Asioita, joita rakastan: matkojen odotus, niiden suunnittelu ja matkakirjat. Niin, ja tietenkin itse reissut.

Voin viettää loputtomasti aikaa miettien parhaita reittiyhteyksiä, etsien kiinnostavimpia hotelleja tai selaillen matkakohteen maisemia, karttoja sekä listauksia. Vaikka en niinkään pohjaa reissujani matkaopaskirjoihin, pidän niistä paljon. Vaikka teenkin reissusuunnitelmat pitkälti virtuaalisesti, kirjoissa on jotain kutkuttavaa konkretiaa, se on ikään kuin jotain kädessä tuntuvaa tulevaa reissua varten. Niinpä pyrin aina uuden kohteen ollessa edessä ostamaan matkakirjan, enkä kyllästy niiden näkemiseen omassa (lähinnä matkateemaisista opuksista) koostuvassa kirjahyllyssä. Ennakkoon ne ovat ikään kuin lupaus matkasta ja jälkikäteen muisto siitä.

Kahta matkaopasta yritin etsiä Helsingin keskustan kirjakaupoista, mutta tuloksetta. Onneksi nettikirjakauppa vastasi huutavaan haluun saada hypisteltävää, ja pari viikkoa sitten tilatut kirjat saapuivat tänään. En muista milloin olen odottanut postin saapumisilmoitusta näin kärsimättömänä! Oli ihanaa saada kirjat käsiin, mutta pettymykseksi huomata, että osa Lonely Planetin sivuista oli pahasti ruskeiden roiskeiden tahrima, joten se joutaa palautukseen, mutta samainen kirja lähti uusintatilaukseen välittömästi.

Minsk on edessä jo tänä viikonloppuna, ja siitä on ollut liki mahdotonta löytää ajantasaista matkaopasta – tai matkavinkkikirjaa ylipäätään. Tämäkin on vain karttavihkonen, mutta jotain konkreettista tutkailtavaa silti. Ylihuomenna siis pääsen maahan, joka on puuttunut Euroopan valloituksestani ja sijainnut maantieteellisesti lähellä, mutta silti henkisesti jotenkin kaukana. Mutta nyt viimein Valko-Venäjä, pian saavumme Torpan Tytön kanssa!

Sitten Georgia. Tai oikeastaan Georgia, Armenia ja Azerbaidžan. Ne ovat kiikkuneet haavekohdalla jo jokusen vuoden. Taisin nähdä kuvia Georgiasta ja googlata syystä ja toisesta Tbilisiä, ja ihastuin hetkessä. Siitä asti se on ollut must visit -kohde. Paikka näyttää niin kauniilta, puhumattakaan kulttuurin kiinnostavuudesta. Armenia ja Azerbaidžan olisivat sopivasti siinä kulmilla, kun kerran sinne asti suuntaa. Armeniassa vierailu on ensiselvittelyjen perusteella helppoa, Azerbaidžan vaatinee vähän esivalmisteluja, mutta kovasti houkuttaisi.

Mietimme miehen kanssa, olisiko mitenkään mahdollinen vaihtoehto kiertää ne autolla (jos jollain on kokemuksia, kertokaa!), vai pitääkö siirtymät hoitaa jotenkin muuten. Joka tapauksessa nämä alkavat asteittain konkretisoitua, lentoyhteyksiä olen tutkaillut jo loppukeväälle, joten siksi matkakirja on erittäin ajankohtainen!

Jos Minsk on lähinnä uteliaisuuden paikalle vetämä kohde, niin Georgian suhteen uskon vahvasti, että se tulee viemään sydämeni.