Viime vuoden aikana kaikki ostamani huulipunat taisivat olla joko Urban Deacayn tai MACin, mutta tänä vuonna olen jo poikennut meikkikaavoista useammassakin kohtaa, kuten vaikka huulipunien suhteen. Kehitin nimittäin pienen fiksaation Marimekko for Clinique -uutuuksiin heti kun kuulin niistä. Miten ihana yhteistyö, upeat pakkaukset ja kauniin keväinen värimaailma meikeissä!

Kun pyörähdin Stockalla testailemassa huulipunia, olin ilahtunut, että myös koostumus tuntui omalle, elin oli riittävän kiinteä ja pigmenttinen. Siten sinetöityi pieni meikkihimotukseni, eli sain hankittua kevätmeikkeihini Marimekko-kuosisen huulipunan. Valikoimassa olisi itse asiassa ollut useampikin sävy, jonka olisin voinut napata, mutta persikkaiseen ja roosaan taittuvat nudet ovat aina varma valinta, joten tälläkin kertaa päädyin sellaiseen.

Sävy Nude Pop on nätin pehmeä ja siten sopivan luonnollinen. Täydellinen kevääseen ja ihana arkeen! Huulipuna on päässyt heti käyttöön ja mustavalkoinen hylsy on niin kiva kaivaa laukusta esiin. Lisää tällaisia!

Vaikka kuosit ovatkin limited edition -tuote, niin myyjän mukaan huulipunien värit ovat sellaiset, jotka jäävät pysyväksi osaksi valikoimaa, eli jos löytyy ihana sävy, niin saatavuus jatkuu vaikka kuosi muuttuu. Täytyy tosin myöntää, että itse soisin myös printin säilyvän. Jos aiemmin en ole kiinnittänyt mitään huomiota Cliniquen huulipuniin, niin nyt olen pysähtynyt pisteen äärelle jo useamman kerran. Ihanaa vaihtelua!

Ihanaa viikonalkua ystävät!

Tässä viikonloppuasussa on parikin sellaista elementtiä, joita en ole vähään aikaan käyttänyt, mutta joilla saa yllättävänkin paljon aikaan, nimittäin tummanpunaiset huulet ja näyttävät korvakorut! Löysin superohuen (huulilla lähes huomaamattoman), mutta mielettömän kestävän tumman huulipunan, tai oikeastaan huulilakan, joten intoudun heti ottamaan sen käyttöön. Vielä on tosin testattava sitä arjessa ennen kuin uskallan enemmän täällä hehkuttaa. Joka tapauksessa, punaisten huulten huomiovaikutusta ei voi ohittaa.

Ja burgundi ylipäätään vangitsee aina katseeni, ikuinen vaatevärirakkauteni. Tässä mekossa viehättää myös somat trumpettihihat kukkakuosi (tämän kevään kuosisuosikkini!). Tämän samaisen mekon ajattelin laittaa huomenna töihinkin, mutta ilman koruja, pelkistetyllä meikillä ja isolla mustalla shopperimallisella laukulla, jolloin kokonaisuus ei näytä niin laitetulta kuin näissä kuvissa.

Mekko: Parisian / Laukku: Tiger of Sweden / Korvakorut: ASOS /
Kaulakoru: Pieces / Nilkkurit: Tenpoints

Kuvat: Nina / Tunnetila

Viikonloppu on ollut yhtä hedonismia.

Arkiviikko oli melko raskas, joten kahden päivän pienillä hyvillä asioilla mässäily tuntui juuri oikealta ratkaisulta ennen uuteen viikkoon hyppäämistä. Ja kieltämättä, olo on vähän parempi, vaikka vielä mieli onkin vähän väsynyt.

Mitä se sitten tarkoitti? Tietenkin hyvää seuraa, kynttilöitä, kivaa musiikkia ja hyvää viiniä. Esimerkiksi vuoden punaviiniksi valittua Villa Valentina. Ostan viinini muutamalla peruskriteerillä, ensimmäinen on luomumerkintä, seuraava on sopivuus tiettyyn hintahaitariin (mielellään normiviikkona kympin paikkeilla) ja kolmantena kiva ulkonäkö. Etiketti on itselle yllättävänkin tärkeä tekijä. Toki vilkaisen vielä viinin makukuvauksen, mutta silti etiketti on se, joka saattaa lopulta nousta luomun ohella tärkeimmäksi kriteeriksi.

Ja viinin kanssa tietenkin tarvitaan hyvää ruokaa. Syön arkena melko pelkistetysti ja iltaruokani saattaa hyvin olla ihan vain ruokaisa smoothie, mutta viikonloppuisin panostan. Ensisijaisesti hyvään aamiaiseen, sillä kun on seuraa, on ihana kattaa hitaan aamun aamiaispöytä runsaaksi ja herkutella. Viimeisenä kahtena viikkona on tullut nostettua myös illallisia uudelle tasolle

Sain blogin kautta kokeiluun Sannan ruokakassin vegeversion, joka siis pitää sisällään reseptit ja ainekset kolmeen ruokalajiin, joista oikeastaan riitti omalla kohdalla parillekin viikolle, sillä annokset olivat niin valtavat (vegekassin annokset laskettu neljälle hengelle), ettei niitä olisi järkeä yksin kokata tai syödä. Niinpä ruokakassi tarjosivat loistavan aktiviteetin, laittaa ruokaa yhdessä. Aika ihanaa!

Munakoisogratiinin valmistin itsekseni ja siitä riitti useammalle päivälle. Joskin tuntui hassulta syödä arkena niin tuhdisti, mutta ehkä se teki vaihteluna hyvää. Viikonlopuille taas pestopasta ja kvinoaburgerit lisukesalaatteineen olivat loisto!

Pestopastan jälkeen oli mukava kömpiä sänkyyn Tom of Finland -leffan äärelle pääsiäisen ennakko fiilistelynä ostetun jättisuklaamunan jakaen. Eilisestä pestopasta jäi vielä tälle päivälle ja juuri lämmittelin pastan loput napostellen ne tätä kirjoittaessani.

Ruokakassin idea on tehdä arjesta asteen helpompaa tuomalla kotiovelle oikean määrän aineksia ja valmiiksi mietityt resepti. Näin melko maltillisesti ja rutiinin omaisesti syövänä sekä yksin elävänä valtava ruokakassi ei varsinaisesti helpottanut arkea, vaikka olikin ihanaa kun jääkaappi oli kerrankin täpötäynnä herkullisia raaka-aineita. Mutta se, mitä ruokakassi sai aikaan, oli ihana vaihtelu. Olipa kiva pitkästä aikaa laittaa kunnolla ruokaa, ja vielä kivempaa tehdä siitä yhteinen juttu. Lisää tällaista!

Nyt keittiön pöydällä odottelee rairuohopakkaus ja multapussi, joten aika kylvää koti yöpöydällä odotteleville pienille pörröisille pääsiäspupuille.