Asiat loksahtelivat lopulta viikonlopun suhteen kivasti paikoilleen. Minilomalle pääsin lopulta kohteeseen, jota olin mielessä pyöritellyt, eli Raumalle. Viime hetkillä saavuttanut informaatio hotellihuoneperuutuksista suosi. Sen sijaan, että olisi täytynyt tyytyä vain johonkin majoitukseen, hotellihuoneen jonotuslistalle ilmoittautuminen tuotti tulosta ja Kalliohovista vapautuikin sellainen vähän parempi huone parvekkeella, jossa saattoi katsella iltaan taittuvaa Raumaa sekä puiden lomassa vilkkuvaa Merimuseota. Ja sää, senkin suhteen onnisti! Jos Riian matka oli kelien suhteen lähes katastrofi, nyt ihanan lämmön myötä hetkittäin tuntui kuin olisi ollut matkalla jossain asteen verran etelämpänä.

Lisäksi päätin pitää jonkinmoista somelomaa. Pitkästä aikaa myös viikonloppu, kun en tehnyt yhtään töitä ja samalla ensimmäinen paripäiväinen (tai reissu) vuosikausiin kun en ottanut matkaan kameraa ja läpppäriä. Keskityin siis ihan vain fiilistelemään, niinpä tämän postauksen harvat otokset ovat ihan vain kännykällä napattuja.

Kahteen päivään mahtui yllättävän paljon ja jälleen pääsen liputtamaan mini-irtioton puolesta. Arkikuvioiden vaihtaminen johonkin uuteen tekee häkellyttävän hyvää. Eikä tarvitse lähteä ulkomaille kun kotimaastakin löytyy ihastuttavia kohteita.

Raumalle veti sellaiset asiat kuin idyllinen vanhakaupunki, meren läheisyys ja sen mukanaan tuomat aktiviteetit, saaristo ja tietenkin ruokaravintolatarjonta. Parissa päivässä ehti tutustua paikalliseen yöelämään, pelata lautapelejä, ottaa erän minigolfia Poroholmassa, kadottaa ja lopulta löytää puhelimen (kiitos paikannusaplikaation ja talteen noukkineen löytäjän), suppailla, heittää talviturkin, veneillä läheiseen Kuuskajaskarin saareen, fiilistellä hienon hiekan tuntua jalkapohjien alla, tutustua Merimuseoon, ihmetellä Vanhan Rauman sunnuntaikirpparin antia sekä vanhoja filmikameroita, lököillä hotellihuoneessa parvekkeen ovi auki sinistä taivasta katsellen ja ihan vain kulkea ympäri vanhan Rauman katuja.

Niin, ja tietenkin herkutella! Kiitos Elsan täsmävinkin tutustuin jo ensimmäisenä iltana viehättävään italialaiseen Osteria da Filippoon täydellisine pizzoineen ja hyvine punaviineineen. Tätä ravintolaa ei kannata ohittaa jos vierailet Raumalla! Ruokien ja tunnelman hurmaamana se valikoitui illallispaikaksi myös seuraavana päivänä ja kokeiluun päätyi pizzojen sijaan pastat.

Vähän samoin kävi kahvittelujen suhteen, Kaffebar oli niin suloinen, että mitä hyvää vaihtamaan. Herkulliset munkkirinkilät vetivät iltapäiväkahville vielä lähtöpäivänäkin. Aika ihanaa. Ja niin kesäistä! Tämän voimalla jaksaa puristaa viimeisen viikon ennen lomaa.