaan. Siksi siis hämmästyin, että Boho Greenin puinen luomiväripaletti vangitsi katseeni niin vahvasti. Kerrankin paletti, joka ei ole raskas muovihirvitys tai saanut täydennystä villikorttiväreistä, joita ei oikeasti arkeen kaipaa. Tässä paletissa sävyt ovat makuni mukaisesti viileitä ja luonnollisia, ja ihan kaikki näyttävät aidosti sellaisilta, joita voisin kokeilla ja käyttää.

Luomivärien pigmentti on mainio, mutta sävyt luonnolliset. Kaikki kahdeksan sävyä oikeastaan hyvinkin arkikelpoisia. Toinen neljän värin levyistä on mattaa ja toinen kaunista metallinhohtoista. Näinä kahtena viikkona olen käyttänyt peräti neljää paletin sävyä, mikä on todella ennen kuulumatonta siihen nähden, että muutoin viimeisen puolen vuoden aikana olen ehkä ylipäätään käyttänyt vain kahta luomiväriä.

Kolmas suoraan päivittäiseen käyttöön päätynyt Boho Greenin tuote on poskipuna sävyltään Coral (05). Kaunis persikkainen väri, joka sekin sopii kivasti vaalealle iholle arkimeikin jatkoksi. Boholta kannattaa tsekata myös huultenrajauskynät ja huulipunat, joista jälkimmäisistä erityisesti sävy 304 on todella kaunis ja lempeä arkisävy (harmillisesti tosin unohtui kuvasta).

Ekologiset pakkaukset

Boho Greenistä kiinnostavan tekee myös se, että merkki välttää ns. ylipakkaamista. Olen viime aikoina todella turhautunut siihen, miten moniin kerroksiin monet kosmetiikkatuotteet pakataan vain näyttääkseen houkutteleville. Siksi lisäarvoa käyttöön tuo, että tuotteet jo ostettaessa ovat ilman ulkopakkauksia tai muita ylimääräisiä pakkausmateriaaleja. Itse tuotetta suojaavat pakkaukset taas ovat niin pitkälle kuin mahdollista pahvisia, mutta käytössä on myös saarnipuuta (kuten luomiväripaletissa) ja lasia.

Kokonaiskuluja pitää alhaalla se, että pakkaukset eivät sisällä saranoita tai siveltimiä. Lisäksi näin vältytään tarpeettomilta härpäkkeiltä. Hinnat siis jäävät noin 7-15 euron paikkeille, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, jollainen esimerkiksi luomiväripaletti on.

Nyt parin viikon erittäin aktiivisella käytöllä voin lämpimästi suositella tsekkaamaan valikoiman. Jos etsit vegaanista ripsiväriä, niin myös sellainen löytyy Boho Greenilta, joskaan en vielä ole itse ehtinyt testaamaan.

*Tuotteet saatu blogin kautta.

Havahduin siihen, että tämän asun punaruutuinen bleiseri tuli ostettua aika tarkalleen vuosi sitten Tallinnasta. Tai oikeastaan ihan vain pari päivää yli vuoden. Poikkesimme tuolloin hotelliamme liki sijaitsevassa 2nd hand -myymälässä, ja ihastuin heti bleiserin kuosiin ja materiaaliin. Olihan siinä paljon sellaista, joka kannusti jättämään kauppaan, kuten rumat olkatoppaukset ja vähän liikaa leveyttä, mutta en antanut sen haitata. Kaunista ruutukuosia ei turhan usein tule vastaan.

Kotona vein bleiserin korjattavaksi, olkatoppaukset poistettiin ja kokonaisuutta kavennettiin hieman. Kun lopulta sain bleiserin takaisin, oli aikaa mennyt niin, että kausi oli kulunut ohi ja vaate unohtui mielestä, kunnes nyt kaivoin sen esiin varastossa läpi kesän viettäneestä laatikosta.

Ruutukuosit, aivan erityisesti punasävyiset, kuuluvat kestosuosikkeihini. Olen vaikka kuinka kauan yrittänyt etsiä kauniisti istuvaa skottihenkistä hametta, mielellään vekitettyä, mutta en vain tunnu löytävän sitä oikeaa. Joko väri ei ole oikea, istuvuus huono tai materiaali ei miellytä. Pitäisi ehkä lähteä etsimään sellaistakin 2nd hand -liikkeistä, sillä talveksi klassinen ruutuhame olisi erityisen kiva!


Bleiseri: 2nd hand / Hame: H&M / Paita: Maison Kitsune / Laukku: Coccinelle / Nilkkurit: Zign, saatu blogin kautta / Kello: Daniel Wellington
Kuvat: Nina, Tunnetila