Sain alkusyksystä blogin kautta Sonylta pienen ja kauniin α5000-mallisen kameran, mikä oli vastaus pitkäaikaiseen haaveeseen. Kookkaan järkkärin raahaaminen paikasta toiseen on monesti ärsyttävää ja sanelee suoraan laukkuvalintoja, niinpä olen haikaillut jo pitkään pikkulaukkukokoisen, mutta tehokkaan kaupunkikameran perään. Avoinna on siis ollut kakkoskameran paikka, joten ei mitenkään akuutti tarve, vaan lähinnä vaaleanpunainen mielikuva ideaalitilanteesta, jossa pienikokoinen kamera ajaisi kevyen kaupunkikäyttötarpeen sekä ehkäpä ainakin osan lomakuvista ja isompi sitten hoitaisi asukuvat ja sen sellaiset.
Uuden kameran kohtaaminen aiheutti sekä iloa että hämmennystä. Kinkkinen puoli oli se, että jouduin opettelemaan uuden teknisen laitteen käyttöä, mikä todella ei ole se vahvin ominaisuuteni. Oikeastaan koen aiheen niin epäkiinnostavaksi, että olen sen takia valmis pitäytymään teknisiä hankintoja tehdessäni tutuissa ja turvallisissa merkeissä, sellaisissa, joita jo lähtökohtaisesti osaan käyttää. Niin on esimerkiksi käynyt kaikkien kamerahankintojeni kanssa. En ole mitenkään erityisen merkkiuskollinen, mutta olen aina päätynyt tuttuun merkkiin helppouden ajamana. Pääkamerankin päivitys on ajankohtainen aihe ja jälleen käyn mielessäni läpi samoja mietteitä kuin ennenkin, eli mikä merkki/malli olisi oikeasti paras tarpeisiini, mutta kummasti vaan tuttuus vetää puoleensa ja tuntuu niin paljon turvallisemmalta valinnalta. Sillä siis voi loppujen lopuksi olla tosi paljonkin merkitystä mitä merkkiä alussa puolivahingossa päätyy käyttämään! :)
Mutta takaisin uuteen kameraani, joka on ilmeisesti teknisesti ottaen järkkäri, mutta itse miellän sen (ehkä juuri koon takia?) jonnekin järkkärin ja pokkarin välimaastoon, niin kuin kompaktijärkkäriksi (onko se edes mikään oikea termi?). Siinä on siis liuta samoja ominaisuuksia kuin vanhassa kamerassani, mukaan lukien objektiivien vaihtomahdollisuus, mutta se on todella pieni ja kevyt (jos tarkkoja ollaan, niin kyseinen malli on maailman kevein vaihdettavalla objektiivilla varustettu kamera). Nättikin se on kuin mikä!
Koska en ihan oikeasti ymmärrä mitään teknisistä nippelitiedoista on parempi, etten niistä edes puhu vaan keskityn ihan puhtaasti käytettävyyteen (ja siihen ulkonäköön). On myönnettävä, että uuden opettelu on osoittautunut itselle jopa kankeammaksi kuin osasin kuvitella, eli tarvitsisin tämän kanssa aivan ehdottomasti käyttöopastusta kädestä pitäen, sillä manuaalien lukeminen kuulostaa maailman puuduttavimmalta puuhalta. Olenkin yrittänyt vilkuilla josko vastaan tulisi sama kamera jollain tutulla niin voisin kinuta vinkkejä, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut ihan omillani, mikä on tarkoittanut hyvin automaattipohjaista käyttöä. Tosin ihan näppärästi sekin toimii, mutta tietty harmittaa kun tietää käyttävänsä laitetta puolitehoisena, eikä siinä tietty ole mitään järkeä!
Näin amatöörin näkökulmasta miinusta tulee siitä, että nappeja on kamerassa vähän (uskokaa pois, sekin voi joillekin olla haaste!) – kärsimätön kun ei meinaa muistaa mitä pitää rullata mihinkin suuntaan päästäkseen hyppäämään mihinkin valikkoon ja turhautuu. Plussaa taas siitä, että säätömahdollisuuksia löytyy runsaasti, joten jos osaisi kunnolla käyttää, pilkkua pääsisi viilaamaan ISO-arvojen ja aukkojen kanssa samaan tapaan kuin kookkaammissakin järkkäreissä! Sony päihittää vanhan kamerani kokonsa lisäksi myös hämärässä, mielestäni tällä saa kauniimpia ja parempia kuvia vähävaloisissa olosuhteissa ja se on aika iso ilo etenkin näin pimeänä vuodenaikana! Pientä iloa tarjoaa myös kameran kuvausvinkit ja infotekstit, jotka helpottavat oikean kuvausmoodin valintaa vaikkei olisikaan ”muistanut” lukea manuaalia…
Uskon siis, että uudella kameralla olisi potentiaalia paljon enempään kuin mihin sitä nyt olen käyttänyt, voihan siinä vaihtaa objektiivejakin vaikka millaisiin järkäleisiin, mutta toisaalta kun olen tykännyt käyttää sitä helpossa arkikuvauksessa, showroomeilla ja kahviloissa, ei pakottavaa tarvetta testata rajoja ole ollut. Ehkäpä sitten kun löydän jonkun antamaan kasvotusten vinkkejä, pääsen kuvauskehityksessä eteenpäin? Mielelläni nimittäin käyttäisin tätä vielä enemmän kuin nyt ja testaisin esimerkiksi asukuviin.
Mitä sitten tulee ulkonäköön, niin siitä α5000:lle täytyy kyllä antaa kaikki pisteet! Kamera tuntuu ihanalta ujuttaa käsilaukkuun ja vielä kivemmalta kaivaa esiin. Vähän hävettää myöntää kuinka paljon kiksejä saan sen ulkomuodosta, josta tulee valkoisen hohtavan pintansa ja keveytensä kautta ehdottomasti hyvällä tavalla mieleen lumipallo. Kompaktius ja keveys ovatkin mielestäni sen vetävimpiä ominaisuuksia
Vaikeinta kameran kanssa on ollut totuttelu tarkastelemaan maailmaa näytön kautta, ison järkkärin kanssa kun on tullut otettua kuvat etsimen läpi ja sitä kautta koenkin ikään kuin pääsevänsä likemmäs kohdetta. Pelkkää ruutua katsellessa tuntee itsensä vähän kuin ulkopuoliseksi eikä meinaa saada samanlaista tuntumaa sekä kohteeseen että kokonaisuuteen, mikä vähän häiritsee. Tosin epäilen vahvasti, että tämä on ihan tottumiskysymys, koska niillä, jotka ovat tottuneet diginäyttöön, tuntuu olevan vaikeuksia ottaa kuvaa toisella tapaa. Joka tapauksessa tunnen itseni aina yhtä hölmöksi kun tökin pikkukameraa silmille vaikka oikeasti siinä ei ole mitään aukkoa, mistä katsoa, heh.
Kenelle sitten näin lyhyen käyttökokemukseni perusteella suosittelisin kameraa? No ehdottomasti niille, jotka ovat tottuneet pokkariin, mutta kaipaavat kompaktia, mutta järeämpää sekä monipuolisempaa laitetta. Tässä on enemmän mahdollisuuksia ja kuvausinnostuksen myötä uusia objektiivejakin voi alkaa hankkimaan, mikä takaa lisää mahdollisuuksia – toisaalta perusobjektiivillakin pärjää mainiosti pitkälle. En hetkeäkään epäile, ettei tämä täyttäisi kaikkia peruskuvaustarpeita!
Järeisiin järkkäreihin tottuneelle muutos toiseen suuntaan voi olla haastava, mutta toisaalta, kakkoskamerana tai ihan arkikäytössä tämä on mainio ja varmasti vielä parempi kunhan opin pikkuniksit sekä saan säädöt suoraan oikein ilman jokaisen napin ja valikon läpikäyntiä. Merkittävä asia on myös se, että kameran mukaanottokynnys on tämän myötä selvästi madaltunut. α5000 mahtuu melkein laukkuun kuin laukkuun, joten se tulee herkemmin napattua arkimenoihinkin matkaan! Eriasia on sitten, osaanko ottaa sellaisia kuvia, joita visioin, mutta siinä vika on ihan käyttäjässä. Niinpä joululahjalistaani voisi lisätä myös kameran käyttökoulutuksen!
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
