Olen hyvin eläinrakas, joten yleensä jätän eläintarhat matkoilla välistä ja kuljen silmät ummessa markkinoinna Aasiassa, niinpä myös Wienin eläintarha on tietoisesti jäänyt välistä kaikilla aiemmilla reissuilla. Yksin tuskin olisin tälläkään kerralla tullut sinne suunnanneeksi, mutta mies on haaveillut ihkaelävän pandan näkemisestä ja kun kadunvarren mainokset kertoivat sellaisen löytyvän jo vuonna 1752 avatusta Tiergarten Schönbrunnista, meni kohde uudelleenharkintaan.
Ei minulla siis mitään pandoja vastaan ole, päinvastoin, eikä eläintarhojakaan, tarjoavathan ne monien lajien säilyvyydele otollisen tilan sekä jakavat arvokasta informaatiota ja lisäävät tietoisuutta. Mutta sitten on se toinen puoli, turistikohteiden näytöseläimet, häkkeihin ahdetut lajit ja yli-innokkaat vierailijat. Sama juttu, miksen enää ehtymättömästä eläinrakkaudesta huolimatta itselleni häkkieläintä ottaisi, ei sen paikka vain ole kotonani vaikka kuinka mielelläni suloista pörröpalloa päivät katelisinkin (…vaikka onhan mulla nyt tuo mies :D). Herkkä mieleni ei kestä katsoa turhautuneita eläimiä liian pienissä häkeissä, eläimiä vailla piilopaikkaa ihmismassoilta ja verenpaineeni menee raiteiltaan lasia kielloista huolimatta naputtelevista vierailijoista ja sen sellaisesta, ajattelemattomuudesta.
Monessa paikkaa onneksi tilat on varsin hyvät, etenkin länsimaissa, ja huolenpito erittäin ammattitaitoista, mutta kaikkialla ei, niinpä yleensä varmistan hyvän mielen pysyvyyden kiertämällä eläintarhat. Vaikka olen sellaisista nauttinutkin, Singaporen eläintarha oli huimaavan hieno, Helsingissä sijaitseva Tropicario kiehtova sekä Korkeasaari vakiokohde (vaikka sielläkin ohitan muutamat alueet johdonmukaisesti). Niiden lisäksi on nyt annettava tunnustusta myös Wienin eläintarhalle. Toisin sanoen jyrkkä ei taittui ja suuntasimme Schönbrunnin linnan vieressä sijaitsevaan kaupunkieläintarhaan. Ja kyllä, näimme pandojakin!
Wienin eläintarha yllätti viehättävyydellään, se oli sievä ja tunnelmalinen. Alue oli kivan puistomainen ja poiketen monista muista käymistäni huvipuistoista ja eläintarhoista, kahvilat sekä ravintolat olivat sellaisia, että niihin olisi oikeasti voinut mielellään istahtaa. Yllätyin myös valtavasta määrästä eri eläimiä, sillä olin todella odottanut vastassa olevan vain pikkuisen eläintarhan! Alueelta löytyy kaikkea kirahveista pingviineihin ja jääkarhuista norsuihin. Aika lensi huimaa vauhtia ja lopulta oli luovutettava, emme vain ehtisi kaikkea. Puhumattakaan jaloista, olimme aiemmin päivällä kiertäneet linnan 40 mieletöntä huonetta ja talsineet läpi puiston eläintarhalle, joten alkuillan auringon värittäessä maisemaa, oli vain otettava suunta takaisin.
Isot pandat olivat pyöräyttäneet pikkupandan, eläintarhan vetonaulan, mutta se oli tällä kertaa jossain suojassa katseilta ja saimme tyytyä kahden suuren pörröisen pandan ihmettelyyn, mutta mies oli tyytyväinen! Itse ratkesin samanlaiseen riemuun eläintarhan portin vieressä olevassa suklaakaupassa, mutten kiellä, etteikö eläintarha olisi ollut itsellekin miellyttävä kokemus, jonne tämän visiitin perusteella rohkenen varmasti toistekin koluamaan kulmia joita emme nyt ehtineet. Uskallan siis suositella, ja poikkeaminen on äärimmäisen helppo yhdistää vierailuun linnassa. Alue on laaja, joten aikaa on hyvä olla runsaasti ja tietenkin jaloissa hyvät kävelykengät.
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
