Secret Wardrobe – Sivu 68

Miettikää, tällä viikolla alkaa maaliskuu, ja sehän on jo ihan kevätkuu! Ihanaa! Nyt siis hyvä syy paketoida talvikuukausia, ja etenkin putkaa tammikuun loppuun kulutetut kosmetiikat tuttuun tapaan yhteen postaukseen. Talvikuukausina suosiossa ovat selvästi olleet kosteuttavat tuotteet, vaikka kovia pakkasia ei ollakaan päästy tänä talvena kokemaan.

1 Medik8 Hydra B5* oli kiva kostetuttava seerumi talvi-iholle. Medik8:lla on ylipäätään tosi mainioita täsmäseerumeita, eikä tämä ollut poikkeus. Tehosi selvästi siihen, mihin oli tarkoitettukin, eli pintakuivalle talvi-iholle ja elvytti kulahtanutta tunnetta. Medik8:n pakkaukset ovat uudistuneet vastikään ja näyttävät mielestäni entistä kivemmille.

2. Medik8 r-Retinoate Youth Activation Cream* on tosi miellyttävä kasvovoide. Hyvin imeytyvä voidemainen tuote, jota riittää pieni määrä, niinpä tämäkin pakkaus on kestänyt pienen ikuisuuden. Sopii aikuiselle iholle ja käyttö on hyvä aloittaa asteittain. Miinusta tulee tarpeettoman muovisesta pakkauksesta. Ymmärrän toki, että sillä on haluttu luoda hintaan suhteutettuna mielikuvaa ylellisestä tuotteesta, mutta itseä häiritsee vaikeasti kierrätettävät ja kookkaat muovipakkaukset. Lisäksi mietin tuotetta suhteutettuna hintaan. Tykkäsin voiteesta, mutta kun tietää kyseessä olevan kalliin tuotteen, alkaa väkisinkin kyseenalaistaa, onko tuote todella hintansa veroinen. Tuskin siis päätyisin ostamaan itse, mutta oli miellyttävää päästä testaamaan tätä eikä itse voiteessa ole kritiikin paikkaa.

3. Kicks 2% BHA Treatment* on syväpuhdistava ja ihohuokosia supistava savimainen naamio ja tehokkaan tuntuinen, melkein jopa tuju. Erinomainen rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle, mutta herkkäihoiselle en suosittelisi. Itse kuitenkin tykkäsin, sekä naamion jättämästä mattaisesta ja freesistä tunteesta että ylipäätään siitä, että tuntui tehokkaalle. Kicksin omien tuotteiden uudistus on mielestäni todella onnistunut ja linjasta löytyy monia kiinnostavia tuotteita sekä vegaanisia vaihtoehtoja, kuten tämä BHA-naamio.

4. Vichy Eau Thermale* on suihkuteltava mineraalivesi kasvoille ja iholle ylipäätään. Tuote jäi itselle vähän etäiseksi, eikä ole sellainen tuote, jonka itse hankkisin. Ihan kiva, muttei kuitenkaan riittävän kiva. Plussaa miellyttävästä suuttimesta, joka tekee mineraalivedestä riittävän hienojakoisen suihkun ja siten miellyttävän ja virkistävän kokemuksen, mutta toisaalta markkinoilla on tällä hetkellä niin paljon erilaisia hoitovesiä, että tämä jää vähän ominaisuuksiltaan niiden varjoon.

5. Nourish London Kale 3D Cleanse* on lähtökohdiltaan varsin kiinnostava tuote, vegaaninen Briteissä valmistettu lehtikaaliputsari, joka kasvoille hierottaessa vaihtaa väriä vaaleasta tummempaan vihreään. Omaa käyttöä hankaloitti se, että suutin hajosi melko varhaisessa vaiheessa ja jouduin vaivalla purkamaan pakkauksen osiin päästäkseni kiinni sisältöön ja kaapimaan tuotteen käyttöön. Ehkä fiiliskeen olisi vaikuttanut jos pakkaus olisi toiminut oletusarvoisesti. Koostumus on voiteen ja geelin sekoitus, joka ei juurikaan vaahtoa. Miellyttävän tuntuinen ja todella hellävarainen. Itsellä ei riittänyt kaiken meikin poistoon, mutta sen sijaan meikittömän ihon puhdistukseen oli riittävä. Ihan kiva tuote, mutta ei kuitenkaan omiin tarpeisiin paras mahdollinen ja ylipäätään jäi kokemuksena vaatimattomammaksi kuin toivoin ja odotin.

6. Batiste Dry Shampoo Rose Gold on jo niin käyttöön vakiintunut tuote, että tuskin tarvitsee enää sanoja. Yksinkertaisesti huippu, ja juuri sitä, mitä kuivashampooltani toivon. Toimii!

7. Gold Haircare Ten in One* on hoitosuihke, joka nimensä mukaisesti lupaa kymmenen eri hyötyä hiuksille. Itse näin tämän ensisijaisesti hoitosuihkeena, mutta esimerkiksi kymmenen kohdan listassa mainittavaa selvittävyyttä en kokenut, eli tarvitsi itsellä selvittävän tuotteen oheen. Hyvä ekstratuote, mutta ei yksistään ainakaan omiin vaativiin hiuksiin riittänyt. Koostumukseltaan kuitenkin miellyttävä ja ylipäätään olen hoitosuihkeiden ystävä, eli siinä mielessä kyllä pidin. Plussaa supertyylikkäästä pakkauksesta ja ylellisestä fiiliksestä.

8. Gillette Satin Care Shave Geliä on tullut käytettyä jo useita kertoja ja ehkä suurimpana syynä se, että sitä on myynnissä sellaisissa paikoissa, joissa heräteostoksena muistan hankkia itselle varastoon. Eli tämän kohdalla todellakin voi sanoa saatavuuden olevan suurin vaikuttava tekijä ostopäätökseen. Tuote on riittoisa ja ylipäätään ajaa asiansa, joten ei valittamista. Paitsi, ettei ole luonnonkosmetiikkaa, eli mieluusti ottaisin käyttöön vihreämmän brändin tuotteen, kunhan ensin keksisi, mikä se olisi.

9. Biozell Volumizing Dry Shampoo* ei noussut suosikkeihin, mutta oli riittävän hyvä, että tuli käytetyksi. Ei kuitenkaan sellainen, jonka itse valitsisin itselleni, eli tykkään selkeästi vähän kuivemmista ja jauhemaisemmista tuotteista, tämä tuntui melko miedolle. Ei siis huono, mutta ei erityisen huippukaan.

10. Diago Dalla Palma Vitamina C Brightening & Energizing Mask* oli superkosteuttava ja freesaava kangasnaamio kasvoille. Käytän vähemmän yksittäispakattuja kasvonaamioita lähinnä siksi, että kuoriin pakattu kertakäyttöinen tuote tuntuu epäekologiselta, vaikkakaan en tiedä onko se oikeasti niin. Puoltavana aspektina toki on, että tämänkaltaisilla tuotteilla saa ihan eri tavoin hoitolamaista fiilistä iholle ja oloon kuin perinteisillä naamioilla. Joka tapauksessa tykkäsin itse tuotteista ja iho tuntui hyvälle ja hoidetulle näiden jälkeen. Ehkäpä tällainen on hyvä täydentävä tuote ihonhoitoon silloin tällöin käytettynä.

11. Urban Decay Eyeshadow Primer Potion kuuluu ihan ehdottomiin luottotuotteisiin. Rakastan näitä silmämeikin pohjustajia, sillä ilman niitä luomivärini ei pysyisi koko päivää niin mutkattomasti paikoillaan kuin näiden kanssa. Pakkauksen suurin fani en kuitenkaan ole, ärsyttää nimittäin, että jo hyvin nopeasti tulee vaihe, jossa primerin saaminen tuubista muodostuu hankalaksi, vaikka sitä olisi runsaasti vielä jäljellä. Pitäisinkin siis vielä enemmän, jos pakkaus päivittyisi vähän käytännöllisempään. Lisäksi suosikkini on ihonvärinen violettipakkauksinen primer, tämä Eden-sävyinen vaalea tuote oli omaan makuun vähän liian vaalea, joskin toimisi hyvin vaikka luomivärin sijaan (ja toki antoi sellaiselle myös kaunista pohjaa). Niinpä palasin tämän loputtua takaisin klassikkoon, eli nudesävyyn.

12. Boho Green Make-up Terra Cotta, sävy Terre de Corse 05 on lyhyessä ajassa kohonnut luottotuotteeksi. Täydellinen ympärivuotinen aurinkopuuteri vaalealle iholle, ja plussaa minimalistisesti helposti kierrätettävästä pakkauksesta. Lisää Boho Greenistä löytyy aiemmasta postauksesta.

13. Yves Saint Laurent Touche Éclat kuuluu luottotuotteisiini, ja lisää tästä YSL:n valokynästä voi lukea täältä.

14. Rimmel Wonder’full Wake Me Up Mascara* on niitä harvoja ripsareita, joiden kanssa olen viime aikoina päässyt loppuun asti. Tosin asiaan on vaikuttanut se, että olen käyttänyt ripsipidennyksiä jo jonkin aikaa. Mutta nyt niistä luovuttuani todennäköisesti myös ripsareita tulee jatkossa loppumaan enemmän. Tässä Rimmelin ripsarissa oli melko täyteläinen ja muhkea harja, mutta koska aine oli koostumukseltaan riittävän kiinteää, ei lopputulos ollut paakkuinen vaan ripsari asettui tosi kauniisti. Hinta-laatusuhteeltaan varsin näppärä ripsari!

15. Keune Lovely Lovender Color Cravingia olen käyttänyt aiemminkin ja pitänyt. Tosin viime aikoina käyttö on harventunut, sillä olen huomannut, että tämä sopii ehdottomasti parhaiten vaalennetuille hiuksille eikä enää niin kun omaa väriä on jo runsaasti. Huipputuote blondille, nykyiseen tarpeeseen ei enää paras.

16. Fudge Luminizer Moisture Boost Shampoo & Weightless Conditioner on mainio shampoo-hoitoainepari. Kosteuttaa kivasti ja sopii kuiville ja karheille hiuksille, sekä pakkasen kuivattamaan pituuteen. Herkästi rasvoittuville ja ohuille hiuksille ei välttämättä paras, mutta kaltaisilleni luonnonlaineisiin ja kuivuuteen taittuvaisille hiuksille mainiot.

17. RFSU Quick Fix Shaving Lotion* on ensisijaisesti intiimialueiden karvanajoon tarkoitettu voidemainen tuote, mutta itse koin tämän supernäppäräksi reissutuotteeksi ihan kaikkeen sheivaukseen. Pieni pakkaus kulki helposti mukana ja oli geelipurkkeja keveämpi ja kompaktimpi. Ajoi siis asiansa mainiosti ja jos sattuu vastaava vastaan, suurella todennäköisyydellä hankin tulevia reissuja silmällä pitäen.

*Saatu blogin kautta.

Koti & Sisustus

Ensiasuntoa ostamassa

helmikuu 22, 2020

Aktiivista asunnon etsintää on nyt kuukausi takana ja olen yllättynyt siitä, kuinka laidasta laitaan olo on tänä aikana ehtinyt heitellä. Toisena hetkenä olen innostunut ja jännittynyt, toisena pettynyt ja jopa toivoton. Väittävät, että se kuuluu prosessiin, mutta itse mieluusti skippaisin tämän vaiheen ja siirtyisin suoraan siihen seuraavaan, omaa kotia asuttamaan.

Jos viime vuoden selkeä projekti oli yrittäjyys ja oman yrityksen pystyttäminen ja pohjustaminen, on selvää, että tämän vuoden projekti on asuminen. Tosin vielä viime vuoden puolella en osannut odottaa, että kyseessä olisi omistusasuminen.

Olen monesti harmitellut sitä, etten ollut nuorempana niin fiksu, että olisin ostanut asunnon. Silloin kun lainan saanti oli helpompaa ja asunnot inhimillisissä hinnoissa. Toisaalta sitä on vähän väärin harmitella, sillä en oikeastaan edes osannut ajatella asiaa. Omistusasumisesta ei juuri puhuttu ja vuokra-asuminen oli opiskelijaelämän jälkeisissä kuvioissa lähinnä normi. Asunnon ostoa ei osannut tarkastella realistisena vaihtoehtona, ja toisaalta en tiedä, olisiko se ollutkaan. Kun oma asunto lopulta tipahti ajatuksiin, oli todennäköisesti juuri se huonoin aika. Pankki toisensa jälkeen torppasi lainakyselyt ja vaateena oli 10 prosentin säästöt asunnon ostohinnasta. Helsingin hinnoilla se tarkoittaa aika paljon käteistä tilillä.

Siinä uskossa elin kaikki jälkeiset vuodet ja pidin ajatusta omasta asunnosta lähes mahdottomana, vielä kaukaisempana hypättyäni yrittäjäksi. Ei sillä, yrittäjäksi jäätyä olen saanut säästöön enemmän kuin koskaan, koska olen voinut vaikuttaa tuloihin suoremmin, mutta tuoreena yrittäjänä ei ole järin houkutteleva laina-asiakas pankille. Kuulinkin vähän joka suunnalta, ettei aloittaneella yrittäjällä ole lainamahdollisuuksia, sillä ei ole näyttöä tulojen jatkuvuudesta ja liiketoiminnan kehityksestä. Väitettiin, että olisi syytä odottaa vuosi tai pari. Niin totesi jopa uransa pankissa tehnyt ystäväni. Mutta niin, aina ei kannata liiaksi kuunnella muita.

Laina ensiasunnon ostoon

Päätin siis kokeilla ja katsoa, lähinnä halusta saada itselle tarkat raamit siihen, mitä lainan saanti itseltä voisi edellyttää, jotta voin asettaa tavoitteeni. Olikin odottamaton yllätys kun speksien sijaan sain lainatarjouksen. Sama vastaus tuli toisesta pankista. Kannatti siis kokeilla, ja samalla sain hyviä vinkkejä sijoittamiseen, joka on niin ikään tämän vuoden projektejani. Niin, ja kannatti viime vuonna säästää. Siinä samalla kun säästin turvatakseni mahdollisia tulevia epävarmoja kuukausia yrittäjänä, tulin vähän huomaamatta säästäneeksi tarvittavat rahat asunnon käsirahaksi. Olin pitänyt tähtäimessä vuosia sitten sanottua kymmentä prosenttia, joten oli iloinen yllätys kuulla, että viisi prosenttia oli riittävästi. Niinpä täysin odottamatta kaikki olikin valmiina ja etäinen haave konkretisoitui maaniseksi asunnon etsinnäksi.

Tosin asunnon etsinnän realismi vyöryi päälle nopeasti. Nyt olen kuukauden verran katsellut aktiivisesti asuntoja, eikä mene päivääkään, etten silmäilisi vaihtoehtoja yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta eihän sen oman löytäminen olekaan niin helppoa. Kysyntä on suuri, pienten asuntojen hinnat nousevat tarjouskaupoissa hämmentävän korkealle ja noh, ylipäätään mikään ei ole vielä tähän mennessä saanut sydäntä lyömään nopeammin. Ne, missä näen pienen potentiaalin saattavat mennä muutamassa tunnissa, eli nopeammin kuin ehdin edes jäsennellä omaa ajatusta tai merkata tulevaa näyttöä kalenteriin. Siksi hetkittäin on iskenyt toivottomuus. Omaan budjettiin ja spekseihin sopivan asunnon löytäminen onkin yllättävän vaikeaa. On kummallisen jakautunut mieli, samaan aikaan tuntee intoa ja epätoivoa.

Hyväkuntoinen asunto vai remonttiprojekti?

Toisaalta ei pidä väheksyä jo käytyjen näyttöjen ja jatkuvan tilannetarkkailun merkitystä. Omat toiveet ovat tarkentuneet, realismi on lyönyt kasvoille ja olen saanut kartoitettua erilaisia remppa-optioita. Olen huomannut, että rempattujen asuntojen hinnat kohoavat pilviin, joten olen alkanut ajattelemaan, että ehkäpä sitä voisikin ryhtyä remonttiprojektiin. Hintaseurannan kautta olen laskeskellut, että se voisi hyvinkin maksaa itsensä takaisin, jos tekee fiksusti ja myös paljon itse. Olenkin rajannut speksejä siihen, että putkiremontti täytyy olla hoidettu alta siten, ettei sellaista ole lähitulevaisuudessa vastassa. Toki parasta olisi, jos ylipäätään kylppärille ei tarvitsisi tehdä mitään, mutta olen loiventanut siinäkin ajatuksiani. Kaikki riippuu lähtöhinnasta.

Asun jo nyt varsin kompaktisti, mutta Helsingin hinnoilla on melko todennäköistä, ettei kattobudjettini riitä pientä koppia kummoisempaan. Saattaa siis olla, että joudun tinkimään reiluun pariinkymmeneen neliöön, mutta realistisena toiveenani olisi jotain 26-34 neliön välillä, eli yksiö tai pieni kaksio. Mikäli yksiö, niin toivoisin sentään keittokomeroa tai muuten sellaista pohjaa, ettei sängystä tarvitse katsella tiskivuorta.

Muutamat ovat kyselleet, miksen katsoisi asuntoa hieman kauempaa. Ja on totta, ei tarvitse mennä kuin reilut 10 kilometriä keskustasta kauemmaksi ja yhtäkkiä samalla rahalla saisi niin paljon enemmän. On lähes huvittavaa, että Helsingissä pääsee asumaan pienessä yksiössä samaan hintaan kun jossain toisaalla omakotitalossa. Niitä kuuluisia valintoja, mitä kukin priorisoi kärkeen.

Olen pyöritellyt asiaa mielessäni, pohtinut erilaisia vaihtoehtoja ja kysellyt enemmän asuntomarkkinoita seuranneita ja palannut lopulta siihen, etten ainakaan toistaiseksi lavenna hakuani Helsingin kantakaupunkia kauemmaksi. En lopulta tarvitse paljoa neliöitä ja arkeni rullaa näillä kulmilla, lisäksi pidän keskusta-asumisesta. Yhtä oleellinen syy on kuitenkin sijoitusaspekti. En etsi vain kotia, vaan etsin myös sijoitusta. Lyhyessäkin ajassa elämässä voi tapahtua paljon, eikä sitä tiedä mihin elämä ja suhteet kantaa, niinpä tärkeänä tekijänä asunnossa on se, että se on helppo vuokrata. Siinä keskustan pienet asunnot ovat lyömättömiä, niille on vuokramarkkinoilla jatkuva kysyntä. Niinpä kun olen ottanut sijoituskulman mukaan, on ajatus kantakaupungista vahvistunut ja olen hyväksynyt ajatuksen, että voin joutua tinkimään paljonkin neliöistä. Mutta ajattelen, että on tärkeää päästä kiinni omistusasumiseen.

Pieni asunto Helsingin kantakaupungista

Niinpä etsinkin asuntoa läheltä Helsingin keskustaa, karkeasti ottaen ratikkareittien ulottuvilta. Haavealueeni olisi Töölö, mutta seurattuani asuntojen liikkuvuutta, se näyttää varsin epätodennäköiseltä. Eniten pieniä asuntoja liikkuu Kallion tuntumilla, joten jos taloyhtiö on hyvä, tontti oma, rakennus visuaalisesti miellyttävä (mieluiten siis vanha) ja suuret remontit tehty, käy Kallio mainiosti. Toki silmäilen vaihtoehtoja myös Hakaniemen ja Meilahden alueelta, enkä panisi pahakseni eteläisempääkään Helsinkiä, mutta realistisesti ajatellen Taka-Töölö, Meilahti ja Kallio ovat todennäköisimmät lokaatiot.

Niinä hetkinä kun omat simppelit toiveet tuntuvat mahdottomilta ja näkee jonkun ihan käsittämättömän asunnon tarjouskaupan lipuvan oman maksimin ulottumattomiin (vaikka luuli sen alun perin olevan varsin kelpo budjetti pikkuasuntoon), olen yrittänyt pitää jalkoja maassa ja ajatuksia kärsivällisinä. Suunnitelmani onkin jatkaa aktiivisia etsintöjä parin tai kolmen kuukauden ajan, ja jos siihen mennessä ei vielä tärppää, mietin speksejä ja aluerajausta uudelleen. Mutta siihen asti yritän onnistua näillä toiveilla ja kun tuntuu toivottomalta, yritän muistaa, että on kivan kodin löytämisessä niin monet muutkin onnistuneet, joten eiköhän itseäkin vielä onnistaa.

Pitäkää siis peukkuja. Ja tietty, jos sattumalta korviisi kantautuu tietoa myyntiin lähtevästä pienestä helsinkiläisestä kaupunkiasunnosta, niin otan suurella ilolla ihan kaikki vinkit vastaan!

Päällysvaatteet, Talviset asut

Keltaisesta oranssiin

helmikuu 21, 2020

Tällä viikolla ajatukset ovat lennelleet ihan muissa maailmoissa, ja on ollut vaikeaa keskittyä arkisiin juttuihin. Siksi kai vaatevuori kasvaa sohvalla samaa tahtia tiskipöydän astiakeon kanssa. Saati, että huvittaisi tarttua muihin kodin juttuihin. Mieli tekee ikään kuin jo lähtöä, vaikka eihän se todellisuudessa muuta vielä arjen nykyistä rytmiä.

Oikeastaan kaksi teemaa ovat syöneet kaiken vapaan tilan mielestä, joista toinen on tietenkin asunnon etsintä. Sitä huomaa kaupungilla kävellessä ja ratikassa istuessa ihan vahingossa katselevansa alueita ja taloja ihan eri kulmista kuin aiemmin. Sitä miettii etäisyyksiä, viihtyvyyttä ja hintoja. Ikään kuin etsii kotipotentiaalia kaikkialta ympäriltä. Samoin sähköpostia kurkkii vähän väliä toiveikkaana, josko nyt sinne olisi vihdoin tullut jotain kiinnostavaa ja voisi tärpätä. Huomaan googlaavani keittiöitä, kurkkivani Pinterestistä inspiraatiota ja kyseleväni kaikilta saman prosessin läpikäyneiltä ajatuksia ja kokemuksia.

Toinen tilasta taisteleva kokonaisuus on uusi työproggis. Aloitin tällä viikolla tavallaan kaksi uutta työkuvioita (limittyvät kyllä osin yhteen), ja niihin perehtyminen ja ideointi on täyttänyt mieltä. Uuden sisäistäminen syö aina energiaa, vaikka kokonaisuudet ovatkin todella mielenkiintoisia ja erityisesti toisesta olen ihan todella innostunut. Tekisi mieli kertoa jo enemmän, mutta vielä täytyy odottaa jonkin aikaa.

Tyhjän blogitekstikentän välkkyvä kursiivia katsoessa mieli yrittääkin karata noihin isompiin teemoihin, vaikka olisi vielä paljon matkajuttuja ja muuta purettavana. Noh, asia ja viikko kerrallaan. Viikonloppuna tosin todennäköisesti tulossa asunnon etsintään liittyvä postaus, jos vaan jaksan sen viimeistellä.

Alla oleva asu on Bratislavasta ja itselle ehkä vähän epätyypillinen väripaletti runsaalla keltaisen ja oranssin määrällään, sekä ylipäätään murretuilla sävyillään.