Kaupallinen yhteistyö: Korres

Blogin uusi ilme on pientä viilausta vaille valmis, ja olen innoissani! Myönnän, että päädyin melko spontaanisti vaihtamaan blogipohjan tyyliä ja viime hetkiin jännitin, miten uusi teema istuu ja ennen kaikkea, tykkäänkö. Nyt ei enää mietitytä. Niin moni pieni käytännön yksityiskohta toimii paljon aiempaa paremmin, etten voi muuta kuin olla tyytyväinen! Pientä hiomista tehdään vielä ja todennäköisesti säätötarpeita ilmenee vasta matkan varrella, mutta raamit alkavat olla kohdillaan. Nyt kun akuutit asiat alkavat olla kasassa, voi hengähtää hetkeksi ja tehdä hyppäyksen ihan muihin aiheisiin, kuten vaikka kauneuden maailmaan.

Tällä hetkellä yöpöydältäni löytyy todennäköisesti monelle Kreikan reissaajalle tutun apteekkikosmetiikkasarjan, Korresin tuotteita. Taisin itsekin poimia Korresia matkaan Kreetalla poiketessa. Ennestään tuttuja onkin tuon kreikkalaisen merkin vartalotuotteet, mutta kasvojen ihon kosmetiikkaan olen tutustunut tänä keväänä ensimmäistä kertaa.

Tiesin, että Korres on luonnollisiin raaka-aineisiin pohjautuva, mutta se mitä en tiennyt on, että suurin osa tuotteista (kuten vaikka tässä postauksessa näkyvät) on vegaanisia – aika ihanaa!

Sain muutama viikko sitten blogin kautta testiin Korresin aikuiselle iholle ja ikääntymisen merkkejä vastaan suunnitellun Castanea Arcadia -sarjan tuotteita, eli sopivasti näin syntymäpäivien kynnyksellä on päässyt sukeltamaan antiage-tuotteisiin

Castaneat sopivat loistavasti tähän kauteen muutenkin kuin ikävuosien kertymisen puolesta, sarja on nimittäin juuri sopivan kevyt kesäaikaan. Talvella ihoni pintakuivuu niin, että kaipaan nykyään kunnon kosteuttajia, mutta näin kevään koitettua ihokin alkaa voida paremmin ja kesällä parhaita ovat kevyet ihonhoitotuotteet – sellaiset kuin Castaneat. Sarja sisältää jalokastanjan lehdistä uutettua lupeolia, jolla kuvataan olevan ihoa elvyttäviä sekä uudistavia vaikutuksia. Tuotteiden tuoksu on ihana, sopivan raikas ja luonnollinen. Korresin tuotteet ylipäätään sopivat herkemmällekin iholle.

Käytössäni on myös Olympus Tea puhdistuvoide, jonka kohdalla myönnän epäilleeni sopivuutta itselle. Usein luonnollisten voidemaisten putsarien teho ei vain riitä omiin tarpeisiin tai vähintään iholle ei jää riittävän raikas tuntu, mutta huomasin olleeni ennakko-oletuksessa väärässä. Voide nimittäin vaahtoutuu kevyesti käsissä ja poistaa meikin superhyvin. Perinteisiä vaahtoputsareita huomattavasti hellävaraisempi versio, mutta silti ihan yhtä tehokas. Plussaa myös riittoisuudesta, pieni määrä voidetta vaahtoutuu riittoisaksi pehmeäksi vaahtomassaksi käsissä.

Niitä asioita muuten, mitä olen vasta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen alkanut tekemään, on ihonhoitotuotteiden päivittäminen kauden mukaan. En muista, että aiemmin talvi- ja kesäiholla olisi ollut mainittavasti eroa, mutta viime vuosina ero on ollut selkeä. Iho on ylipäätään kuivempi ja nuoruuden hyvin rasvainen iho on tasaantunut. Talvisin iho taittuu jopa pintakuivan puolelle. On aika hurjaa, miten suuri muutos muutamassa vuodessa on tapahtunut, ja mielenkiintoista, miten ihon tarpeet elävät vaikkapa seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.

Ei siis ihme, jos rutiinitkin kaipaavat päivittämistä. Toisaalta nyt on myös huomattavasti aiempaa tiedostavampi ja tarkempi siitä, millaisia tuotteita iholleen laittaa, tietää mistä pitää ja mistä ei. Olen selvästi fiksaantunut hengittävyyteen, en voi sietää paksulta iholla tuntuvia tai vähänkään tukkivalta tuntuvia tuotteita, edes hetkellisesti. Siksi ehkä nämä Korresitkin miellyttävät erityisesti, niissä yhdistyy hyvin keveys hoitavuuteen.

Voita Korres -kosmetiikkapaketti!

Korres lahjoitti arvottavakseni tismalleen saman tuotepaketin, jonka valitsin itselleni, niinpä nyt kannattaa jättää kommentti postauksen loppuun ja osallistua arvontaan!

Paketti sisältää Castanea Arcadia AntiWrikle & Firming -sarjan silmänympärysvoiteen, yövoiteen ja kiinteyttävän kasvoseerumin sekä Olympus Tean vaahtovan puhdistusvoiteen kasvoille. Kokonaisuuden arvo lähes parisataa euroa.

Arvontaan osallistut jättämällä kommentin nimimerkillä varustettuna. Osallistumisaikaa on viikon loppuun, eli sunnuntaihin 22.4.2018 klo 24:00 asti. Voittajan arvon ensi viikolla, joten seuraa blogia!

ARVONTA PÄÄTTYNYT!

Kuten huomaatte, blogi näyttää vähän erilaiselta. On vihdoin aika päivittää ulkoasua ja päästä eroon kiusanneista pugeista. Työ on vielä kesken, joten siksi saattaa ilmetä kummallisuuksia näinä päivänä ja tietenkin myös visuaalinen ilme hioutuu pala palalta, joten älkää ihmetelkö! Tälläkin hetkellä omaan silmään hyppää korjattavia tai viilattavia asioita, mutta ei auta muu kuin pistää läppärin kansi tältä illalta kiinni ja odottaa, että huomenna saadaan häiritsevimmät kohdat tehtyä. Mutta niin ihanaa saada toimiva blogipohja! Ette tiedäkään, miten kypsä olen ollut vanhan vammoihin.

Päivityksiä odotellessa kamalia kuvia ihanasta mekosta. Tuo mekko on oikeasti ihan mielettömän ihana (voiko punaiselta kukkakuvioiselta mekolta muuta odottaakaan?), mutta kuvat lähinnä testit siihen, saisiko asukuvaajan puutteessa hyödynnettyä kotiin ihanasti valuvan luonnonvalon ja napattua sellaisia itse. En ole vielä lainkaan vakuuttunut, mutta ehkä on vielä annettava mahdollisuus ja ainakin harjoiteltava hieman. Jos vaikka niin löytyisi oikea kulma ja tapa.

Mekko: Ellos / Kengät: Ten Points / Laukku: Coccinelle

Tämän kaltaisista päiväretkistä voisi tehdä tavan, kuin mitä sunnutain päiväretki Riihimäelle oli.

Helsingistä matkaan lähtiessä löytyy lukuisia kohteita, joihin pääsee helposti junalla tai bussilla päiväretkille. Ajatelkaapa, miten paljon tällaiset minimatkat syventävätkään kotimaan tuntemusta! Puhumattakaan siitä, että kaupunginvaihdos on kivaa erilaista viikonlopputekemistä. Kun matkaan suuntaa avoimin mielin ja kiireettömällä aikataululla, löytää tavanomaisiltakin kuulostavista paikoista omat hienoutensa, ne persoonallisimmat kulmat, kiinnostavaa arkkitehtuuria, kaupungin kivoimman kahvilan tai sykähdyttävää luontoa. Ylipäätään sellaisia yksityiskohtia, joihin turistina saattaa kiinnittää syvempää huomiota kuin jos korttelit olisivat jokapäiväisiä.

Monia muitakin hyviä puolia tämänkaltaisissa retkissä on, kuten vaikka se, että kaupunkiretkillä tulee käveltyä, eli samalla saa kivan happihyppelyn ja aktiivisuusannoksen. Lisäksi sunnuntailla on tapana jäädä hiljaisiksi päiviksi, ja ainakin itsellä niiden pysähtyneisyydellä saattaa olla taipumus kääntyä tietynlaiseen sunnuntaimelankoliaan. Päiväretki kääntää sunnuntaienergian ylös ja kitkee varmasti piilevän melankolian pois. Kääntöpuoli toki sunnuntaimatkailussa on se, että monissa pienemmissä paikoissa sunnuntaiaukiolot ovat heikot, mutta onneksi kesäkausi tarjoaa siihenkin enemmän mahdollisuuksia.

Lisäksi kotimaan historian tuntemus syvenee kun etsii käsiinsä kaupunginmuseon tai kun uuteen kohteeseen suunnatessa sukeltaa Wikipediaan tai kaupungin nettisivuihin. Samahan pätee ulkomaillekin matkatessa, ainakin itsellä, vasta uuteen kohteeseen matkatessa ikään kuin kyseisen alueen tieto tarttuu paremmin kuin jos siitä vain lukisi vain kotisohvalta käsin. Kohdetta tutkiessa luettu nivoutuu käytäntöön ja vastaavasti uudet havainnot saavat selvittämään taustoja, jolloin kohdetuntemus karttuu ja jää pysyvämmiksi opeiksi sekä muistijäljiksi. Matkailu siis ylipäätään on loistava mahdollisuus sukeltaa maantietoon, oli se sitten kauko- tai lähimatkailua.

Jos ennen eilistä Riihimäki oli itselle lähinnä paikka pääkohteiden välissä, nyt se sai muodon ja tarinan.

Oli loistava idea aloittaa Riihimäkeen tutustuminen liki juna-asemaa sijaitsevasta kaupunginmuseosta, joka tarjosi erinomaisen katsauksen Riihimäen historiaan. Ylipäätään museon lähialue on erityisen kaunista, upeita vanhoja puutaloja ja sievä puukirkko, jonne kannattaa kurkata sisällekin. Lähellä sijaitsee Riihimäen taidemuseo, ulospäin vaatimaton, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Harkitsimme myös lasimuseoon suuntaamista, mutta sen sijaitessa kaupungin laidalla ja siten pidemmän kävelymatkan päässä, päädyimme sen sijaan kävelemään keskusta-aluetta ristiin rastiin ja jätimme Suomen lasimuseon välistä.

Riihimäen keskustassa on useita kahviloita ja ravintoloita, jopa yllättävän paljon! Jäimme Kulmakonditorian ikkunapöytään lounaalle ja jatkoimme viehättävään, vasta avattuun Sokerileipuri Suomisen kahvilaan, Villa Waniljaan, munkeille ja kahveille.

Sopivasti iltapäiväkahvien jälkeen aurinkokin ilmestyi maisemaan, joten oli entistä kivempi jatkaa kiertelyä kerrostalojen ja keskustan kortteleiden tuntumassa. Muutama tunti vierähti nopeasti ja juna-asemalle kävellessä mieleen nousi aivan liikaa kotimaan pieniä kaupunkeja, jotka ovat jääneet lähinnä nimiksi kartalla tai kylteiksi muiden matkojen varrella. Ehdottomasti siis uudelleen!

Kameraa en lopulta jaksanut kaivaa esiin, joten nämä kuvat kännykkään (Honor8) tallentuneita.