Viikonloppuni alkoi kauniiden asioiden keskellä, Lumene järjesti yhdessä Olympuksen kanssa kosmetiikkakuvauksen workshopin, joka todella tuli tarpeeseen! Vinkkien lisäksi tarjolla oli pöytämetreittäin inspiraatiota, kuvausintoa virittelemään tarjolla oli kaikkea kauniista kukista marenkeihin ja kesäasusteista karkkivärisiin kuvausalustoihin. Kaikessa yltäkylläisyydessä tuli olo kuin olisi lapsi karkkikaupassa – tällaisen rekvisiittapaljouden kun saisi kotiinkin. Ihastelin muiden aikaansaannoksia ja vaivutin itseni sokerihumalaan syöden herkkupöydän antimia.
Testailin myös ensimmäistä kertaa Olympuksen kameraa, sitä, jota kaikki kehuvat, ja myönnän, yllätyin – niin helppokäyttöisyydestä kuin kuvanlaadustakin. Kiinnostus heräsi perehtyä paremmin ja kamera-asia onkin erittäin ajankohtainen, nimittäin Canonini hajosi tänään kun käytiin ystävän kanssa aamiaisella. Onhan se toki vedellyt viimeisiään jo kauan, mutta aina olen saanut sen jotenkin virkoamaan, mutta nyt ei taida enää onnistua. Voi itku.
Mutta takaisin kuvausiltapäivään – kaiken kaunisvärisen ohella tarjolla oli kosmetiikkaa, mutta tällä kertaa ei käytettäväksi vaan rikottavaksi. Kaatuneita kynsilakkoja, pöydille pursotettuja voiteita ja pinnoille levitettyjä seerumeita. Enpä ole koskaan raaskinut tehdä tätä omilla meikeilläni, vaikka olenkin ihaillut naistenlehtien tapaa kuvata kosmetiikkaa.
Myönnän silti, ettei upouusien meikkien valuttaminen hukkaan pelkkien kauniiden kuvien myötä vähän kirpaisi, mutta toisaalta, tulipahan kokeiltua jotain uutta! Jumituin tosin kynsilakkoihin, vaikka tarjolla olisi ollut vaikka mitä muuta. Mutta niinhän taitaa olla muutenkin, kotoani löytyy kynsilakkavuori, mutta varsin maltillisesti muuta värikosmetiikkaa.
