Tärkeimmät asiat ensin, Töölön Relovesta löytyy myyntipaikkani maanantaihin 16.3. asti. Paikan numero on 19, ja se löytyy ihan sieltä myymälän perältä. Varasin pöydän sen verran hetken mielijohteesta joulukuussa, että oli ensimmäisiä vapaita aikoja ja paikkoja silloin. Mutta eipä tuo haittaa, pääasia, että myyntipaikka löytyi. Kiikutin tänään jo muutaman vaatteen Reloveen, mutta tarkoitus on viedä täydennystä huomenna ja ylipäätään läpi viikon, jotta myyntipaikkaa ei tule kerralla ahdettua liian täyteen. Jos siis satut liikkumaan kulmilla, poikkea toki kurkkaamaan!

Kuten jo viime postauksessa totesin, teen jo selkeästi henkistä muuttoa ja turhasta tavarasta luopumisen tarve voimakas. Jokainen järjestelty komeron nurkka tuottaa iloa ja jollain tapaa keventää oloa. Ehkä se on osaltaan myös kevään ilmiö, kaipuu ilmavuuteen ja järjestykseen. Viime päivinä on ollut niin keväinen olo, että vaihdoin talvivaatekategoriankin jo kevätasuihin, sillä onhan tämä eilisen rennon sunnuntain look selvästi enemmän kevättä kuin talvea!

Viime viikko meni ihan asuntokuvioiden ehdoilla ja viikon päätteeksi tajusin, kuinka uuvuttavaa koko prosessi onkaan. Kaikki asuntojen seurannat, tietojen syynäykset, näytöt ja lopulta myös mahdolliset tarjoukset. Viime viikosta neljä päivää menikin intensiiviseen tarjouskaupankäyntiin, joka lopulta ei päätynyt eduksen. Tänään kuulin, että myyjän odotukset ovat valtavasti lähtöhintaa enemmän. Tunsin hölmistystä. Mietin, että olen uuvuttanut itseni kaupankäynnillä, jolla ei ole ollut yksinkertaisesti mitään mahdollisuuksia.

Melkein tekisi mieli kieltäytyä tarjouskauppakohteista, mutta harmillisesti niitä on tällä hetkellä niin paljon, ettei se ole oman edun mukaista. Mutta jos jotain opin, ainakin sen, etten suotta tule vaivautumaan tarjouksien teossa jatkossa järin ajoissa. Täytyy siis ottaa kokemus opin kautta ja sitä se todella oli, huomasin, kuinka syvälle odotus ja toivo itsessä iski, kuinka ison kaupan mahdollisuuden äärellä tunteet heittävät laidasta laitaan ja niin, ennen kaikkea, millainen on järkevä taktiikka ja myös pelin henki. Ei siis muuta kuin uusia näyttöjä kohti!

Hame: Y.A.S / Pellavapusero: KappAhl, saatu blogin kautta / Nilkkurit: Unisa / Laukku: Coach /
Kaulakoru: Pernille Corydon

Jos tätä viikkoa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se voisi olla jännitys. Se on näkynyt sekä pelkoon taittuvana huolena, että jännittävinä kihelmöivinä hetkinä, ja paljon siltä väliltä. Jo pitkään kipeänä ollut kylkeäni on tutkittu, mikä on aiheuttanut niitä huolen sekaisia jännittäviä hetkiä. Koko jännityksen skaalan taas on tainnut kulkea läpi asumiseen liittyvien kuvioiden kautta ja osallistuessani ensimmäiseen ostotarjouskauppaan (tai kilpailulta se enemmän tuntuu).

Tiesin kyllä ennen tarjouksiin lähtöä, että todennäköisyyteni ovat huonot. Tarjouskaupassa näyttää huomaamatta hinnat lipuvan pikkupanoksin alueen keskineliöhintoihin nähden järjettömän ylös ja koska tämä minun kohteeni olisi vaatinut omasta mielestä kunnon remonttia, oli pakko pitää oma hintaraja maltillisena. Jos remontti ei olisi niin kokonaisvaltainen, maksuvalmius olisi varmasti ollut korkeampi. Tai ehkä olisin myös ollut rohkeampi, jos kyseessä ei olisi ollut ensimmäinen tarjouskauppani? Mutta raja on pakko vetää jonnekin. Vaikka olen tiennyt todennäköisyydet, silti sitä on lipunut ajattelemaan, että mitä jos. Ei haluaisi vielä ajatella niin pitkälle, mutta mieli kuitenkin meinaa keulia ja alkaa ihastumaan.

Mitä enemmän olen asiaa ajatellut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että haluaisin remontoitavan kohteen. Tosin mieluiten ei kylppärin kohdalla. Mutta hetkittäin tuntuu, että mitä tahansa ajattelee vaihtoehdoksi, hinnat kohoavat turhauttavan korkeiksi suhteessa myyntikohteen spekseihin. Siinä iskee sellainen kauhistunut jännitys, että mitä tästäkään oikein tulee. Mutta kyllä se vielä, niinhän se on kaikilla jossain vaiheessa. Ehkä on hyväkin, ettei ensimmäinen yritys mene läpi, sillä sitten tietää seuraavalla kerralla paljon paremmin, miten toimia ja asennoitua. Ehkä on rohkeampi ja röyhkeämpikin, sillain hyvällä tapaa.

Huomaan silti tekeväni jo vahvasti luopumistyötä nykyisestä kodista. Tarkkailen paikkoja loppusiivouksen näkökulmasta, järjestelen varastoa helpommin tyhjättävään muotoon, annan eteenpäin tavaroita ja kosmetiikkaa, jota en käytä sekä olen urakalla tyhjännyt vaatekaappejani kirpparia varten (ensi tiistaista eteenpäin siis myyntipaikka Töölön Relovessa, jos en ole vielä täällä asiasta maininnut).

Nykyinen koti ei tunnu enää kodilta, kun on jo tehnyt muuttopäätöksen ja oikeastaan olisi hyvin valmis siirtymään eteenpäin. Toisaalta on ihan hyvä, että tällaista esimuuttoa alkaa tekemään jo todella hyvissä ajoin, jos se vaikka tekisi ensimmäistä kertaa elämässä tulevasta muutosta organisoidun, järkevän ja jopa helpon. Tänään tarjosin jo omaa sohvaanikin eteenpäin ja sen jälkeen tajusin, että parhaassa tapauksessakaan muutto ei koita ennen kesän kynnystä (pahimmassa tapauksessa myöhemmin). Ehkä siis sentään vielä ei kannata alkaa luopumaan isommista kodin elementeistä, heh.

Bratislava, tuo tunnelmallinen pieni pääkaupunki vain noin tunnin matkan päässä Wienistä. Niin helppo yhdistää samaan reissuun sen kanssa. Päiväretki riittää mainiosti, mutta toisaalta yön yli kestävä vierailu tarjoaa mahdollisuuden nähdä kaupunki ilta-aikaan ja muutenkin antaa tilaa kierrellä kaupunkia kiireettä.

Itse olen vieraillut Bratislavassa kolmesti. Ensimmäisellä kerralla yön yli, toisella päiväretken verran ja nyt viimeisimmällä kerralla jälleen yön yli. Joka kerta olen käynyt Bratislavassa Wienin reissun yhteydessä, sillä se vain on niin helppo ja luonteva yhdistelmä. Ensimmäisillä reissukerroilla olen keskittynyt Bratislavan vanhankaupungin alueeseen, joka on kompakti, mutta ehdottomasti alueen sydän. Useimmat turistit taitavatkin pysyä pitkälti juuri vahankaupungin ja linnoituksen tuntumassa. Myös hotelleja on runsaasti juuri siellä, niin vanhoissa kortteleissa kuin Tonavan varrellakin.

Ensimmäisellä kerralla majoituin näyttävässä 1200-luvulla rakennetussa talossa sijaitsevassa Arcadia Boutique Hotelissa, joka oli aivan ihana (ainakin silloin 10 vuotta sitten, heh)! Harkitsin sitä jopa hetken tällekin reissulle, mutta sitten heräsi uteliaisuus, tuntui siltä, että haluan nähdä jotain uutta. Niinpä päätin astua pois ilmeisimmältä alueelta ja tutkailla, mitä on ympärillä. Sen jälkeen valinta olikin selvä, Loft Hotel Bratislava.

Yllätyttekö jos sanon, että visuaalisuus painoi hotellivalinnassa melko paljon? Toki myös hinta oli järkevä, mutta toisaalta, niin se tähän vuodenaikaan oli pääsääntöisesti kaikissa Bratislavan hotelleissa. Loft Hotelissa miellytti se sama ominaisuus kuin Wienin Max Brown -hotellissa, hotellin tyyli jatkui eheänä yleisistä tiloista huoneiden ja niiden yksityiskohtiin. Jos Max Brown oli selkeästi urbaani ja hipsteri, tämä oli rouheampi ja asteen verran maskuliinisempi. Wienin hotelli nousi omaksi suosikikseni, mutta mies taas totesi Loftin olleen paras hotelli pitkään aikaan, joten täytyy antaa tunnustusta sillekin.

Oikeastaan hotelli oli hyvä valinta monella tapaa. Ensinnäkin oli kiva nähdä paremmin Bratislavaa vanhankaupungin ulkopuolelta, ja itse asiassa kävelymatka sieltä Loftille oli lyhyempi kuin ajattelin. Hotelli sijaitsee ihan lähellä rautatieasemaa, joten jos saapuu tai lähtee junalla, on sijainti siihenkin nähden erinomainen. Hotellin etuna on myös mainiot palvelut, kuten viinibaari ja oma pieni olutpanimo. Lisäksi aamiainen oli järjettömän hyvä – kuinka monella hotelliaamiaisella saa nauttia valmiiksi kasattuja tuorepuurobowleja ja vaikka mitä muita jänniä bakery-tuotteista ja erikoisia juustoja. Täysi kymppi aamiaiselle!

Vaikka saapumisemme aikaan Bratislava kylpi auringossa, muuttui sää asteittain ja illalla vettä tulvi yli äyräiden. Niinpä kun olimme nähneet auringonlaskun Tonavan kupeessa ja kävelleet takaisin hotellille, päätimme ottaa mukavasti ja illallistaa hotellin yhteydessä sijaitsevassa Fabrika Beer Pub -ravintolassa.

Ravintola oli ilmeisen suosittu myös paikallisten keskuudessa, eikä ihme. Oman panimon olutta, paikallisia viinejä ja erinomaista (ja erinomaisen hintaista) ruokaa! Mies söi herkullisen vegeburgerin kun itse päädyin astetta kevyempään kahden alkuruoan illalliseen aperolin kera. Aperolilla myös skoolattiin juuri ennen illallista huomatulle asuntolainatarjoukselle.

Majoitusvalinta meni siis nappiin. Aamulla aamiaisen jälkeen junalle lähtiessä ei mennyt kymmentäkään minuuttia kun olimme jo asemalla. Ja koska junia menee päiväsaikaan Wieniin vähän väliä, emme suotta ostaneet lippua ennakolta vaan hoidimme asian vasta rautatieasemalla.

Loftin (ja oikeastaan koko Bratislavan vierailun) eduksi on sanottava, että palvelu oli silmiinpistävän ystävällistä ihan joka puolella. Muutenkin hotellikokemus oli ihana, huone oli hiljainen ja isosta ikkunasta aukesi näkymä viereiseen puistoon. Sänky oli suuri ja pehmeä, ja kylpyhuoneetkin todennäköisesti remontoitu ei niin kovin kauan aikaa sitten.

Jos siis kaipaa vaihtelua vanhankaupungin historiallisille hotelleille, kannattaa miettiä vaihtoehdoksi Loft Hotellia!