Tämä viikonloppu on ollut laiska. Ihan muuta kuin superaktiivinen edellisviikon reissuviikonloppu. Ehkä se on hyvä, tai ainakin yritän ajatella niin, vaikka oikeasti mieli on vähän hapuillut. Yhtäkkinen ohjelmattomuus on saanut mielen temppuilemaan ja lipumaan ajattelemaan, että mitä nyt tai tästä eteenpäin. Viihdyn itsekseni, mutta huomaan, että tietyn oman ajan jälkeen alan miettimään ihan liikaa, joten seura tekee säännöllisin väliajoin hyvää.

Se olisi varmasti tehnyt jo eilen, mutta sitä oli vähänlaisesti tarjolla, joten onneksi asia paikkaantui tänään lounaalla kaiman seurassa. Teki hyvää, sekä kömpiä ulos neljän seinällä että nähdä pitkästä aikaa. Olo rentoutui ja jos eilisilta kului levottomissa merkeissä, on nyt sunnuntai-illassa huomattavasti rennompi olo. Pienillä asioilla on iso merkitys.

Eilen oli tarkoitus tehdä jotain pientä pinnallista hyvää itselle, mutta se sitten jäi kun kierin pääni sisäisessä maailmassa. Sen sijaan tänään repäisin auki pitkään käyttöä odottaneen ja kovasti kehutun Whamisan blogin kautta saadun naamion (tuntui aivan ihanalle!) ja päätin pitkästä aikaa lakata kynnet. Toki reissuunkin sen tein, mutta harvemmin nykyään enää ihan vain arjessa jaksan. En ole koskaan ollut kovin aktiivinen kauneudenhoidossa, mutta nyt menneenä vuotena vielä entistäkin vähemmän. Siksi ehkä niinkin hupsussa asiassa kuin kynsien lakkaamisessa voi olla jotain spessua.

Spessua oli muuten Date+Kale -ravintolan kvinoapannereissakin. Poikkean ravintolassa suht usein, mutta pannareita en ollut vielä maistanut, joten tänään oli loistava hetki. Maistuivat juuri niin hyvälle kuin maistuivatkin ja ruokaisuudessa kävivät lounaasta. Näitä toistekin!

Kun puolenpäivän juna Prahasta tavoitti Saksan rajan tuntumassa sijaitsevan Karlovy Varyn, oli näkymässä jotain erityisen herkkää. Vaikka itse asema-alue on rujo, valaisi edellisyönä satanut pumpulimainen lumikerros ja kirkas auringonpaiste maisemaa. Oksille kertyneet lumikerrokset välkkyivät aamupäivän auringon osuessa niihin ja pehmeä lumi leijaili hiljalleen maata kohti lempeänä lumipölynä.

Ajatus oli ollut ottaa taksi vanhaankaupunkiin, mutta sunnuntain hiljainen aseman tienoo ei jättänyt muuta vaihtoehtoa kuin napata matkalaukusta kiinni ja lähteä seuraamaan kaupungin läpi virtaavan Teplá-joen vartta. Ensin mutkittelevaa polkua alas liukkautta vastaan taistellen, aina yli pitkän sillan ja ohi rauhallisten katujen, nousten lopulta takaisin ylös kaupungin kumpuilevaan historialliseen keskukseen.

Kävelymatka tarjosi ikään kuin tilaisuuden sopeutua asteittain Karlovy Varyn koristeellisten talojen yltäkylläisyyteen, joka vanhassakaupungissa lyö silmille kuin makeisten tulva karkkikaupassa. Mitä lähemmäs kaupungin vanhaa osaa saavuimme, sitä enemmän maisemaa valloitti toinen toistaan kuvauksellisemmat Belle époque -henkiset rakennukset, lumikuorrutteiset puut ja läpi kaupungin rauhassa virtaavalla joki. Kuin kaiken kruunaten kanaalin päälle tasaisena rytminä kipusi pienet sillat siroin ajan kuluttamin rautakaitein.

Karlovy Varyn kuumat lähteet

Karlovy Varyn vanhakaupunki on kuin postikortti, eikä siten ihme, että se on suosittu matkakohde. Joskin näin tammikuun puolivälissä mukavan rauhallinen ja hintatasoltaan huokea. Niinpä tämä hetki oli loistava tilaisuus valita majoituksessa vähän parempaa. Karlovy Varyn hotellitarjonta on pieneksi kaupungiksi runsas, mutta aikaa nähnyt. Valitsemamme historiallinen Hotel Romance Puskin sijaitsi aivan vanhankaupungin sydämessä, muutama harppaus mineraalilähteeltä ja kivenheiton päässä joesta. Huoneen suuret vanhat pariovet aukesivat nitisten kevyen lumikerroksen peittämälle ranskalaishenkiselle parvekkeelle, josta avautui valloittava näkymä kaupunkiin. Viimeisenä aamuna heräillessä katselin parvekkeen ovista aamun sinisen sävyjen elämistä kaupungin talojen yllä ja toivoin näkeväni vielä auringonnousun, mutta kirkkaus saapui vasta takaisin juna-asemalle kiiruhtaessa. Puskinissa oli sellaista eleganssia, jonka voi odottaa löytävänsä vuosisatoja vanhasta, terveyttä edistävästä mineraalivedestään ja lukuisista kuumista lähteistään tunnettusta kylpyläkaupungista.

Laskutapojen hieman vaihdellessa suurimpia lähteitä on 13 tietämillä ja pieniä jopa satoja. Suurimpien, nähtävyyksiksikin listattujen, mineraalilähteiden lämpötilat vaihtelevat reilusta kymmenestä asteesta jopa 70 asteeseen. Vaikka ne pulppuavat samasta alkulähteestä parin kilometrin syvyydestä, tuovat niiden lämpötilaerot vaihtelua hiilidioksidin määrään ja lähteistä maistellessa huomaa pieniä vivahde-eroja mauissa. Vesi on hyvin suolapitoista, ja sisältää runsaasti myös magnesiumia ja rautaa.

Karlovy Varyssa ei voi jättää välistä maasta jatkuvana virtana nousevan veden maistamista, vaikka maku saattaakin jättää ilmeen pieneen irvistykseen. Kävelykatujen kojuissa myydään posliinisia nokkamukeja, poháryita, joiden kanssa voi kiertää lähteeltä toiselle kosteuttaen kehoa kuumalla mineraalivedellä. Vesi sopii niin sisäiseen kuin ulkoiseen käyttöön, ja sen uskottuihin terveysvaikutuksiin on luotettu vuosisatojen ajan, joskin vaihtelevin käyttösuosituksin. Historia kertoo joskus suosituksen olleen peräti 60 päiväkupillisessa, mutta tänä päivänä vinkataan, ettei vettä kannattaisi nauttia korkean mineraalipitoisuutensa vuoksi muutamaa desiä enempää.

Eri tavoin nimetyt lähteet sijaitsevat toinen toistaan kauniimmissa paikoissa, paviljonkimaisen kujan päässä, 132 metriä pitkän uusklassisen pylväikön kätköissä, mäennyppylän koristeellisessa katoksessa ja vanhojen pittoreskien talojen lomassa. Oivempaa tekemistä ei olekaan kuin bongailla maasta ja kuparinvärisistä kaarihanoista pulppuavia vesipisteitä ja samalla kävellä ympäri vanhaakaupunkia näkymiä katsellen. Talven leudossa pakkasessa kuuma posliinikuppi lämmittää kivasti sormia ja vienosti höyryävä mineraalivesi hohkaa lempeää lämpöä iholle.

Kaupunkieleganssia ja kuuluisuuksia

Kaupungin vanha nimi on Karlsbad, jota paluuaamun taksikuski edelleen kotikaupungistaan käytti, kysellessään tunnelmiamme vierailusta. Karlsbadin historia ulottuu pitkälle, se on perustettu jo 1300-luvulla ja nimetty keisari Kaarle IV:n mukaan. Sittemmin kuuluisan mineraaliveden perässä kaupungin kylpylöissä on vieraillut sellaisia nimiä kuin Pietari Suuri, Mozart, Freud, Tolstoi, Chopin, Beethoven, Goethe, Kafka ja Karl Marx, montaa muuta suuruutta unohtamatta.

Kaupunki lähteineen on itsessään nähtävyys, ja sitä voi ihailla ylhäältä Diana-näköalatornista, joka sijaitsee köysiradan päässä. Näin tammikuussa näkötorni oli suljettu, mutta korvaava paikka ihastella kaupunkia ylhäältä löytyi kapuamalla mäkeä ylös aina Grandhotel Puppin tuntumaan, jossa kaupunkia valvoo suuri risti Kristus-patsaineen. Aivan patsaan tuntumaan pääse kipuamaan, mikäli uskaltaa ottaa muutaman askeleen hieman huteraan kaiteeseen itseään tukien. Massiivinen Pupp-hotelli on myös yksi alueen nähtävyyksistä. Sen lisäksi, että se on kaunis ja arvokas ulkomuodoltaan, on siinä kuvattu James Bondin Casino Royale-elokuvan Montenegroon sijoittuvat casinokohtaukset.

Vanhassakaupungissa on pieniä turistikojuja, kalliita putiikkeja ja ja muutamia kahviloita, mutta eniten tarjontaa on uudemman kaupungin puolella. Ihania bageleita löytyy trendikkäästä, mutta tunnelmallisesta Bagel Lounge -kahvilasta (T.G. Masaryka 825/45) ja täydelliset pizzat tarjoaa Ristorate-pizzeria Palermo (Moskevská 1526/44). Jälkiruoaksi kannattaa napata kadunvarren kojusta lämmin rullanmuotoinen leivonnainen, Trdelnik, jollaisiin varmasti moni Tšekin matkaaja on törmännyt erityisesti Prahan keskustan kaduilla.

Ostoskohde Karlovy Vary ei ole, mutta estetiikan janoon tarjonta on lähes yltäkylläinen. Jopa niin kaunis, ettei tiedä minne katsoa tai mitä kuvata. Tunnelmallisia hotelleja on useita, ja muutenkin idyllistä mennyttä aikaa henkivää luksusta saa kohtuullisin hinnoin.

Matkustus Karlovy Varyyn

Karlovy Vary sijaitsee Tšekin luoteisosassa ja sinne pääsee Prahasta suoralla junayhteydellä. Matka-aika on noin kolme tuntia, bussilla lähes kolmasosan lyhyempi.

Hyvien yhteyksiensä vuoksi Karlovy Vary onkin suosittu päiväretkikohde ja siinä ajassa ehtii hyvin tutustua vanhaankaupunkiin. Mikäli mielii myös kylpylöihin, kannattaa varata hieman enemmän aikaa. Vuorokauden reissulla ehti tunnelmoida historiallisia alueita kiitettävästi, mutta ottaa myös rennosti hotellihuoneen pehmeissä lakanoissa. Koska Karlovy Vary on niin poikkeuksellisen sievä kaupunki, suosittelen lämpimästi yöpymistä kaupungissa. Romanttiseksi reissukohteeksi se on täydellinen.

Tämä arkiviikko on kulunut kovin uneliaissa merkeissä. Tuntuu hassulta, että reissuun lähdöstä on jo viikko, mutta silti se pyörii vielä paljon mielessä. Ja matka aiheitakin on vielä useampi tulossa, viikonloppuna ainakin ihanasta Karlovy Varysta.

Tämä asu on Plzenistä, reissun viimeiseltä päivältä kun vierailimme muun muassa Pilsner Uruquellin panimossa (siitäkin oman postauksensa tulossa). Nopeasti panimoalueella napatut kuvat juuri ennen kierroksen alkua. Asussa on monta elementtiä, joista pidän. Raitapaita, juuri ennen reissua hankittu konjakin värinen laukku, tummansininen lempparitakkini sekä klassiset polvisukat (tai tässä tapauksessa pikemminkin ylipolven sukat). Polvisukkia olen tänä talvena käyttänyt muutenkin paljon, ne ovat loistava lisälämmike viileämpiin päiviin. Kaikkiin kenkiin ne eivät istu, mutta näihin tämän talven mokkanilkkureihin kylläkin!

Raitaneule: Marks&Spencer / Takki: Esprit / Ylipolvensukat: H&M / Hame: H&M /
Nilkkurit: Beatrice / Laukku: Tiger of Sweden