Istun puolihämärässä asunnossa ja katselen nukahtavaa kaupunkimaisemaa. Spotifysta lipuu akustinen The Last Shadows Puppets ja etäältä kuuluu ilotulitusten pauke. Tuntuu hassulle. Ei vain sen takia, että olen potenut tällä viikolla pahempaa flunssaa kuin ties milloin viimeksi. Rintaa polttaa edelleen ja nenäliinoja on turha jättää kauaksi. Enemmän silti siksi, että tässä nyt olen, pyöräyttämässä käyntiin vähän erilaista syksyä.
Viime viikot ovat olleet juoksemista. Huolehtimista. Stressaamista. Kesäloma meni ihan eri tavoin kuin olin suunnitellut. Eihän se tuntunut edes lomalle.
Muuttoon mahtui säätöä lähes sietämättömän paljon. Puolitoista viikkoa seilasin matkalaukun kanssa, kaksi viikkoa vietin saamatta oikeastaan lainkaan pakoa muista ihmisistä. Näin omaa hengähdystilaa runsaasti kaipaavalle se oli omanlaisensa tsemppauksen hetki, mutta asiaa helpotti tieto siitä, että kyseessä on vain välivaihe.
Kuten on tämäkin. Koti, joka ei ole oikeastaan minun kotini vaan ystävien, mutta tämän syksyn se on paikkani, kotini, ennen kuin putkiremontti joskus marraskuussa valmistuu. Toivottavasti mahdollisimman ajallaan. Nyt edessä avautuu uudet maisemat, seinät ja korttelit.
Ilotulitus huipentuu ja tilan täyttää himmeästi kaiuttimista kaikuva kitara. Nyt on aikaa hengähtää, tilaa hieman asettua.
Äiti voi hyvin, lopulta, kaiken koetun jälkeen. Muutosta suoriuduttiin. Flunssa täytyy vielä selättää. Töissä tuli vuosi täyteen. Blogi täytyy päivittää ihan pian, kohta 10 vuotta tätäkin. Hurjaa.
Niin, ja sitten se yksi. Kohta kaksi vuotta sitäkin kummaa kuviota, mutta viime ajoissa on ollut jotain erilaista. Uutta lempeyttä kosketuksessa ja rentoutta kohtaamisissa. Turvallisuutta ja pysyvyyttä. Ymmärrän, että se voi muuttua ja jäädä vain välähdykseksi, mutta juuri nyt sillä ei ole merkitystä. Sillä on, että on tuollaisia öitä kuin viime yö, jolloin voin hetkeksi kaivautua lämpimään kainaloon ennen kuin arki jatkuu.
Tänään tuntuu, että olen pitkästä aikaa saanut tilaa ajatella. Sen myötä mieli on kääntynyt kesän menetettyjen matkojen ja kokemusten sijaan syksyyn ja uusiin mahdollisuuksiin. Mitä kaikkea voin ammentaa uusista kotikulmistani. Miten joulun alla pääsen sisustamaan kauniisti remontoitua kotiani. Päivän lomassa eksyin laiskasti googlaamaan sisustusinspiraatiota, siitä tuli pieni kytevä innostus ja odotus. Tiedän, mitä haluan luoda ja tuoda uudistettuun kotiini.
Niin, ja onhan säästössä vielä vähän lomaa. Onneksi. Kaiken ilkeän yskimisen keskellä mietin mihin ihanaan käyttäisinkään sen. Huomasin klikkaavani ihan vain kokeilemaan lentohakuja ja tarkastelemaan hintoja. En vienyt asiaa sitä pidemmälle, mutta siitä jo tuli hyvä mieli. Tieto siitä, että voin lähteä ja aion lähteä, tänä syksynä, jonnekin.
Maistelin lausetta, jonka kirjoitin erääseen Messenger-ruutuun alkuviikosta, ”Mennyttä ei voi muuttaa, niinpä hyvä teko itseä kohtaan on hyväksyä se ja keskittää energia sen sijaan siihen, mihin kaikkeen voi nyt ja tästä eteenpäin vaikuttaa”. Kesä oli ja meni, mutta tulee uusia. Nyt tässä edessä on minikokoinen seikkailu, jota voin muovata käsissäni. Toivon vain, että nyt edes vähän aikaa olisi seesteistä ja hyvää aikaa, jotta ehtisin ladata voimiani ja palastella kaikkea tapahtunutta rauhassa.
