Secret Wardrobe – Sivu 203

Eilen katselin vesipisaravanojen yhtymistä työpaikan ikkunassa ja liikenteen valojen siivilöitymistä niissä eläväksi värimassaksi.

Tänään kävelin tihkusateessa pimeyden saapuessa. Vielä vähän lisää, aina yksi kortteli enemmän. Valitsin kiertoteitä, jotta saisin aistia syysiltaa vielä yhden hetken kauemmin. Kostea kaupunki näyttää erityisen kauniille. Salaperäiselle.

Rikoin nappikuulokkeeni iltapäivällä, tähän hätään löysin laatikon pohjalta jykevämmät. Kännykän uumenista kaivoin soittolistan, jota en hetkeen kuunnellut. Kevyen sadesumun osuessa kasvoihin ja musiikin painaessa kaupungin äänet kauaksi tuntui kuin maailmaa katsoisi oudon verhon läpi. Syksyn melankoliaa ilman surua sisälläni.

Soittolista muistutti menneistä hetkistä.

Yhtä niistä monista itselle vielä nimeltä tuntemattomista kaduista kävellessäni mietin, kuinka olen tehnyt vastaavia kävelyitä ja lenkkejä viimeisen parin vuoden aikana useita. Kulkenut yksin meren linjaa ja sukeltanut jossain vaiheessa kaupungin sisään, nyt vain eri puolella kaupunkia.

Niillä kävelyillä olen kantanut mukanania monia tunteita. Lenkeille olen myös paennut niitä.

Olen itkenyt. Toisinaan vain helposti kätkettävänä kosteutena silmäkulmassa, joskus vuolaasti takkini kaulukseen. Olen huolinut ja pohtinut niin paljon, että mietin kestääkö keho edes sellaista ajatusten tulvaa.

Tai sitten olen vain ollut. Ihastellut kaupunkia. Katsellut ihmisiä, kuulostellut kehoani. Nauttinut liikkeestä ja vuodenaikojen ominaispiirteistä. Pysähtynyt yksityiskohtien äärelle ja hengitellyt syvään, kuten tänään pysähtyessäni seisomaan Viiskulmaan kuin olisin yhtäkkiä kadottanut kävelykykyni. Seisoin siinä aikani. Katselin risteäviä katuja ja kai kuvittelin pysäyttäväni hetken, mutta maailma pyöri ympärilläni, minä vain unohduin jalkakäytävän reunalle.

Tänä iltana hymyilin. Havahduin siihen vasta kun huomasin vastaan rauhassa askeltavan koiranulkoiluttaja katsovan tarpeettoman intensiivisesti. Siinä pimeyden keskellä, punaisessa takissani ja valkoisissa kuulokkeissa rantaviivaa kävellessä hymyilin. Ehkä outo näky syysillassa.

Lenkille lähdin väsyneenä, kotiin palasin rentoutuneena. Sytytin vain pienen valon ikkunalaudella ja keitin teetä iltaseuraksi ennen kuin sukellan sänkyyn.

Syksy on ihanaa aikaa. Ei mulla muuta tänään.

Kaupunkiasut, Syysasut

Kukka hiuksissa ja burgundi mekko

lokakuu 3, 2017

Jos edellisen postauksen asua ehdin hehkuttaa syksyn suosikikseni, niin tämä sitten varmaan saa kakkossijan. Rakastan ylipäätään syyspukeutumista, mutta senhän te jo tiedätte. Niin, ja burgundinpunaista, mutta eipä siinäkään teille mitään uutta. Samoja juttuja toistelen syksystä toiseen ja ennakkopanikoin sitä, milloin sää on niin viileä, että täytyy luopua bleiseristä. Tänään tuntui jo uhkaavasti siltä, hyytävän viimaiselta.

Viime viikolla tämän asun ollessa päällä oli täydellinen syyssää. Kuulas, lämmin ja kaunis. Kukka hiuksissa ei ollut mitenkään suunniteltu juttu. Poikkesin PR-päivässä, jossa Babyliss oli mukana pikakampausten muodoissa. Maljakoissa seisoi mielettömiä tuoreita kukkia syyssävyistä ja olisi ollut synti jättää tilaisuus käyttämättä, espanjalaishenkinen ruusu ohimon kupeessa sopi asuun yllättävän hyvin. Nerokas kukan kiinnitysvinkki oli lyhyt miniletti hiuksiin, pintakerroksen alle, jonne kukka pinneillä kiinnitettiin. Näin raskas ruusu pysyi paikoillaan kivasti! Ehdottomasti kokeiltava joskus itsekin. Siihen luulen jopa pystyväni.

Mekko: H&M / Bleiseri: Mango / Laukku: Coccinelle / Nilkkurit: Beatrice
Kuvat: Elsa & Sara S.

Kaupunkiasut, Päällysvaatteet, Syysasut

Koko musta cityasu

lokakuu 1, 2017

Tässä syksyssä on ollut monta poikkeuksellista elementtiä, isoa ja pientä. Sellainen pieni erikoisuus on ollut hattu, jota olen käyttänyt verrattain usein. Pidän kyllä hatuista, mutta yleensä silti harvemmin käytän. Nyt on ollut toisin.

Tämä asu on ehkä muutenkin tämän syksyn suosikkini, tai ainakin yksi niistä. Koko musta, muttei tylsä, tai ainakaan tunnu siltä. Kaikista sen elementeistä pidän erityisen paljon yksistään, mutta ne toimivat hyvin myös yksiin.

Kuvien bleiseri on osoittautunut niin lemppariksi, että joudun ihan hillitsemään itseäni, ettei se olisi päällä joka päivä. Toisaalta, syksy etenee niin vauhdilla, että vaikka olisikin, tuskin käyttökertoja tämän vuoden puolelle enää montaa jää ennen kuin on aika siirtyä paksumpiin. Haaveissa tosin siintää hengeltään ja tyyliltään vastaava, mutta villakankainen. Saa nähdä, tarttuuko haaviin!