Kaupallinen yhteistyö: Lycon Finland

Ihokarvojen poisto, tuo ympärivuotinen pakkopulla. Jos oikeasti olisi turvallinen keino päästä niistä kokonaan eroon, olisin ensimmäisenä jonossa. Poistamattomuus ei ole itselle vaihtoehto, sillä rakastan liikaa sileän ihon tuomaa puhtauden ja raikkauden tuntua, eikä pääse ympäri siitäkään, että hikoilukin jää olemattomammaksi karvattomissa kuin karvaisissa kainaloissa.

Harmillisesti oma karvankasvu on melko aktiivista. Karva on vahvaa ja tiukassa, ja iho on paksu. Poistettu karva kasvaa herkästi sisään, joten hetkenkin kuorinnan laiminlyönti kostautuu – aina ei sekään tunnu auttavan. Sama linja jatkuu siis ihokarvoissa kuin hiuksissakin, karvoista ei ole pulaa. Ja oikeastaan, vanhemmiten ihokarvat tuntuvat kasvavan entistäkin elinvoimaisempina, joten en edes uskalla ajatella, miten on tästä kymmenen vuotta tai enemmän eteenpäin.

Olen elämäni aikana kokeillut useita eri karvanpoistotapoja niin höyläyksestä epilointiin kuin sokeroinnista vahaukseen kotona ja hoitoloissa. Kotivahaus on tyypillisesti ollut itselle se mieluisin tapa. Vahaus on nopeaa ja karvat pysyvät pidempään kurissa kuin höylätessä ja kasvavat miellyttävämmin takaisin kuin epiloinnissa (joka tapaa katkoa karvoja niiden eli kaikki eivät lähde kokonaan). Tilanne muuttui kun muutin asuntoon, jossa ei ole mikroa vahan lämmittämiseen. Kokeilin kylmävahoja (inhosin niitä), vahan lämmittämistä vesihauteessa (epätoivoisen hankalaa) ja uunissa (koko purkki suli) ja lopulta luovutin ja jämähdin vaihtelevasti höyläämään ja epiloimaan, olematta kuitenkaan koskaan kovin tyytyväinen joko itse prosessiin tai lopputulokseen.

Lyconin kuumavahat

Kävin joitain viikkoja sitten tutustumassa australialaisen Lyconin vahoihin ja tapasin Lyconin tuolloin myös Lyconin kehittäjän Lydia Jordanen, jonka perhe on valmistanut kosmetiikkaa jo 30-luvulta lähtien. Lydian 70-luvulla kehittämää vahaa käytetään tänä päivänä yli 70 maassa ja se eroaa perinteisistä vahoista mm. sillä, että se tehoaa myös lyhyempiin karvoihin. Lisäksi hellävaraisemmat vahat hoitavat ihoa käsittelyn aikana ja sopivat siten myös herkkäihoisille. Ennen käsittelyä iholle levitetään öljy, joka suojaa ihoa vahalta. Lämmin vaha taas avaa ihohuokosia, mikä helpottaa karvan lähtemistä.

Oman kiinnostuksen sai heräämään Lyconin uutuus, vegaaninen vaha (tyypillisesti vahoissa on mehiläisvahaa). Olen testannut joitain vegaanisia kotituotteita, mutta ollut pettynyt niiden tehoon, niinpä kiehtoikin ajatus tehokkaasta vegaanisesta vahasta (myydään myös kotikäyttöön). Yhteistyön kautta kävin testaamassa vahauutuutta Lyconin hoitolassa Jätkäsaaressa sopivasti juuri ennen matkaa.

Kuulemma maailmalla vahaus on monesti yleisempää, mutta Suomessa sokerointi pitää pintaansa. Matkaillessa Lyconin maahantuoja vahaan ihastuikin. Lomamatkalla ei löytynyt sokerointipaikkaa ja lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hoitolavahaus. Muistissa oli huonot vahauskokemukset ja siksi yllätys olikin suuri kun kokemus oli ihan jotain erilaista kuin mitä osasi odottaa – hellävarainen ja kokonaisvaltaisesti miellyttävä. Tuosta kokemuksesta alkoi selvitystyö ja nykyään Lyconin vahauksia tehdään jo useissa hoitoloissa ympäri Suomen.

Lyconissa oleellisessa osassa on myös kokonaisvaltaisuus, vahojen värit ja tuoksut tuovat miellyttävyyttä vahauskokemukseen ja kotihoitotuotteet vastaavat laadussa hoitolatasoa.

Olen varsin mukavuudenhaluinen kauneudenhoidossa, siksi tänä päivänä suosin arkea nopeuttavia tekijöitä. Sellaisia kuin vaikka hiusmallia, jota ei tarvitse laittaa ja ripsipidennyksiä, jotta aamulla meikkaus hoituu supernopeasti. En voi kuitenkaan kieltää sitä, ettenkö välittäisi siitä, miltä oma ulkonäkö itsestä tuntuu, siksi olen myös valmis panostamaan itselle oleellisissa kohdissa.

Jos jo arkena olen laiska, niin reissuilla mukavuudenhalu korostuu entisestään. Haluan pitää mukana kannettavat kosmetiikat minimissä, enkä uhrata arvokasta reissuaikaa ulkonäköön. Siksi hoitolavahaus oli mitä täydellisin toimenpide ennen aurinkoon suuntaamista. Lisäksi muistin taas, kuinka paljon rakastan ammattilaisen tekemän ihokarvojenpoiston jälkeistä supersileää (ja sellaisena pitkään pysyvää) fiilistä.

Vaikka vahaus on suht helppoa kotonakin, niin hoitolavahaus tarjosi ihanan tarkan lopputuloksen nopeasti. Kainaloiden, bikinirajan ja säärten vahaukseen meni vain hieman reilu tunti ja koko toimenpide tuntunut lähestulkoon lainkaan. Toisaalta itse olen tottunut tuntuun ja muutenkin kipukynnykseni on korkea, mutta silti, uskallan sanoa kyseessä olleen kivuttomin ja huomaamattomin karvanpoisto koskaan.

Intiimialueiden vahaus

Ensimmäistä kertaa myös annoin ulkopuolisen poistaa (laajennetun) bikinirajan karvat, tyypillisesti se on sellainen kohta, jonka haluan hoitaa itse. Pelkäsin kai sen olevan jotenkin kiusallista, mutta kuulin, että itse asiassa nimenomaan intiimialueen karvanpoisto on se yleisin toimenpide. Tämä johtuu siitä, että sääret ja kainalot on suht helppo vahata kotona itsekin, lisäksi niissä karva kasvaa takaisin hieman nopeammin kuin intiimialueella. Intiimialueessa taas ammattilaisen tekemä toimenpide on nopea ja kivuton, ja karvat voivat pysyä poissa pitkäänkin. Näin ollen jos jokin alue erityisesti kannattaa antaa ammattilaisen käsittelyyn, on se nimenomaan intiimialue.

Jäin siis ensimmäistä kertaa ihan vakavasti pohtimaan brasilialaista vahausta vaihtoehtona, nyt kun ylitin häveliäisyyskynnyksenikin ja levitin jo haarojani ohuissa tangoissa kirkkaan valon alla. Sellainen voisi tulla mainiosti kysymykseen kun lähden pidemmälle reissulle tai esimerkiksi hygieniatasoltaan vaatimattomampaan kohteeseen. Näin arjessa höylä riittää vielä ihan hyvin intiimeimmille kohdille (jonne ajatus epilaattorin iskemisestä saa aikaan kylmiä väreitä), mutta lomamukavuutta ajatellen ammattilaisen tekemä karvanpoisto on huomattavasti vähemmän kiusallisuutta aikaan saava ajatus kuin aikaisemmin.

Vahauksen jälkeen

Nyt vahauksesta on kulunut kaksi viikkoa ja bikiniraja on edelleen  sileä. Sääriin on alkanut palaamaan kevyttä karvaa (tosin ymmärrettävästi myös osa karvoista on ollut kasvuvaiheessa jo poistovaiheessa), johon oikeastaan havahduin vasta tätä kirjoittaessani ja tilannetta tarkemmin havainnoidessani. En siis ole vielä tarvinnut höylää, mutta oletan, että myöhemmin tällä viikolla sellaista sääriin ja kainaloihin tulen käyttämään. Parasta on kuitenkin se, että kasvanut karva on pehmeää ja olin jo unohtanut, miltä se tuntuu. Nyt ei tee todellakaan mieli tarttua enää epilaattoriin, jota olen muutenkin aina pitänyt hitaana ja kömpelönä laitteena.

Olenkin näiden parin viikon aikana pohtinut, mitä keinoa haluaisin tästä eteenpäin karvanpoistoon käyttää. Kesän yli voisin käydä hyvin ammattilaisella joko sokeroinnissa tai vahauksessa, mutta viimeistään syksyllä jo ihan kustannussyistä teen karvanpoiston mieluiten itse ja kotikäytössä kyllä vaha on lyömätön. Olen tämän kevään aikana kiinnostuneena tutkinut kotikäyttöön tarkoitettuja vahan lämmittimiä. Oli itselle ihan uusi juttu, että sellaisiakin on ja se todellakin ratkaisisi oman vahan lämmitysongelman!

En ole kuitenkaan uskaltautunut tilaamaan jos kotikäyttöinen laite ei sitten oikeasti toimikaan. En kaipaa kotiini yhtään ylimääräistä härpäkettä, mutta parhaassa tapauksessa kyseessä on parasta pitkään aikaan. Olisi siis kiva kuulla kokemuksia, jos jollain teistä sellainen on? Miten on toiminut ja mistä kannattaa tilata?

Lyconin kotivahaussetin meinasin jo tilata, mutta totesin, että on ratkaistava lämmitysasia ensin ja sitten vasta tilattava itse vaha.

I’m back! Olipa ihana loma ja vivahteikas matka. Viikkoon mahtui paljon uusia kokemuksia ja maailman avartumista. Nyt kotiin päästyä olo on onnellinen kaikesta koetusta, mutta samalla uupunut.

Toissa yö meni reissatessa. Lento Tunisista Frankfurtiin lähti kahden aikaan yllä ja jatkolento Helsinkiin vasta lähempänä kymmentä aamulla, olo iltapäivällä kotiin palatessa oli kaikkea muuta kuin levollinen ja loppupäivä menikin sängyssä torkkuessa. Sitä edellinen taas miehen ruokamyrkytyksen (tai sen kaltaisen tilan, sillä söimme kuitenkin samoja ruokia) valvottaessa molempia. Nyt olo alkaa voimistua, mutta vielä mieli palastelee matkamuistoja niin, että ikimuistoisiin hotellikokemuksiin ja muutenkin matkan parhaisiin paloihin palaan tuonnempana. Yleensä vasta pieni etäisyys auttaa näyttämään, mitkä kohdat ovat jättäneet ne syvimmät jäljet.

Olen myös saanut kysymyksiä erityisesti majoituspaikoistamme, kohteiden turvallisuudesta naisnäkökulmasta sekä Ramadanin vaikutuksesta, joten palailen niihinkin teemoihin myöhemmin.

Nautin suuresti myös sellaisesta pienestä asioista kuin kesävaateiden käytöstä. Olipa ihanaa niin tuskastuttavan pitkän ajan jälkeen voida kulkea paljain säärin ja lämpimänä pysymistä sen enempää ajattelematta. Enemmänkin ajattelin vaatteiden tarjoamaa suojaa auringolta (iho on kuitenkin näin pitkän talven jälkeen erityisen herkkä) ja tietenkin paikalliseen katukuvaan sopivuutta.

Niin toivoin, ettei palatessa enää tarvitsisi katsoakaan päin sukkahousuja, mutta olin väärässä. Tänään äidin luokse suunnatessa tuskin olisin tarjennut ilman sukkahousuja säärten suojana. Mutta pian toivottavasti täälläkin saa pukeutua kesään!

Mekko: Mango / Korikassi: & Other Stories / Sandaalit: Swedish Hasbeens

Kirjoitin vuoden alussa taipumuksestani keloidiarpiin ja niiden hoidosta. Tiedän, että tämä perinnöllinen taipumus koskee vain pientä prosenttia, mutta koska itse olen kokenut samaistuttavan käytännöntason informaation hoidosta melko vähäiseksi, päädyin jatkopostaukseen.

Sappileikkauksen jälkeinen arpi on mietityttänyt ja myös oireillut, joten päädyin näyttämään sitä plastiikkakirurgille Siluettiin. Hyvä että kävin, sillä keskustelu antoi käytännön tasolla enemmän kuin yksikään lukemani nettiteksti. Tosin ei hyviä uutisia, kirurgi totesi useampaankin otteeseen, että kyseessä on pirullinen taipumus. Tiedän, niin on. Hoitovaihtoehtoja on vähän ja avainasemassa on reagointi haavan ollessa vielä aktiivinen.

Jos joskus saisin jälkikasvua, olisi tämä kuulemma sellainen taipumus, joka kannattaisi ottaa heti huomioon lapsen ruhjoessa itseään ja ennen kaikkea olla ottamatta turhia riskejä esimerkiksi rei’ittämällä korvia lapsena (vähän kauaskantoista omalla kohdalla, mutta muille taipuvaisille tiedoksi). Kirurgin mukaan yleisesti ottaen riskialtteimmat kohdat keloidin syntyyn ovat olkapäät, kaula ja dekoltee – rinnat eivät juurikaan. Kuulemma dekolteella lepäävä luomeni on juuri riskialueella, eikä sitä kannata poistaa esteettisin perustein tai lopputulos voi olla vielä pahempi.

Keloidin kasvu

Keloidiarpi voi kasvaa niin kauan kuin se on aktiivinen, ja pahimmissa tapauksissa arpikudos kasvaa kohtuuttoman suureksi kovaksi möykyksi. Sappileikkauksen jälkeinen arpi on tosiaan alkanut kasvattaa keloidia, jota olen yrittänyt hillitä Mepiform-silikonisidoksella ja silikonigeelillä, mutta en yhtäjaksoisesti. Tavallinen arpi on aktiivinen alle vuoden, mutta keloidiarpeen sama ei päde, niinpä omakin arpi on edelleen aktiivinen. Sen tietää siitä, että arpi kutisee, punoittaa ja tuntuu kovalle. Tällöin se on edelleen kasvuvaiheessa, ja reagointi on oleellisessa osassa lopputuloksen kannalta.

Kehittyneen keloidin hoidot ovat vähissä. Suurissa tai muuten häiritsevissä keloideissa paras vaihtoehto saattaa olla korjausleikkaus tai jopa ihon siirto, pienemmissä voi kokeilla kortisonihoitoa, mutta sekään ei ole riskitön (ja lisäksi hintavaa). Siksi Siluetin plastiikkakirurgi suosittelikin reagoimaan vielä kun keloidini on pieni ja hallittavissa, ja jatkamaan kotihoitoa vielä. Lopullista tilannetta voi arvioida kun arpi on rauhoittunut ja näkee, millaiseksi se jää.

Keloidin kotihoito

Kirurgin mukaan jo aiemminkin käyttämäni Mepiform-laastari on paras vaihtoehto aktiivisen arven rauhoittamiseen ja kasvun pysäyttämiseen. Aiempaan väljään ohjeistukseen nähden sain nyt tarkennusta siihen, että laastarin tulisi ulottua vähintään puoli senttiä arven rajojen ulkopuolelle joka suuntaan, eli olen tähän asti leikannut lapun ihan liian pieneksi yrittäessäni säästellä hintavaa laastarilevyä.

Lisäksi laastarin tulee olla haavan päällä 22-24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä, näin lähes vuosi leikkauksen jälkeen vielä ainakin kolme kuukautta eteenpäin, mutta mahdollisesti vielä puolisen vuotta. Aktiivinen vaihe on saatu pysäytettyä kun punoitus ja kutina lakkaa, sekä se pehmenee. Kun arpi on ollut tässä tilassa kuukauden, voi laastareista luopua, mutta mikäli oireet palaavat, tulee hoito aloittaa uudelleen. Yhden laastaripalan pitäisi kestää käyttöä noin viikon verran, mutta itse olen huomannut, että viitisen päivää on realistisempi kun suihkussa käy päivittäin. Muutaman päivän jälkeen tarttumapinta on jo selvästi vähissä ja lopulta laastari lähtee liikkeelle jo lähes itsestään.

Haavan hoidon tehostaminen tuntuu uuvuttavalta etenkin näin kesää  vasten, mutta ymmärrän riskit jos en sitä tee. Näin ollen tämä on kuitenkin isossa mittakaavassa huomattavasti järkevämpi vaihtoehto kuin antaa olla, jälkihoito on vaikeampaa ja ennen kaikkea kalliimpaa. Mielenkiintoista nähdä, minkä verran aikaa menee, että leikkaushaava rauhoittuu.

Terkut Algeriasta! Koska matkajuttuihin palailen vasta kotiuduttuani, on nyt hyvä hetki ottaa katsaus huhtikuussa loppuun kuluneisiin tuotteisiin. Kuukauden aikana kului loppuun melko paljon tuotteita, mutta osa oli sellaisia, jotka päätin vihdoin saada käytettyä loppuun kaappitilaa pois viemästä.

1 Boho Green Make up Terra Cotta -aurinkopuuteri*, sävy Terre de Corse nousi yhdeksi meikkisuosikikseni vähään aikaan. Niin hyvä, että heti ensikokeilusta jäi vakiokäyttöön ja kun tuote loppui, kävin heti ostamassa uuden Ruohonjuuresta. Ihana luonnollinen sävy, mutta kuitenkin riittävästi pigmenttiä. Loistava vaalealle iholle ja hinta-laatusuhde erinomainen. Plussaa järkevästä pakkauksesta, tosin pahvipakkaus alkoi vedellä viimeisiään jo aika varhaisessa vaiheessa kun kuljetin tuotetta käsilaukussa mukana. Kesti silti juuri ja juuri loppuun, mikä on toki tärkeintä. Eli mieluummin näin kuin turhaa muovia ympärillä.

2. Marc Jacobs Daisy EdT.* Otin missioksi alkaa käyttää kaapissa seisoneita hajuvesiä loppuun ja ensimmäisenä tartuin tähän. Pidän tuoksusta, se on raikas ja todella helppo. Keveä ja kukkainen olematta imelä. Helppo arkituoksu, mutta viime aikoina olen alkanut kaipaamaan vähän enemmän voimaa ja jopa mausteisuutta tuoksuun, joten on siinä ja siinä, onko tuoksu lopulta liian kepeä omaan makuun – ainakin tuoksun viipyily iholla saisi olla pidempi.

3. Ontic Minerals Pearl Highlihter (L01)* oli unohtunut laatikon pohjalle, mutta kun osui käsiin kun siivoilin meikkilaatikkoa ja päätin napata arkikäyttöön. Ontic Minerals on siis virolainen luonnonkosmetiikkabrändi, jolta löytyy mm. mainio mineraalimeikkipohja. Tämäkin oli tosi kiva, kaunis pehmeä ja vaaleaan ihoon sopiva sävy. Luonnollisesti hehkuva, muttei kiiltävä. Kiva tuote, mutta olen tosi laiska käyttämään highlightereita, joten sen pohjalta ei lopulta kuitenkaan tullut jäädäkseen.

4. Maybelline Lash Sensational Mascara* on kestänyt käytössä pitkään. Ripsipidennysten takia käytän ripsaria melko vähän ja myös valikoiden. Tässä olen pitänyt siitä, että harjaosa on muovinen ja pienikärkinen, mikä on todella hellävarainen pidennyksiä silmällä pitäen sekä tarkkaan jälkeen. Lisäksi miellyttävää on, että väri on syvän musta, eli tällä saa helposti lisättyä näyttävyyttä. Toki vertailukohtaa normiripsiin ei ole, mutta pidennysten kanssa toimi hyvin.

5. Lumene Kulmakynä, sävy Grey Brown on ihan suosikkini kulmakynistä. Juuri ennen reissua yritin etsiä kyseistä sävyä kaupasta, mutta oli harmillisesti loppu, joten täytyy suunnata ostoksille matkan jälkeen. Luonnollinen harmahtavan rusehtava sävy, joka sopii tosi hyvin omaan hiustensävyyn.

6. Love, Beauty and Planet Blooming Color Shampoo & Conditioner* oli ihana setti. Tykkäsin todella paljon! Shampoo oli hellävarainen, mutta puhdisti hyvin ja hoitoaineen teho oli riittävä omille karheille hiuksilleni. Hinta-laatusuhde todella kohdallaan ja muutenkin vegaaninen brändi sellainen, jonka pariin mielelläni palaan toistekin. Miinusta käytön kannalta hieman hankalasta pakkauksesta. Leveästä, mutta tylppä pullosta oli suht hankalaa saada loppuja aineita pois ja jo puolivälissä jouduin kääntää pakkaukset päälaelleen, että ainetta sai riittävästi puristettua ulos. Sisältö itsessään kuitenkin erinomaista!

7. Salt of the Earth Spray Natural Deodorant ostin mielenkiinnosta. Speksit kuulostivat niin hyville ja hinta oli edullinen, joten oli testattava. Tuote on vegaaninen ja ilmeisesti myös palkittu, ja osoittautui varsin kivaksi. Ei ihan päässyt samaan pitoasteeseen kuin käyttämäni normidödöt, mutta oli huimasti parempi kuin monet testaamani luonnonkosmetiikan dödö, jotka heikon pitonsa puolesta jäävät käyttämättä. Tämä siis tuli käytettyä loppuun, mikä kertoo jotain toimivuudesta. Uskalsin siis käyttää joinain arkipäivinä, mutten ihan niinä pisimpinä ja kiireisimpinä. Kokeilemisen arvoinen tuote kuitenkin!

8. Exuviance Skin Rise Bionic Tonicin* viimeisiä kasvovesilappuja säästelin, sillä en olisi halunnut tuotteen loppuvan. Superfreesaavat ja mukavasti viimeistelevät kasvovesilaput, jotka jättivät ihon ihanan hengittävän ja raikkaan tuntuiseksi. Miinusta siitä, että purkki ei ollut ihan täyteen pakattu, eli pakkaukseen olisi mahtunut enemmän lappuja mikä olisi ollut ihan jo muovin käytön kannalta suotavaa.

9. Organic Shop Body Desert Almond & Honey Milk Reviving Body Scrub ei ihan vakuuttanut. Tykkään monista Organic Shopin tuotteista, mutta tämä ei ollut paras omiin tarpeisiin. Säärissäni on melko paksu iho ja kaipaan kunnon kuorintatehoa, mutta tämän koostumus oli liian voidemainen ja kuorintateho tuntui kevyelle. Sopii siis sellaiselle, joka haluaa ennen kaikkea hoitavaa kevyttä kuorintatuotetta.

10. Skin Treat Clear&Pure Ezyme & AHA Peeling* on Kicksin omaa luonnonkosmetiikkasarjaa ja osoittautui miellyttäväksi kuorintatuotteeksi. Tehokkaampi kuin edellä mainittu Organic Shopin ja samalla mukavan raikas. Kuorinta-aineen tulisi antaa vaikuttaa pari minuuttia iholla ennen pois pesua, mutta on myönnettävä, että itse harvoin jaksoin odottaa ja käytin perinteisemmällä tavalla. Plussaa kauniista pakkauksesta ja herkullisen näköisestä aineesta, miinusta melko pienestä pakkauksesta, eli kului tosi nopeasti.

11. ACO Self Tanning Lotionia* olen käyttänyt ennenkin. Hyvä voidemainen väritön itseruskettava, joka sävyttää asteittain. Tällä saa siis luonnollisen lopputuloksen, ja siksi on ollut hyvä talvikäytössä tai purkkipäivetyksen ylläpitotuotteena. Plussaa sopivan ohuesta koostumuksesta, eli ei jää paksun tai nihkeän tuntuiseksi iholle. Voi siis hyvin käyttää yötä vasten.

12. Biozell Color Mask Color Remover* on supertehokas syväpuhdistava shampoo, joka lupaa poistaa myös värin colormaskien jämät. Käytän syväpuhdistavaa hoitoainetta säännöllisesti ja pidän tehokkaasti puhdistavista, joten tämä oli todella mieleen. Vaikutusta tehostaa jos antaa vaikuttaa hetken ennen poispesua. Vaatii tosin kunnon hoitoaineen käytön jälkeen, mutta sillä kombolla lopputulos on super!

13. Keune Blend Prep Spray* oli ihana! Tuo pitoa kampauksiin ja toimii samalla lämpösuojasuihkeena, eli oli ihan täydellinen tuote ennen muotoiluraudan käyttöä. Kevyt suihke, eli ei jätä hiuksia lähmäiseksi. Tykkään siitä, että muotoilutuotteesta löytyy lämpösuoja, mikä vähentää tarvittavien tuotteiden määrää. Plussaa tyylikkäästä pakkauksesta. Sellainen tuote, jonka pariin voisin mieluusti palata toistekin.

14. Satin Care Pure&Delicat Shave Gelistä on selvästi tullut vakkarituote ihan huomaamatta ja huomasin tämän loputtua miksi. Käyn silloin tällöin Clas Ohlsonilla ja näitä on sopivasti sijoitettu siellä kassan tuntumaan edullisena kahden pakkauksena, niinpä kun olen ostamassa muita juttuja, huomaan nämä kassalle jonottaessa ja ostan kotiin säästöön. Se siis selittää kaikessa yksinkertaisuudessaan, miksi päädyn juuri tähän. Mutta ei sillä, tuote toimii, on riittoisa sekä järkevän hintainen, mitkä ovat tämänkaltaisissa tuotteissa niitä ostopäätöksen kannalta tärkeimpiä tekijöitä.

15. Intensive Aqua Nutriactive Cristalli Liquidi* oli väritön hiusöljy, joka sopii erityisesti latvahoidoksi. Itse käytin tätä yhdistettynä voidemaiseen jätettävään hoitoaineeseen ja toimi niin hyvin. Kiva tuote, joka toi sileyttä ja kevyttä kiiltoa, mutta jätti hiukset ilmaviksi. Näppärän kokoinen pullo mukaan otettavaksi ja plussaa värittömyydestä.

16. Osis+ Refresh Dust Texture* kuului tuotteisiin, jotka seisoivat kohtuuttoman kauan kylppärissäni, mikä kertoo siitä, että jäi varsin keskitasoiseksi tuotteeksi – ei niin sopimaton, että olisi jäänyt käyttämättä, muttei kuitenkaan niin hyvä, että olisi tehnyt mieli käyttää usein. Kyseessä siis kuivashampoomainen tuote, joka toi samalla tekstuuria, eli jätti sormiin tuntuvaa rakennetta hiuksiin. Ei puhtaiden hiusten tuote, mutta toimi ihan kivasti sekä kampausten pohjana että seuraavana päivänä kun kaipasi freesausta ja kevyttä volyymia. Itseä vähän häiritsi pieni mähmäinen sormituntuma, mutta se taitaa olla aika tyypillistä vastaaville tekstuuria lisääville tuotteille, minkä takia en niitä aktiivisesti käytäkään.

*saatu blogin kautta

Muistelen vieläkin ilolla viikontakaista lämpöisiä hetkiä Turussa. Tänään töihin kävellessä päälle ripotelleet lumihiutaleiden haituvat eivät kuitenkaan tavalliseen tapaan haitanneet, sillä huomenna maisema vaihtuu itselle sopivampiin asteisiin. Nyt tosin on vielä pakkaus vaiheessa ja monta muutakin asiaa hoidettavana ennen aamuyön lähtöä.

Niin Turussa kuin tulevalla reissullakin kiinnostaa paikallinen design ja käsityöt. Osana Turun blogimatkaa poikkesimme Aurajoen tuntumassa sijaitsevassa idyllisessä Terraviivan keramiikkapajassa.

Terraviiva limittyy Turun Seurahuoneen koolle kutsumaan matkaan siten, että hotellin alakerrassa sijaitseva Ravintola Gunnar hyödyntää lähialueiden osaamista niin sisustuksessaan kuin tarjoiluissaan. Yksi näistä paikallisista pienyrityksistä on Terraviiva, jonka perustaja keraamikko Minna Komulainen on loihtinut pajassaan Ravintola Gunnariin helmikuvioisia lautasia. Helmiä mukaileva kuvio tulee itse asiassa pitsiliinojen painosta, jotka kaulitaan savea vasten valmistusvaiheessa.

Savipajalla elävästi mieleen nousi joskus aikoinaan käymäni vuoden mittainen savityökurssi. Se oli antoisa katsaus saven työstöön, dreijaukseen ja lasittamiseen. Ihailen suuresti kauniita keramiikkaesineitä, mutta tuon vuoden aikana huomasin, että savityöt eivät ole se omataidemuotoni. En ole riittävän kärsivällinen eikä savi ylipäätään ole materiaalina sellainen, jonka työstämisestä nautin. Mutta tuo vuosi antoi entistä enemmän arvostusta niille, jotka osaavat.

Pidän myös siitä, että paikallista osaamista tuetaan. Hyvin läheltäkin nähneenä, käsityöläisyrittäjän arki ei ole helppoa ja on vaikea kilpailla kaukaa tuoduille ja halvalla tehdyille. Siksi koen tärkeäksi arvopohjaisenkin valinnan, jossa yritykset tukevat pientuottajia. Tärkeää se on toki yksityishenkilöinäkin, mutta usein yritysten volyymit ovat suuremmat.

Itsellä on jo jonkin aikaa ollut kauniit keramiikka-astiat etsinnästä. Pari lautasta ostin vuosi sitten Tbilisin Fabrikasta ja pari syvää kulhoa olen sittemmin löytänyt Helsingin putiikeista. Kaipaisin vielä vaaleasävyistä, ehkä jopa pastellista, täydennystä erityisesti pelkistettyjen lautasten muodossa.

Terraviivasta ostin kauniin valkoisen pitsipainatuksella tehdyn lautasen, mutta se on enemmänkin tarjoiluelementti kuin arkiastia. Esimerkiksi tarjoilulautasena tai kynttilänalusena se tulee toimimaan kauniisti. Terraviivassa ihastutti myös käsintehdyt keraamiset laatat, jotka ovat mitoitettu yleisimpiin markkinoilla oleviin kaakeleihin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei koko laatoitusta tarvitse hankkia käsityönä, vaan peruslaatoitukseen voi ostaa muutamia yksittäisiä koristeellisempia laattoja tehostamaan kokonaisuutta.

Turussa vieraillessa kannattaa poiketa Terraviivan putiikissa (Kaskenkatu 2 C) jo ihan sen tunnelman takia. Myymälä on kaunis ja sen perällä seisoo valkoinen kakluuni. Takana avoimesta ovesta vilkkuu Minnan työpaja.

Ihan kulman takana aukeaa upea sisäpiha, josta löytyy toinen vierailuna rvoinen putiikki, Televisio Lifestyle Store, johon ihastuin aikoinaan Helsingissä olleen pop-up-putiikin kautta. Edelleenkin tosin mielessä kummittelee eräs R/H Studion mekko, johon siellä viehätyin, mutten tarttunut tarjoukseen ja sittemmin en ole kyseiseen malliin etsinnöistä huolimatta enää missään törmännyt.

Kävelymatkan päässä on myös aiemmin mainitsemani Nikkotakkon koruateljee sekä hurmaava Grundlagen luova työtila.

Kesään heräilevä Turku näytti viime viikonloppuna upealle. Muistelin joen vartta kävellessä ihan ensimmäistä lyhyttä seurustelun tapaista suhdetta joskus yli puoli elämää sitten. Tuolloin makoilimme pimeässä syysyössä lehtien keskellä Aurajoen rannassa ja jossain siellä lomassa koin ensimmäisen (erittäin kömpelön) suudelmani. Silloin Turku sai omassa mielessä vienon romanttisen sävyn, joka ei ole karissut vaikka Turkua on tullut sen jälkeen nähtyä enemmän muissa merkeissä.

Nyt Turussa vetää puoleensa ravintolatarjonta, joenvarren terassit ja tietenkin pienet putiikit. Tori on rakennustyömaan valtaama, mikä siirtää huomiota juuri joen suuntaan. Siitä huolimatta istuin hetkeksi paistattelemaan päivää Wiklundissa sijaitsevan Ravintola VENNin terassille, sillä aurinkoa on tullut kaivattua liikaa! Lounaan ohessa Aperol Spritz viimeisteli kokemuksen kuin olisi lomalla, sillä tuo kyseinen hohtavan oranssi juoma on yleensä sellainen, jota nautin lähinnä reissussa tai noh, lomalla.

Vierailu Terraviivan keramiikka-aterljeessa oli osa Solo Sokos Hotel Turun Seurahuoneen järjestämää pr-matkaa.
Ylempi kuva minusta; Souliina & alempi kuva; Veera Bianca.

Vappu tuli kuin yllättäen. Juuri ehti toipua pääsiäisestä ja ajatukset alkaa olevaan tulevassa lomassa, sitten yhtäkkiä olisikin pitänyt hypätä siinä välissä vappumoodiin. Ja itse asiassa myös synttärimoodiin, sillä huomenna torstaina jos vain muistan (mitä todennäköisimmin en), pääsen muuttamaan sivupalkin ikänumeroa. Sitä se taitaa nyt kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaakin, sillä luvassa on lähinnä töitä ja arkisia asioita. Vappukin kului rauhassa. Eilen hetken ystävien luona viivähtäen, mutta ennen kaikkea ihan ollen ja sekä ekstravapaapäivästä että kerrassaan upeasta säästä nauttien.

Sain myös siirrettyä varastoon viimeisetkin talvikengät, niinpä nämä ovat viimeiset asukuvat talvinilkkureissa. Seuraavat asut taitaakin olla noin 15 astetta lämpöisemmästä, eli edustavat jo kunnon kesää. Ihanaa. Yritän muuten taas olla aktiivinen reissussa Instagram Storyn puolella, reissupostaukset ovat olleet toivottuja, joten vaikka en blogin ääreen ajantasaisesti ehtisi, sieltä ainakin löytää. Mutta sitä ennen pitäisi mm. kaivaa matkalaukku jostain vintin uumenista, jossa se on hautunut läpi talven, ja keksiä millä sen täyttäisi. Niin, ja hoitaa vielä vähän matkajärjestelyjäkin. Tiedän siis, mitä teen syntymäpäivänäni.

Mekko: Zara / Vyö: & Other Stories / Nilkkurit: Aldo / Takki: Zara / Laukku: Coach