Secret Wardrobe – Sivu 730

Veronan kentällä lämmin ilma vyöryi vastaan. Päivä oli jo ehtinyt kääntyä illaksi, mutta mittari hehkutti itsepintaisesti +29 astetta. Päivän reissaamisesta nuhjuinen keho ja lentojen myöhästelystä nuutunut mieli asettuivat vuokra-auton nahkaistuimille, katseen seuratessa valon katoamista ja maiseman muuttumista tummaksi. Ajovalojen tavoittaessa Garda-järven eteläkärjen, ympärillä oli enää pelkkää pimeyttä. Nojasin ikkunalasiin ja tavoittelin maiseman valopilkkuja, kylät vaihtuivat ja hetkittäin ympärille syttyi elämä, pieni oma maailmansa pimeyden keskelle. Terassit näyttivät keitailta ja katulamppujen varjot maalasivat tunnelmallisia varjoja rakennusten kylkiin.

Palasin ajatuksissani kolmen vuoden takaiseen Gardan reissuun, bongailin tuttuja paikkoja ja muistot täyttivät mielen. Hiljainen tie seuraili järven muotoja, ja tasapainoilin unen ja valveen rajamailla. Muistojen tumman turkoosi järvi oli nyt sysimusta. Satunnaisia pareja kulki käsi kädessä rantakatuja, nojailivat toisiinsa pimeyden keskellä katse kadonneessa horisontissa. Tästä kaikesta oli kaukana kaikki se ruuhka, jonka kesän turistipiikki Gardalle mukanaan tuo. Ehkä juuri nyt alue on parhaimmillaan, ilma on ihanan lämmin, mutta kylät sopivan rauhallisia.

Illallista pysähdyin nauttimaan pieneen kylään, yhteen monista, auto koukkasi veden äärelle ja ravintolasta avautui näkymä vuorille. Niille, joita horisontista oli enää mahdotonta erottaa, mutta pienet keltaiset pisteet kertoivat maan ylettyvän ylemmäs kuin olisi osannut odottaa. En tiennyt, että oli nälkä, mutta kun sain lautasen eteeni, nautin jokaisesta suupalasta. Tiramisu kruunasi levähdyshetken, se suli suuhun ja jätti kiehtovan pehmeän maun kielelle. Nuutunut olo katosi hetkeksi, ja hetken hengitin kesää, sitä jonka me olemme kotona jo jättäneet taaksemme. Hiljaisuus tuntui valloittavalta, jättäydyin taakse matkaseurasta, katselin järvelle ja astelin liki rantaviivaa. Olo oli liki liikuttunut ja Garda oli kaunis, värittömänäkin. Autossa annoin pään painua alas, pimeys nielaisi auton ja navigaattori vilkutti 110 jäljellä olevaa kilometriä. Vajosin horrokseen ja havahduin tietullien jäädessä taakse, auton laskeutuessa Meranoon. Puoliltaöin työnsin avainkortin hotellihuoneeni oveen ja vajosin pehmeään sänkyyn. Nyt on aika nukkua, pitkä päivä takana ja pitkä päivä edessä.

matkustus, Ranska

Lyon, Ranska

syyskuu 6, 2012

Kesäreissulla sydämeni jäi Lyoniin. Odotin kaupunkia ehkä eniten koko matkasta, enkä joutunut pettymään. Usein korkeilla odotuksilla on tapana johtaa lässähtäneeseen lopputulokseen, mutta ei nyt. Lyon tuntui heti jotenkin ihan minun tyyliseltäni, omalta ja tutulta, vaikken kaupungissa ole aiemmin käynytkään. Se sijaitsee kahden joen, Rhônen ja Saônen liittymäkohdassa, Pohjois- ja Etelä-Ranskan taitteessa. Kaupungissa tuntuukin hauskasti yhdistyvän etelä ja pohjoinen, tyyli ja henki poimii parhaita paloja molemmista, sekoitellen niistä kauniin ja persoonallisen kokonaisuuden.

Joet tuovat kaupunkiin särmää, kuten vesi aina. Unescon maailmanperintökohteeksi listattu vanha kaupunki kohoaa jyrkästi korkealle ja kapeat kadut puikkelehtivat murretunväristen talojen lomassa. Huipulla on mielettömillä näkymillä siunattu Basilica Notre Dame de Fourvière, vuonna 1896 valmistunut basilika, joka on ehdottomasti kaiken kapuamisen arvoinen. Aivan liki sijaitsee roomalaisen amfiteatterin rauniot ja Eiffel-tornia muistuttava Tour métallique de Fourvière, 86 metrinen terästorni.

Itsellä ensimmäinen mieleen tuleva sana Lyonista on kulinarismi, kaupungilta odottikin kaiken muun ohella herkkuja ja herkuttelua. Ajatuksena oli poiketa Michelin-tähditetyssä ravintolassa vanhan kaupungin tunnelmassa, mutta epäonneksemme satuimme olemaan kaupungissa maanantaina, jolloin joka ikinen vanhan kaupungin tähditetty ravintola tuntui olevan kiinni. Onneksi kaupunki on pullollaan ravintoloita ja kahviloita, joten kiva illallispaikka löytyi viehättävästä ulkoilmaravintolasta vanhan kaupungin sydämestä. Myönnettävä silti on, että hivenen jäi huono tuurimme kaivelemaan.

Siinä missä kaupunki on pullollaan ruokapaikkoja, ei se jätä myöskään shoppailijaa kylmäksi. Pitkä ostoskatu halkoo kaupunkia molempien jokien välissä tarjoten houkutuksia lompakolle ja iloa silmälle. Jo mainittujen nähtävyyksien ohella olin merkannut karttaan myös Lyonin kansallisoopperan, jonka mielenkiintoista arkkitehtuuria halusin päästä todistamaan omin silmin.

Vajaat pari päivää kaupungissa kului aivan liian nopeasti, Lyoniin olisi mielellään jäänyt pidemmäksi aikaa. Jos nyt suunnittelisin reissua uudelleen, varaisin automaattisesti tähän metropolialueeltaan Ranskan toisiksi suurimpaan kaupunkiin tutustumiseen ainakin kaksi yötä. Ei siis jäänyt epäselväksi, että Lyoniin on vielä palattava, ehkäpä pidennetyksi viikonlopuksi? Hassua on, että pidin Lyonista ehkä kaikkein eniten kaikista matkalla nähdyistä kohteista, mutta siitä on kaikkein vähiten kuvia. Kamera pysyi suurimman osan ajasta laukussa, mutta sentään jokunen kuva tuli eritoten vanhasta kaupungista napattua. Ehkäpä kaupungin tunnelma oli liian vangitseva halutakseni käyttää aikaa katsellen sitä linssin läpi. ;)

Itävalta, matkustus, Wien

Baden bei Wien – kylpyläkaupunki Wienin kupeessa

elokuu 23, 2012

Näin sateisen päivän jälkeen on ihana palata hetkeksi takaisin matkalle muistellen suloista lämpöä ja upeita maisemia. Ensimmäistä lomaviikkoa Wienissä viettäessäni aloin jo haikailemaan uusiin tunnelmiin, niinpä tein pienen päivävisiitin Badeniin, joka on viehättävä pikkukaupunki 26 kilometrin päässä Wienistä. Paikalliset tuntevat Badenin ehkä parhaiten Römertherme-kylpylästä sekä Casinosta, ja sitä ympäröivästä kauniista puutarhasta.

Oma kaupunkikierrokseni alkoi kaupungin sydämestä, tunnelmalliselta Grüner Markt vihannes- ja hedelmätorilta, josta voi napata tuoretta hyvää mukaan tai istahtaa varjoon päiväkahville. Kamera kädessä kojujen välissä aikani puikkelehdittuani päädyin nappamaan evääksi rasialliseen mustikoita, ja jatkoin sitten ostosten kanssa matkaa Raatihuonen ohi, ihaillen matkalla auringossa kylpeviä vaaleita rakennuksia ja päätyen sievälle aukiolle, levähtämään näyttävän suihkulähteen äärelle.

Baden sijaitsee jokilaakson ja vuorijonon suulla, ja horisontissa kumpuileva maisema tuo särmää pikkukaupungille. Keskustan kyljessä kohoava maisema houkuttelikin jatkamaan kulkua pohjoiseen, kulkemaan ohi kirkon ja päätyen Casinolle. Kuumuutta uhmaten kipusin viereisen vehreän puutarhan mäkeä ylös saavuttaen hurmaavan paviljongin, ja paahteen uuvuttamana istuskelin hetken kukkien katveessa katsellen alas kaupunkiin.

Aikani puistoa ihailtuani palasin kaupungin sydämeen ja kapelta sivukadulta löytyi pikkuinen kahvila-konditoria, jonne istahdin kakkupalan äärelle ennen viimeistä etappia, Doblhoffparkia, joka on suuri puisto kaupungin läntisessä osassa. Joet kaunistavat Badenia, ja vesi on merkittävässä osassa myös Doblhoffparkia, puiston suulla sijaitsee lampi, jossa sorsat ja polkuveneet lipuvat sulassa sovussa. Puisto on kuuluisa erityisesti ruusuistaan, niitä on yli 600 lajia ja kukinnan aikana puisto kylpee 30 000 ruusun loisteessa. Ruusujen houkuttelemana Badeniin suuntaavan kannattaa olla paikalla kesäkuussa, sillä jo heinäkuussa sesonki on ohi ja paahde jättää jälkensä istutuksiin, vaikka toki ruusuja silloinkin on vielä ihasteltavissa.

Kaupunki on helppo kahlata kävellen läpi, joten kiireettömästikin etenevä ehtii katsella Badenia päivässä eri puolilta ja nauttia rauhassa näkymissä. Oman visiittini pysäyttivät taivaalle vaivihkaa kerääntyneet pilvimassat ja nenänpäähän pudonnut ensimmäinen pisara, juuri parahiksi retken viimeisellä etapilla.